äidit, tiesittehän että on olemassa helppoja ja haastavia lapsia,ilman että heitä on sellaiseksi kasvatettu

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "madam"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Alkuperäinen kirjoittaja eri mieltä;22654899:
Kyllä jokainen työntekijä pystyy pitämään mölyt mahassaan, jos oma leipä on kiinni siitä. Mutta heti kun sama henkilö etenee esim. asemaan, jossa kukaan ei häntä voi potkaista pois, niin johan on "temperamentti" sellainen, että huutaa toisille jne.

Samahan se on monilla parisuhdeväkivallan kanssa. Alussa esitetään jotain muuta, koska toinen ei ole vielä kiinni ja lähtisi pois jos tietäisi millainen narsisti oikeasti on. mutta kun on edetty avioon ja ehkä tehty niitä lapsiakin, niin uskalletaankin alkaa terroristiksi.

Sama juttu lapsilla ja heidän vanhemmilla. Nythän vain kannustetaan kaikkeen huonoon käytökseen. mitä enemmän vaadit ja huudat, niin sitä enemmän saat. Päiväkodissa koulussa, saat ohjausta eneemmän ja huomiota. Mutta jos juttu toimisi niiin, että vanhemmat tietäisivät että huonosta käytöksestä lapsi saa esim. potkut, koulusta, niin johan alkaisi käyttäytyminen onnistua.

ja sama juttu vanhusten kanssa. Monet vain pottuilevat, koska tietävät, että toiset ovat töissä ja heidän on pakko jaksaa kuunnella huorittelua jne.

Jokainen voi käyttäytyä asiallisesti jos haluaa. Yleensä huonosti käytäytydään sellaisille, jotka ovat heikommassa asemassa eivätkä voi vaatia parannusta. Esim. suomen presidentin on sanottu olevan alaisilleen erittäin vaikea persoona.

Jos presidentti olisi alainen, niin pitäisi mölyt mahassaan.
Sama juttu lasten kanssa. Lapset jotka tietävät että vanhemmat suvaitsevat kaiken, käyttäytyvät huonosti ja itsekkäästi.

Mene opiseklemaan vähän elämää ja tule sitten takaisin väittämään samat jutut.
 
Alkuperäinen kirjoittaja eri mieltä;22654899:
Kyllä jokainen työntekijä pystyy pitämään mölyt mahassaan, jos oma leipä on kiinni siitä. Mutta heti kun sama henkilö etenee esim. asemaan, jossa kukaan ei häntä voi potkaista pois, niin johan on "temperamentti" sellainen, että huutaa toisille jne.

Samahan se on monilla parisuhdeväkivallan kanssa. Alussa esitetään jotain muuta, koska toinen ei ole vielä kiinni ja lähtisi pois jos tietäisi millainen narsisti oikeasti on. mutta kun on edetty avioon ja ehkä tehty niitä lapsiakin, niin uskalletaankin alkaa terroristiksi.

Sama juttu lapsilla ja heidän vanhemmilla. Nythän vain kannustetaan kaikkeen huonoon käytökseen. mitä enemmän vaadit ja huudat, niin sitä enemmän saat. Päiväkodissa koulussa, saat ohjausta eneemmän ja huomiota. Mutta jos juttu toimisi niiin, että vanhemmat tietäisivät että huonosta käytöksestä lapsi saa esim. potkut, koulusta, niin johan alkaisi käyttäytyminen onnistua.

ja sama juttu vanhusten kanssa. Monet vain pottuilevat, koska tietävät, että toiset ovat töissä ja heidän on pakko jaksaa kuunnella huorittelua jne.

Jokainen voi käyttäytyä asiallisesti jos haluaa. Yleensä huonosti käytäytydään sellaisille, jotka ovat heikommassa asemassa eivätkä voi vaatia parannusta. Esim. suomen presidentin on sanottu olevan alaisilleen erittäin vaikea persoona.

Jos presidentti olisi alainen, niin pitäisi mölyt mahassaan.
Sama juttu lasten kanssa. Lapset jotka tietävät että vanhemmat suvaitsevat kaiken, käyttäytyvät huonosti ja itsekkäästi.

No juuri näinhän se menee. Jos vanhuksille sanottaisiin että seuraavasta huorittelusta joudut parvekkeelle pakkaseen arestiin ja miettimään tekosiasi, niin moniko vanhus ehdointahdoin huorittelisi?

