äidit joilla mies kausia pois kotoa töiden takia

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja vieras
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
V

vieras

Vieras
Miten te saatte itsenne jaksamaan odottaa miestä kotiin jos on esim. viikon töissä eikä ollenkaan kotona? Tarkotan ikävän ja lastenhoitoavun kannalta. Psyykkaatteko itsenne jotenkin? Järjestättekö niin paljon menoa että ei ehdi ikävöidä? Mua masentaa joo paria päivää ennen kun mies lähtee töihin taas ja aika ei meinaa kulua millään kun hän on pois.
 
mies poissa viikot ja ikävä on kauhea... mut ajan kanssa siihen vaan tottuu..päivät menee tytön kanssa (3kk) nopeasti.kyllähän se masennus mulle iskee joskus todella kovastikin mut meillä ainakaan miehen reissutöihin ei ole muutosta tulossa joten ei auta kuin jaksaa ikävän kanssa. me soitellaan aina iltasilla ja viestejä laitellaan päivän aikaan,vähän se ikävää helpottaa
 
Meillä mies muutenkin aina niin paljon töissä että ei arki päivällä hirveesti eroo siinä tuleeko kotiin yöksi vai ei. JOs oon illatkin yksin yritän saada lapset mahdollisimman aikaisin nukkumaan. Alotan siis iltahommelit jo aikaisemmin.Sitten jää vähän omaa aikaa illalla...vaikka telkkaa katella.
 
En osaa sanoa, että miten jaksan hoitaa kaiken, mutta ei tässä oo mitään muutakaan vaihtoehtoa.Jaksettava on.Mulla on mies suunnilleen sen viikon aina poissa ja sitte pari vapaata täällä ja reissaa taas takas töihinsä n.200km:n päähän.

Kai tämä jonkilaista psyykkausta vaatii, pitää koittaa keksiä tekemistä ja vaihtelua arkeen lasten kanssa.Olen itsekin työelämässä, joten sekin rytmittää arkea ja aika kuluu siinä ohessa.Kyläillään välillä tuttavaperheiden luona tai menään ulkona eri puistoihin leikkimään.Välillä kun ei jaksa mitään erityistä niin en väkisin järjestä mitään, sitten ollaan vaan .Pitää muistaa "armahtaa" itseäänkin välillä ja olla laiskana kun laiskottaa.Päiväänhän mahtuu lasten kanssa aina jotakin tekemistä ilman keksimistäkin, joten välillä pitää tehdä vain pakolliset jutut ja antaa muiden oottaa parempaa hetkeä.
 
Onhan se rankkaa. Mä keksin varta vasten joka päivälle jonkun "jutun", mikä pitää tehdä. Vaikka jonkun ihan pienen kauppa-asian tms. Pääsee ulos kotoa ja tuulettamaan aivoja. Kun väsyttää, pistän ihan hyvällä omalla tunnolla dvd:n pyörimään ja löhöän.

Olen myös yrittänyt opettaa lapset (3-v ja 9 kk) pienestä pitäen siihen, että kun äiti tarttee omaa aikaa, se hänelle myös annetaan. :) Älä yritä olla täydellinen äiti, kunhan perusasiat on kunnossa. Ja yksi opetus, jota en esikoisen vauva-aikoina osannut itse noudattaa: pyydä apua. Jos lähellä asuu lapsen mummo, kummi tms., uskalla pyytää lapsenhoitoapua, jos sitä tarvitset.

Meillä mies on vähintään 3 vrk viikossa poissa, usein enemmänkin.
 
Alkuperäinen kirjoittaja huomasin kyllä:
Meillä mies muutenkin aina niin paljon töissä että ei arki päivällä hirveesti eroo siinä tuleeko kotiin yöksi vai ei. JOs oon illatkin yksin yritän saada lapset mahdollisimman aikaisin nukkumaan. Alotan siis iltahommelit jo aikaisemmin.Sitten jää vähän omaa aikaa illalla...vaikka telkkaa katella.

Näin juuri. 10 vuotta jo äitiyttä takana ja niinpä se on vaan aika mennyt ilman isän osuutta arkeen juurikaan.
 

Yhteistyössä