V
vierailija
Vieras
Masennuslääkkeet lisäävät itsemurhan ja väkivallan riskiä kaikenikäisillä
Peter Gøtzsche, DrMedSci
Pohjoismainen Cochrane-keskus
Rigshospitalet
Kööpenhamina
Lääkeviranomaiset varoittavat käyttämästä masennuslääkkeitä lapsilla ja teini-
ikäisillä, koska ne lisäävät itsemurhariskiä. On vaikeampi tietää, millainen riski on
aikuisilla, koska itsemurhien, itsemurhayritysten ja -ajatusten määriä on massiivisesti
aliraportoitu ja jopa vääristelty lumekontrolloiduissa tutkimuksissa (1,2).
Yhdysvaltain lääkeviranomainen FDA on vaikuttanut merkittävästi asian
hämärtymiseen ja toiminut erittäin epäjohdonmukaisesti (2). Lumekontrolloiduista
tutkimuksista vuonna 2006 tehdyssä meta-analyysissa esiintyi FDA:n mukaan vain
yksi itsemurha 10 000:tä potilasta kohti, joilla oli aktiivinen lääkitys (3), mutta viittä
vuotta aiemmin Thomas Laughren, joka oli vastuussa FDA:n meta-analyysistä, oli
raportonut itsemurhia tapahtuneen 10 kertaa enemmän (4).
FDA:n mukaan paroksetiini lisäsi itsemurhayrityksiä merkitsevästi aikuisilla (3), ja
GlaxoSmithKline USA lähetti vuonna 2006 lääkäreille kirjeen, jossa todettiin
suisidaalisen käyttäytymisen riskin lisääntyneen myös yli 24-vuotiailla (2). Vuonna
2009 FDA kuitenkin väitti, että näiden lääkkeiden käyttö olisi riskialtista vain alle 24-
vuotiailla (5), vaikka vuonna 2007 virasto oli myöntänyt, ainakin epäsuorasti, että
SSRI:t saattavat aiheuttaa itsemurhia kaikenikäisillä (6): "Kaikkia potilaita ... tulisi
... seurata tarkasti tilan kliinisen heikkenemisen, itsemurha-alttiuden ja epätavallisten
käyttäytymisen muutosten varalta ... ahdistusta, kiihtymystä, paniikkikohtauksia,
unettomuutta, ärtyvyyttä, vihamielisyyttä, aggressiivisuutta, impulsiivisuutta,
akatisiaa (psykomotorista levottomuutta), hypomaniaa ja maniaa on todettu
masennuslääkkeillä hoidetuilla aikuis- ja lapsipotilailla." FDA huomautti myös, että
"perheitä ja huoltajia tulisi ohjeistaa tarkkailemaan potilaita päivittäin näiden oireiden
ilmaantumisen varalta, sillä muutokset saattavat olla äkillisiä". Päivittäinen seuranta
on näennäinen ratkaisu. Monet ovat tehneet SSRI:n aiheuttaman itsemurhan vain
muutamassa tunnissa siitä, kun heillä näytti muiden mielestä olleen kaikki hyvin.
Koska tieteellisiä väärinkäytöksiä esiintyy julkaistuissa lääketutkimuksissa laajalti,
etsimme tietoa muualta, ja hankimme 64 381 sivua kliinisiä tutkimusraportteja
Euroopan ja Iso-Britannian lääkeviranomaisilta. Tammikuussa 2016 osoitimme,
ensimmäistä kertaa, että SSRI:t lisäävät aggressiota lapsilla ja nuorilla, ristitulosuhde
(odds ratio) 2,79 (95%:n luottamusväli (LV) 1,62-4,81) (7). Tämä on tärkeä tulos
huomioon ottaen monet kouluampumiset, joissa tappajilla oli SSRI-lääkitys.