Sama vaikka 6v lapselle, jos on aina pidetty se mitä sanotaan (uhataan) niin kyllä sitä varmaan miettisi kaksi kertaa että mitä tekee. Vahinko vain nykyisin uhkaillaan turhaan eikä pidetä kiinni sovituista asioista. Jos minä sanon lapselle että annan luunapin jos kerran vielä kosket hellannappiin niin onhan silloin lupaus pidettävä jos lapsi siihen koskee.
Sama toimii myös toisinpäin, jos olet luvannut lapselle purkkaa ja vasta kaupan pihalla lapsi huomaa että purkka unohtui ostaa niin takaisin kauppaan samantien vaikka olisi kuinka painavat kassit, ihan sen takia että lupaukset pidetään niin hyvässä kuin pahassa.
 
No juuri näinhän se menee. Jos vanhuksille sanottaisiin että seuraavasta huorittelusta joudut parvekkeelle pakkaseen arestiin ja miettimään tekosiasi, niin moniko vanhus ehdointahdoin huorittelisi?
.

Oletko ihan tosissasi tämän kanssa? Kai ymmärrät että suurin osa rumia puhuvista vanhuksista ei tee sitä ilkeyttään, vaan se kuuluu dementiaan/alzheimeriin?
 
Alkuperäinen kirjoittaja eri mieltä;22654842:
Esim. ainahan näillä terroristeilla on se asema sellainen, usein pomoja. Kenestä vaan hiljaisesta voi tulla terroristi, jos on tarpeeksi rahaa ja asemaa. Eli kukaan taas sellainen, joka tarvistee työpaikkaa saadakseen leipänsä, ja jonka asema ei ole kiinni siitä että joku voi antaa potkut hänelle, ei ala terrroristiksi.vain sellainen, jolla on se valta potkia muita.

Kyllä nämä käyttäytymisjutut ovat täysin omia valintoja niin lapsilla kuin aikusiilla.

Puhut nyt aiheesta josta et taida tietää mitään.
"kyllä nämä käyttäytymisjutus ovat täysin omia valintoja niin lapsilla kuin aikuisilla".
Luuletko että kaikki käytöshäiriöiset tulevat huonosta kodista?
huh huh mitä mielipiteitä.
Sulla on varmaan sitten se TÄYDELLINEN lapsi. Vai onko lapsia ollenkaan? kiinnostaispa tietää.
 
No entäpä, uskooko kukaan että lapsi voi olla jo pienenä inhottava persoona?
Minä uskon että jotkut ovat jo syntyessään kusipäitä ja riippumatta siitä miten heitä kasvatetaan he kasvavat kieroon.

Kyllä mä uskon, että on jo lapsissa niitä inhottavia persoonia tai sellaisia, jotka on perusnegatiivisia.. tai "pahoja". Eikös tätä ole tutkittukin että osa on jostain aivojen kemikaaleista johtuvaa? Eli sellaista on varmasti vaikea ainakaan kokonaan saada pois pelkästään kasvatuksella. Tai sitten niitä lapsia voi viedä "eri mieltä" nimimerkille joka osaa tehdä heistä lapsineroja ;)
 
Alkuperäinen kirjoittaja eri mieltä;22654799:
en ole tuosta samaa mieltä.
Herkkä yksilö sopeutuu ja huomaa, miten paljon vanhemmat jaksavat, ja jos esim. perheessä/koulussa /ryhmässä on jo vaativia, hän pitää omat mölyt mahassaaaN, vaikka olisi surua tai pettymystä tai vihaa tai mitä vaan tunteita.

Mielestäni vanhemmille on helpointa, jos on "temperamenttinen" lapsi. Tietää, että lapsi pitä itsestään huolen ja tulee nähdyksi ja kuulluksi. Eri asia on herkkä ja hiljainen lapsi.

Lisäksi ihmisen aivot muotuvuvat koko ajan .Ihan koko ajan. Eli jos sinä kerran annat itsellesi esim. luvan lyödä toista, se tapa uusiutuu helposti. Se mitä sinä teet, muokkaa aivojasi. Kun murhaaja kerran tappaa, eka kerta on vaikea, seuraavat jo helppoja.

Jos lapsi tottuu siihen että koko ajan äiti on perässä juoksemassa, niin tämä on vain useimmiten tullut tavaksi. Lapsi on tottunut siihen, että äiti passaa uimahallissa, äiti tekee voileivät, äiti ottaa vastuun siitä että ehtii kouluun, äiti antaa huutaa ja kiljua koska vain oma lapsi on tärkein ja muut eivät. Kun lapsion kerran huutanut ja potkinut, kaupassa niin tapa uusiutuu helposti.

Lapsi myös tottuu siihen, että äiti ei puhu koskaan muille mitään vaan koko ajan lapselle. Heistä kasvatetaan itsekkäitä. Esim. tuo maito juttu.

Minusta siis tuollaisen itsekkääksi kasvatetun kasvatus on aina helpointa. Vanhemmilla on vähiten sydänsuruja lapsensa puolesta, koska hän pitää huolen että ei jää mistään paitsi vaan tulee saamaan huomiota, tulee nähdyksi ja kuullukis, niiden herkkien kustannuksella. Yleensä näiden itsekkäiden vanhemmat ovat myös itsekkäitä ja röyhkeitä ihmisiä.

Minä olen sitä mieltä,e ttä meillä on kaikilla lähes samat geenit ja geeniperimä ja aivojen yhgteydet ja välittäjäaineet muuttuvat sitä mukaa mitä teemme, sellaiset yhteydet syntyy aivoihin. Itse olen voinut kasvattaa 2 lasta, jotka kaikessa tekemisessään kiitettäviä, ja väitän, että kun minulle tuodaan mikä tahansa lapsi, vastasyntyneenä voin hänestä tehdä puliukon tai neron. Ympäristö ja kasvatus. Aivot muotouvat sellaiseksi mitä tekee.

hoh hoh, eli mie oon sitten mun lapsen jo synnäriltä lähtien kasvattanut kieroon ja itsekkääksi..
vai oisko niin että mun pitää komentaa ja ohjata tuota lasta kun muutoin se menis kuin päätön kana? en mä ole sille opettanut tuota koohkaamista,riehumista jne. kyllä se tulee tuolta lapselta ihan luonnostaan.. kyllä mä olisin ollut tyytyväinen jos mun lapsi olisi ollut vauvastalähtien helppo, en mä sitä todella ole kasvattanut haasteelliseksi :O
 
Viedään kaikki adhd, vilkkaat,ilkeät, käytöshäiriöiset,yms.lapset "eri mieltä"-nimimerkille,
hän tekee heistä neroja!!!

Samoin kaikki dementiaa ja alzheimeria yms. potevat vanhukset! "Eri mieltä"-tyypillehän ei sitten kiroilla ja pokkuroida!
 
minä mietin, että kuinka pitkälle sitten on mentävä,jos lapsi ei tottelekaan sen luunapin saatuaan ? uusi luunappi toisen perään aina vai siirrytäänkö vaikka ihan selkäsaunaan,vai mitäs sitten jos sekään ei toimi ? ja jos ei lasta haittaa että joutuu parvekkeella jäähylle - pidennetäänkö parveke aikaa -viis paleltumista tms ?
sillä on lapsia jotka ovat kovapäisiä.uhmassa etenkin korostuneesti,vaikka olisi muutoin kyseessä ns.ihan terve,tavallinen lapsi.
 
No entäpä, uskooko kukaan että lapsi voi olla jo pienenä inhottava persoona? Lienee tuttua että jos perheessä on kolme lasta jotka ovat kasvatettu samalla lailla niin yksi niistä on se perkele joka rikkoo kaiken, valehtelee ja satuttaa toisia. Vai onko se vain kasvatettu väärin?
Minä uskon että jotkut ovat jo syntyessään kusipäitä ja riippumatta siitä miten heitä kasvatetaan he kasvavat kieroon. Jos kaikki lapset ovat niiiiiiiiin ihania, niin mistä niitä mulkkuja aikuisia sikiää? Tiedän yhden perheen jossa kolme lasta ja yksi niistä on oikea mätämuna, ja uskon että hänen perusluonne+aivojen kemia on sellainen ettei hänestä kukaan saisi kasvatettua ns. normaalia.

En usko.

Uskon että kaikki lapset ovat omanlaisia persoonia ja kaikkia lapsia ei voi kasvattaa samalla tavalla. Jos lapsesta kasvaa "kusipää" niin se johtuu tod. näk. vääränlaisesta kasvatuksesta tai sen puutteesta, lapsi on jäänyt jostain vaille koska on pidetty esim. vaikeana tapauksena pienestä saakka. Haastava lapsi tarvitsee erityistä tukea.
 
tiedän.
"kasvatuskeinot" onkin tärkeetä sitten sovittaa sen lapsen persoonan mukaan.

Näin juuri. Vaikka meillä on kolme erilaista persoonaa lapsina niin kaikilla heillä on siltä samat säännöt. Vaikka keskimmäinen onkin helposti tulistuva niin ei hänkään silti saa kaupassa karkkihyllyllä alkaa räyhäämään. Sen säännön perillemenosta vaan jutellaan hänen kohdallaan hieman painavammin kun helpostimukautuvan esikoisen kanssa.

Erilainen tempperamentti ei ole tekosyy käyttäytyä huonosti.
 
[QUOTE="madam";22654688]on heitä jotka nukkuvat vauvoina 3kk iästä yönsä heräämättä, heitä jotka herättää vanhempiaab öisin melkein 2vuotiaaksi.vauvoja jotka vaan pötköttelee,syö ja nukkuu,itkee harvoin viihtyy itsekseen, sitten on vauvoja jotka roikkuu tissi suussa 30min joka tunnista(on sylissä 15min),nukkuu vartin ja taas valvotaan vaikka kuinka kauan.