Lokakuussa osoitimme, että masennuslääkkeet kaksinkertaistavat terveillä
vapaaehtoisilla aikuisilla itsemurhaan ja väkivaltaan mahdollisesti johtavien
tapahtumien lukumäärän, ristitulosuhde 1,85 (95%:n LV 1,11-3,08) (8). Hoidettavien
potilaiden lukumäärä, joka tarvittiin vahingoittamaan yhtä tervettä aikuista (NNH-
luku), oli vain 16. Marraskuussa osoitimme, että itsemurhan ja väkivallan riskiä
kasvattavat haittavaikutukset olivat 4-5 kertaa yleisempiä duloksetiinilla kuin
lumeella virtsan ponnistuskarkailusta kärsivillä keski-ikäisillä naisilla tehdyissä
tutkimuksissa (9). Keskeisesti tai mahdollisesti psykoottisia tapahtumia esiintyi
useammilla naisilla, suhteellinen riski 2,25 (95%:n LV 1,06-4,81), ja NNH-luku oli
vain 7 keskeisissä tai mahdollisissa aktivaatiotapahtumissa (esim. levottomuus,
aggressio). Olisi ollut koko lailla mahdotonta osoittaa kuinka vaarallista duloksetiini
on, jos olisimme saaneet vain julkaistut tutkimukset käyttöömme. FDA on tämän
suhteen johdonmukaisesti ilmoittanut aiemmin, että naiset, joiden virtsankarkailua
hoidettiin duloksetiinilla kliinisten tutkimusten open-label-jatkotutkimusvaiheessa,
yrittivät itsemurhaa 2,6 kertaa useammin kuin muut samanikäiset naiset (2).
Lääkeyhtiöiden palkkalistoilla olevat psykiatrit ovat vakuuttaneet, että mitään syytä
huoleen ei ole, koska emme havainneet itsemurhien tai itsemurhayritysten vaan
ainoastaan niitä ennakoivien tapahtumien lisääntyneen aikuisilla. Mutta tämä
argumentti on virheellinen. FDA:n määrittelemien itsemurhan prekursoritapahtumien
tarkasteleminen vastaa sydänsairauksien prognostisten tekijöiden tarkastelua.
Toteamme, että tupakointi ja liikkumattomuus lisäävät sydänkohtausten ja kuoleman
riskiä, ja siksi suosittelemme ihmisiä lopettamaan tupakoinnin ja harrastamaan
liikuntaa.
Johtopäätökset
Enää ei voi epäillä, etteivätkö masennuslääkkeet olisi vaarallisia tai voisi aiheuttaa
itsemurhia ja murhia kaikenikäisillä (2,10,11). Masennuslääkkeillä on monia muitakin
merkittäviä haittoja, ja niiden hoidollinen hyöty on kyseenalainen (2). Sen vuoksi
johtopäätökseni on, että niitä ei pitäisi käyttää lainkaan. On absurdia käyttää
masennukseen lääkkeitä, jotka lisäävät itsemurhan vaaraa, kun psykoterapian
tiedetään vähentävän sitä (12). Psykoterapiatutkimuksia on arvosteltu sokkouttamisen
puutteesta (12), mutta näitä tutkimuksia on vaikea sokkouttaa. Lisäksi itsemurhat ja
itsemurhayritykset ovat varsin kovia päätetapahtumia.
Meidän pitäisi tehdä kaikkemme välttääksemme masennuslääkkeiden aloittamista ja
auttaaksemme niitä käyttäviä lopettamaan ne pienentämällä annoksia hitaasti ja
tarkassa valvonnassa. Masennuksesta kärsivien tulisi saada psykoterapiaa ja
psykososiaalista tukea, ei lääkkeitä.
* * * * *
Teksti julkaistaan luvalla ja lyhennettynä lähteestä: Peter Gøtzsche: Antidepressants
increase the risk of suicide and violence at all ages, 16 marraskuuta 2016.
Peter Gøtzsche, DrMedSci
Pohjoismainen Cochrane-keskus
Rigshospitalet
Kööpenhamina
Lääkeviranomaiset varoittavat käyttämästä masennuslääkkeitä lapsilla ja teini-
ikäisillä, koska ne lisäävät itsemurhariskiä. On vaikeampi tietää, millainen riski on
aikuisilla, koska itsemurhien, itsemurhayritysten ja -ajatusten määriä on massiivisesti
aliraportoitu ja jopa vääristelty lumekontrolloiduissa tutkimuksissa (1,2).