-siihen väliin mahtuuu paljon muunlaisiakin. no mites raskausaikana on tullut kasvatettua helppo vauva tai haastava vauva? no koska perimä määrää aika paljon lapset ovat siis yksilöitä jo syntyessään

tämän pohjalta ymmärrämme että on hyvin erilaisia taaperoita,ja leikki-ikäisiä.

-on olemassa heitä(niinkuin minä olin,vaikka vapaan kasvatuksen sainkin) erittäin helppoja,mukautuvia,halusin noudattaa sääntäjä,tehdä oikein, olin oikein harmiton(mitä nyt joskus kiukuttelin) ja halusin auttaa isiä ja äitiä(olin jopa 6vuotiaana koko päivän iskän mukana torilla,ei iskän meitä tarvinnut vahtia eikä kieltää,osattiin siskon kanssa olla kunnolla ja pysyä lähettyvillä)

sitten on olemassa heitä jotka jatkuvasti tarvitsee ohjaavaa kättä vaikka silloin 6vuotiaana, ei voi päästää yksin ulos, tai jäis auton alle, satuttais toisia tai itsensä, mikään ei meinaa sujua,ei esim pukeminen, kaupassa käynti no jos siellä ollaan enemmän ku 5min(sekin 5minuuttia pitää jatkuvasti aikuisen olla ohjaamassa lapsen keskittymistä esim.kysymällä missäs maidot oli,joo näytä nyt muistatko,oho hienosti muistit,etsitään vessapaperia,tiedätkö missä ne on,hyvä näytähän mistä mennään,niin sitä vessapaperia,hienosti löysit)

kauemmin ku menee aikaa menee lapsi ihan vallattomaksi. sanallinen ohjaus ei auta, aina otettava kädestä kii,joskus jopa kannettava ulos kaupasta;potkivana huutavana.

syöminen ei suju,koettaa leikkiä vaikka maitotölkillä, koko ajan hirmu levotonta touhua.(niin ja ammattilaisten mielestä kyse ei ole kasvatuksesta)

ymmärtääkö ihmiset siis sen että lapsia on helppoja ja todella haastavia(ja siltä väliltä) ja arvakkaa,eikö oo uskomatonta mutta luonteeltaan rauhallisen lapsen kasvatus on tosi helppoa verrattuna haastavaan lapseen (haastavat nimittäin vaatii vanhemmiltaan paljon enemmän) jolloin virheitäkin tekee helposti[/QUOTE]

tämä pitäisi saada liimattua tonne palstan ylälaitaan niin että kaikki ihmiset löytävät tämän aina.

Kaikki ei vain tajua että se oma Hanna-Elmeri on yksilö siinä missä naapurin huonosti käyttäytyvä ruma lapsikin. Kaikille ei käy samat ohjeet ja käytännöt kaiken suhteen, ihmeellistä ettei aikuinen ihminen ymmärrä tälläistä asiaa automaattisesti itsestäänselvyytenä.

On toki myös niitä jotka tekee asioista vaikeampia vaikka ei tarvitsisi, mutta samoin myös niitä jotka yrittävät oikoa vaikeissa tilanteissa, molemmat tavat aiheuttaa ongelmatilanteita joko nyt tai tulevaisuudessa perheelle.

voisin ottaa esimerkin tähän siitä kuinka jotkut ruikuttaa kuinka lapsen teko muuttaa kaiken, ei voi enää tehdä sitä eikä tätä, lapsen kanssahan ei voi mihinkään mennä ? se on niin KAUHEAN vaivalloista että ollaan sitten siinä kauppa-koti-leikkikenttä noidanpiirissä ja ahdistutaan ja masennutaan kun elämä pyörii pientä piiriä kun ei viitsitä lähteä rikkomaan sitä liian pientä rutiiniympäristöä. toki joillakin on tilanne että syystä tai toisesta ei voi lapsen kanssa liikaa liikkua ulkomaailmassa (pahat allergiat jne...) mutta ne on kyllä aikalailla hyvin pieni vähemmistö. silti aika moni kykenee löytämään aina ne ikävät puolet ja elämää rajoittavat asiat sen sijaan että menisi reippaasti elämää eteenpäin uudella tavalla, lapsen kera, eikä nysväisi siellä kakkavaippojen keskellä itkien että kun tää on mun elämä eikä muuta ole näkyvissä moneen vuoteen...

Jäänpä tähän odottelemaan kauheata pa***sadetta, kuinka joka toisella on niin kauhean selkeät esteet siihen että mitään kivaa ei voi tehdä kun on lapsi...

Ois mahtanu jäädä vilja keräämättä ja lehmät lypsämättä ennen vanhaan jos "lapsi rajoittaisi" niin paljon mitä annetaan ymmärtää.

(on toki niitä joilla on oikeasti vaikeaa, eli lapsella esim. vaikeat allergiat minkä takia rajaa sitä missä voi käydä ja kuinka usein, mutta se nyt on vaan asia minkä kanssa joutuu elämään, laiskuus ja avuttomaksi heittäytyminen ei ole sellaisia asioita.)
 
No entäs murrosikä? Mulla kolme oikein mallikkaasti aikuiseksi kasvanutta lasta ja sitten yksi joka ei pysy kaidalla polulla vaikka kuinka yritämme auttaa ja ohjata? Kasvatuksessa vikaa, rakkauden määrä eri? Ei pidä paikkaansa. Silti saa usein kuulla että vanhemmissa vika kun nuori törttöilee. Ihan kuin se kaikki ei olisi tarpeeksi vaikeaa jo muutenkin niin pitää ulkopuolisten syyllistää.
 
Milläs meinaat "eri mieltä" vaimentaa nämä adhd-lapset?
Annatko jotain kemikaalicocktailia vaan pistät jäähylle pakkaseen että hiljentyvät?

Voisi olla haasteellista, koska aivot ovat melko pitkälle kehittyneet jo tuohon 3 ikävuoteen mennessä. toki koko elämän muotoutuvat mutta mutta. Hedelmöittymisestä alkaa aivojen ja niiden yhteyksien muokkautuminen.

enkä yksin voisi muokata kovin montaa kerrallaan.
 
Alkuperäinen kirjoittaja eri mieltä;22654799:
en ole tuosta samaa mieltä.
Herkkä yksilö sopeutuu ja huomaa, miten paljon vanhemmat jaksavat, ja jos esim. perheessä/koulussa /ryhmässä on jo vaativia, hän pitää omat mölyt mahassaaaN, vaikka olisi surua tai pettymystä tai vihaa tai mitä vaan tunteita.

Mielestäni vanhemmille on helpointa, jos on "temperamenttinen" lapsi. Tietää, että lapsi pitä itsestään huolen ja tulee nähdyksi ja kuulluksi. Eri asia on herkkä ja hiljainen lapsi.

Lisäksi ihmisen aivot muotuvuvat koko ajan .Ihan koko ajan. Eli jos sinä kerran annat itsellesi esim. luvan lyödä toista, se tapa uusiutuu helposti. Se mitä sinä teet, muokkaa aivojasi. Kun murhaaja kerran tappaa, eka kerta on vaikea, seuraavat jo helppoja.

Jos lapsi tottuu siihen että koko ajan äiti on perässä juoksemassa, niin tämä on vain useimmiten tullut tavaksi. Lapsi on tottunut siihen, että äiti passaa uimahallissa, äiti tekee voileivät, äiti ottaa vastuun siitä että ehtii kouluun, äiti antaa huutaa ja kiljua koska vain oma lapsi on tärkein ja muut eivät. Kun lapsion kerran huutanut ja potkinut, kaupassa niin tapa uusiutuu helposti.

Lapsi myös tottuu siihen, että äiti ei puhu koskaan muille mitään vaan koko ajan lapselle. Heistä kasvatetaan itsekkäitä. Esim. tuo maito juttu.

Minusta siis tuollaisen itsekkääksi kasvatetun kasvatus on aina helpointa. Vanhemmilla on vähiten sydänsuruja lapsensa puolesta, koska hän pitää huolen että ei jää mistään paitsi vaan tulee saamaan huomiota, tulee nähdyksi ja kuullukis, niiden herkkien kustannuksella. Yleensä näiden itsekkäiden vanhemmat ovat myös itsekkäitä ja röyhkeitä ihmisiä.

Minä olen sitä mieltä,e ttä meillä on kaikilla lähes samat geenit ja geeniperimä ja aivojen yhgteydet ja välittäjäaineet muuttuvat sitä mukaa mitä teemme, sellaiset yhteydet syntyy aivoihin. Itse olen voinut kasvattaa 2 lasta, jotka kaikessa tekemisessään kiitettäviä, ja väitän, että kun minulle tuodaan mikä tahansa lapsi, vastasyntyneenä voin hänestä tehdä puliukon tai neron. Ympäristö ja kasvatus. Aivot muotouvat sellaiseksi mitä tekee.

sulla ei vissiin taida olla alan koulutusta! paljonko olet perehtynyt esim.perinnöllisyystieteen opintoihin? kirjoittamasi perusteella et juuri lainkaan. hyvä on minä tuon sinulle autistisen veljeni jota ammattihenkilöt on kuntouttanut 13vuotta eikä hän edes puhu,ei tuu ikinä puhumaankaan,vaatii avustajan koko ajan(no pienenä lapsena hän oli helppo mutta kun on edelleen samalla tasolla kuin pienenä,ei ookkaan enään niin helppoo)tuon hänet sinulle ja sinä teet hänestä neron.

ja ennenku alat selittelee mitään niin autismikin johtuu aivoista. lisäksi mulle on perinnöllisyysLÄÄKÄRI sanonut että hän usein tälläisten lasten vanhemmilta kuulee kuinka ympäristö syyttää vanhempia, vaikka usein siihen ei ole syytä. hän kirjoitti lausunnon tästä. keskustele ammattilaisten kanssa yllätyt miten paljon perimä vaikuttaakin-.

psykologi myös sanoi että harvemmin tällä tavalla käyttäytyvät lapset on kasvatuksen tulosta puhui synapseista,mutta niistähän on sulle turha puhua.

kaiken kaikkiaan lopputulos on se että aika kuulemma helpottaa (sitä ennen on vain sitkeästi tuetteva lasta ongelma kohdissa oikealla tavalla)
 
Sitä vaan, että mua vähän vaivaa tuo tapa vetää kaikki "huonosti käyttäytyvät" saman sateenvarjon alle. Musta taas on täysin eri asia, onko joku (lapsi tai aikuinen) äänekäs, vilkas kohkaaja, ja sillä tavalla vähän häiritsevä, vaiko oikeasti huonokäytöksinen ja itsekäs.
Yks mun lapsista on just sellainen vilkas kohkaaja, menee pää kolmantena jalkana, tekee ennen kuin ajattelee, höpäjää ja on äänekäs.. varsinkin pienempänä näiden ominaiuuksien kanssa varsin "vaariva" lapsi. MUTTA on myös tosi fiksu poika, hyvä koulussa, empaattinen, välittävä ja ystävällinen, herkkäkin. Ei siis mikään toisia pelkkää ilkeyttään terrorisoiva ääliö..
aikuisessa ihmisessä liikaa mesoamista voi tietysti pitää myös itsekkyyden merkkinä, mutta eivät ne aina ole yksi yhteen, näkyvä ja kuuluva käytös, ja toisaalta ilkeys ja itsekkyys.. vaan ihan temperamenttieroja, niin kuin ap. esitti. :)
 
tämä pitäisi saada liimattua tonne palstan ylälaitaan niin että kaikki ihmiset löytävät tämän aina.

Kaikki ei vain tajua että se oma Hanna-Elmeri on yksilö siinä missä naapurin huonosti käyttäytyvä ruma lapsikin. Kaikille ei käy samat ohjeet ja käytännöt kaiken suhteen, ihmeellistä ettei aikuinen ihminen ymmärrä tälläistä asiaa automaattisesti itsestäänselvyytenä.

On toki myös niitä jotka tekee asioista vaikeampia vaikka ei tarvitsisi, mutta samoin myös niitä jotka yrittävät oikoa vaikeissa tilanteissa, molemmat tavat aiheuttaa ongelmatilanteita joko nyt tai tulevaisuudessa perheelle.

voisin ottaa esimerkin tähän siitä kuinka jotkut ruikuttaa kuinka lapsen teko muuttaa kaiken, ei voi enää tehdä sitä eikä tätä, lapsen kanssahan ei voi mihinkään mennä ? se on niin KAUHEAN vaivalloista että ollaan sitten siinä kauppa-koti-leikkikenttä noidanpiirissä ja ahdistutaan ja masennutaan kun elämä pyörii pientä piiriä kun ei viitsitä lähteä rikkomaan sitä liian pientä rutiiniympäristöä. toki joillakin on tilanne että syystä tai toisesta ei voi lapsen kanssa liikaa liikkua ulkomaailmassa (pahat allergiat jne...) mutta ne on kyllä aikalailla hyvin pieni vähemmistö. silti aika moni kykenee löytämään aina ne ikävät puolet ja elämää rajoittavat asiat sen sijaan että menisi reippaasti elämää eteenpäin uudella tavalla, lapsen kera, eikä nysväisi siellä kakkavaippojen keskellä itkien että kun tää on mun elämä eikä muuta ole näkyvissä moneen vuoteen...

Jäänpä tähän odottelemaan kauheata pa***sadetta, kuinka joka toisella on niin kauhean selkeät esteet siihen että mitään kivaa ei voi tehdä kun on lapsi...

Ois mahtanu jäädä vilja keräämättä ja lehmät lypsämättä ennen vanhaan jos "lapsi rajoittaisi" niin paljon mitä annetaan ymmärtää.

(on toki niitä joilla on oikeasti vaikeaa, eli lapsella esim. vaikeat allergiat minkä takia rajaa sitä missä voi käydä ja kuinka usein, mutta se nyt on vaan asia minkä kanssa joutuu elämään, laiskuus ja avuttomaksi heittäytyminen ei ole sellaisia asioita.)

eiväthän lapset käyneet ennen missän. Pyörivät keskenään maalaistalon pihapiirissä. Yksi pieni lapsi menee helposti siinä sivussa mukana missä tahansa ilman mitään vaivannäköä, mutta useampi ei mene työpaikalla mukana ja lisäksi lapsen kehitykselle on edullisinta että saa pyöriä vapaasti kotona sisarusten kanssa. Jos lapsia on useampi, niin siihen lähtemiseen menee niin paljon jo aikaakin, että lasten perushoidolta ei jää paljon muuhun sitten aikaa kuin kiireeseen.
 
Näin juuri. Vaikka meillä on kolme erilaista persoonaa lapsina niin kaikilla heillä on siltä samat säännöt. Vaikka keskimmäinen onkin helposti tulistuva niin ei hänkään silti saa kaupassa karkkihyllyllä alkaa räyhäämään. Sen säännön perillemenosta vaan jutellaan hänen kohdallaan hieman painavammin kun helpostimukautuvan esikoisen kanssa.

Erilainen tempperamentti ei ole tekosyy käyttäytyä huonosti.

Tottakai perheen kaikilla lapsilla on samat säännöt! Sä et nyt taida ymmärtää mitä tempperamentilla oikeasti tarkoitetaan.

Eikä se tarkoita myöskään sitä että koska on "tempperamenttinen" lapsi, niin äiti antaa käyttäytyä huonosti.

Luulen ettei kovinkaan moni täällä ymmärrä mitä ns. haastava tempperamentti tarkoittaa.
En edes ala yrittää selittämään, koska kuitenkaan se ei mene perille.

Luuletteko oikeasti että äiti haluaisi tehdä lapsestaan vaikean, eikä yritä kasvattaa häntä?????
 
[QUOTE="vieras";22655019]En usko.

Uskon että kaikki lapset ovat omanlaisia persoonia ja kaikkia lapsia ei voi kasvattaa samalla tavalla. Jos lapsesta kasvaa "kusipää" niin se johtuu tod. näk. vääränlaisesta kasvatuksesta tai sen puutteesta, lapsi on jäänyt jostain vaille koska on pidetty esim. vaikeana tapauksena pienestä saakka. Haastava lapsi tarvitsee erityistä tukea.[/QUOTE]

ja sitten on myös tälläinen nykymaailman tapa, kun on käytöshäiriötä tai puheenkehitys viivästyy, luku- ja kirjoitustaidon hitaus / vaikeus oppia muiden tahtiin, näistä asioista tehdään nykyään heti ongelma jos lapsi ei satu keskitason kohdalle tilastoissa, niin sitten alkaa heti terapiat ja valmennukset, kurssit ja hoidot, ei kohdella enää yksilöinä vaan kaikkien pitäisi päästä suurinpiirtein samalle tasolle tietyn ikäisinä.
 
tämä pitäisi saada liimattua tonne palstan ylälaitaan niin että kaikki ihmiset löytävät tämän aina.

Kaikki ei vain tajua että se oma Hanna-Elmeri on yksilö siinä missä naapurin huonosti käyttäytyvä ruma lapsikin. Kaikille ei käy samat ohjeet ja käytännöt kaiken suhteen, ihmeellistä ettei aikuinen ihminen ymmärrä tälläistä asiaa automaattisesti itsestäänselvyytenä.

On toki myös niitä jotka tekee asioista vaikeampia vaikka ei tarvitsisi, mutta samoin myös niitä jotka yrittävät oikoa vaikeissa tilanteissa, molemmat tavat aiheuttaa ongelmatilanteita joko nyt tai tulevaisuudessa perheelle.

voisin ottaa esimerkin tähän siitä kuinka jotkut ruikuttaa kuinka lapsen teko muuttaa kaiken, ei voi enää tehdä sitä eikä tätä, lapsen kanssahan ei voi mihinkään mennä ? se on niin KAUHEAN vaivalloista että ollaan sitten siinä kauppa-koti-leikkikenttä noidanpiirissä ja ahdistutaan ja masennutaan kun elämä pyörii pientä piiriä kun ei viitsitä lähteä rikkomaan sitä liian pientä rutiiniympäristöä. toki joillakin on tilanne että syystä tai toisesta ei voi lapsen kanssa liikaa liikkua ulkomaailmassa (pahat allergiat jne...) mutta ne on kyllä aikalailla hyvin pieni vähemmistö. silti aika moni kykenee löytämään aina ne ikävät puolet ja elämää rajoittavat asiat sen sijaan että menisi reippaasti elämää eteenpäin uudella tavalla, lapsen kera, eikä nysväisi siellä kakkavaippojen keskellä itkien että kun tää on mun elämä eikä muuta ole näkyvissä moneen vuoteen...

Jäänpä tähän odottelemaan kauheata pa***sadetta, kuinka joka toisella on niin kauhean selkeät esteet siihen että mitään kivaa ei voi tehdä kun on lapsi...

Ois mahtanu jäädä vilja keräämättä ja lehmät lypsämättä ennen vanhaan jos "lapsi rajoittaisi" niin paljon mitä annetaan ymmärtää.

(on toki niitä joilla on oikeasti vaikeaa, eli lapsella esim. vaikeat allergiat minkä takia rajaa sitä missä voi käydä ja kuinka usein, mutta se nyt on vaan asia minkä kanssa joutuu elämään, laiskuus ja avuttomaksi heittäytyminen ei ole sellaisia asioita.)

elä sinä siinä uskossa että kaikki saa samaan muottiin. minun mummoni joskus katsoi lapseni toimintaa,lapsi ol 4vuotias ja sanoi mulle että herranjestas jos minun(siis mummo sai näin)lapseni olisi ollut tälläisiä olis lypsyt ja kaikki muutkin hommat jäänyt tekemättä,niinpä olisi.

sä tuut puhumaan laiskuudesta,mun tekis mieli itkeä ja huutaa minä laiska? jos vertaan itseäni kaikkiin muihin tuntemiini äiteihin,minä olen heistä se joka tekee eniten lapsen kasvatuksen eteen! tiedän eräänkin joka ei oo juuri mitään tehnyt ja lapsi on ihan ok käytöksinen
 
[QUOTE="vieras";22655091]Tottakai perheen kaikilla lapsilla on samat säännöt! Sä et nyt taida ymmärtää mitä tempperamentilla oikeasti tarkoitetaan.

Eikä se tarkoita myöskään sitä että koska on "tempperamenttinen" lapsi, niin äiti antaa käyttäytyä huonosti.

Luulen ettei kovinkaan moni täällä ymmärrä mitä ns. haastava tempperamentti tarkoittaa.
En edes ala yrittää selittämään, koska kuitenkaan se ei mene perille.

Luuletteko oikeasti että äiti haluaisi tehdä lapsestaan vaikean, eikä yritä kasvattaa häntä?????[/QUOTE]

En. Mutta yleisesti hänen annetaan jatkaa huonosti käyttäytymistään ja selitetään se sillä että kun sillä on vähän vaikea luonne. Tai muiden perheen lapsien on sopeuduttava siihen että se "haastava" lapsi terrorisoi leikkejä, vie tavarat käsistä ja huutaa. Ja vanhemmat hyssyttelevät koska "teppo" nyt vaan on haastavampi. Vanhemmat uupuvat taakan alla, ja yhtäkkiä onkin helpompi antaa periksi kuin koittaa takoa järkeä päähän, niin väärin kuin se onkin.
 
Alkuperäinen kirjoittaja eri mieltä;22655055:
Voisi olla haasteellista, koska aivot ovat melko pitkälle kehittyneet jo tuohon 3 ikävuoteen mennessä. toki koko elämän muotoutuvat mutta mutta. Hedelmöittymisestä alkaa aivojen ja niiden yhteyksien muokkautuminen.

enkä yksin voisi muokata kovin montaa kerrallaan.

ahaa,että sä muokkasit omien lapsiesi aivoja hedelmöityksessä vai? aika nero kyllä olet!

aikasemmin puhuit että kasvatus vaikuttaa lapsen käytökseen, ja aikuinen ja lapsi on itse vastuussa käytöksestään, nyt puhut että aivot muokkautuu jo hedelmöityksessä!ja mitään ei ole tehtävissä.Väität vielä että adhd,lle ei voi tehdä mitään 3ikävuoden jälkeen?MITÄÄH???
Olet kyllä pihalla kuin lumiukko!
 
Alkuperäinen kirjoittaja eri mieltä;22654972:
Kyllä aika moni tekee ilkeyttään, kun siihen on mahdollisuus.

mä just kuuntelin erästä mummoa vähän väliä kuvitteli olevansa kotona(oli sairaalassa) ihmetteli mitä vieraat tekee sen kotona. sit oli sitä ei tää oo mun huone,mä en oo tänne tullut(olipas ihan itse) aika huonosti kasvatettu ku ei ees ymmärtänyt koko aikaa missä oli. niinkö? tahalleen leikki tällästä?
 

Yhteistyössä