Yhdysvaltain lääkeviranomainen FDA on vaikuttanut merkittävästi asian
hämärtymiseen ja toiminut erittäin epäjohdonmukaisesti (2). Lumekontrolloiduista
tutkimuksista vuonna 2006 tehdyssä meta-analyysissa esiintyi FDA:n mukaan vain
yksi itsemurha 10 000:tä potilasta kohti, joilla oli aktiivinen lääkitys (3), mutta viittä
vuotta aiemmin Thomas Laughren, joka oli vastuussa FDA:n meta-analyysistä, oli
raportonut itsemurhia tapahtuneen 10 kertaa enemmän (4).
FDA:n mukaan paroksetiini lisäsi itsemurhayrityksiä merkitsevästi aikuisilla (3), ja
GlaxoSmithKline USA lähetti vuonna 2006 lääkäreille kirjeen, jossa todettiin
suisidaalisen käyttäytymisen riskin lisääntyneen myös yli 24-vuotiailla (2). Vuonna
2009 FDA kuitenkin väitti, että näiden lääkkeiden käyttö olisi riskialtista vain alle 24-
vuotiailla (5), vaikka vuonna 2007 virasto oli myöntänyt, ainakin epäsuorasti, että
SSRI:t saattavat aiheuttaa itsemurhia kaikenikäisillä (6): "Kaikkia potilaita ... tulisi
... seurata tarkasti tilan kliinisen heikkenemisen, itsemurha-alttiuden ja epätavallisten
käyttäytymisen muutosten varalta ... ahdistusta, kiihtymystä, paniikkikohtauksia,
unettomuutta, ärtyvyyttä, vihamielisyyttä, aggressiivisuutta, impulsiivisuutta,
akatisiaa (psykomotorista levottomuutta), hypomaniaa ja maniaa on todettu
masennuslääkkeillä hoidetuilla aikuis- ja lapsipotilailla." FDA huomautti myös, että
"perheitä ja huoltajia tulisi ohjeistaa tarkkailemaan potilaita päivittäin näiden oireiden
ilmaantumisen varalta, sillä muutokset saattavat olla äkillisiä". Päivittäinen seuranta
on näennäinen ratkaisu. Monet ovat tehneet SSRI:n aiheuttaman itsemurhan vain
muutamassa tunnissa siitä, kun heillä näytti muiden mielestä olleen kaikki hyvin.
Koska tieteellisiä väärinkäytöksiä esiintyy julkaistuissa lääketutkimuksissa laajalti,
etsimme tietoa muualta, ja hankimme 64 381 sivua kliinisiä tutkimusraportteja
Euroopan ja Iso-Britannian lääkeviranomaisilta. Tammikuussa 2016 osoitimme,
ensimmäistä kertaa, että SSRI:t lisäävät aggressiota lapsilla ja nuorilla, ristitulosuhde
(odds ratio) 2,79 (95%:n luottamusväli (LV) 1,62-4,81) (7). Tämä on tärkeä tulos
huomioon ottaen monet kouluampumiset, joissa tappajilla oli SSRI-lääkitys.
Lokakuussa osoitimme, että masennuslääkkeet kaksinkertaistavat terveillä
vapaaehtoisilla aikuisilla itsemurhaan ja väkivaltaan mahdollisesti johtavien
tapahtumien lukumäärän, ristitulosuhde 1,85 (95%:n LV 1,11-3,08) (8). Hoidettavien
potilaiden lukumäärä, joka tarvittiin vahingoittamaan yhtä tervettä aikuista (NNH-
luku), oli vain 16. Marraskuussa osoitimme, että itsemurhan ja väkivallan riskiä
kasvattavat haittavaikutukset olivat 4-5 kertaa yleisempiä duloksetiinilla kuin
lumeella virtsan ponnistuskarkailusta kärsivillä keski-ikäisillä naisilla tehdyissä
tutkimuksissa (9). Keskeisesti tai mahdollisesti psykoottisia tapahtumia esiintyi
useammilla naisilla, suhteellinen riski 2,25 (95%:n LV 1,06-4,81), ja NNH-luku oli
vain 7 keskeisissä tai mahdollisissa aktivaatiotapahtumissa (esim. levottomuus,
aggressio). Olisi ollut koko lailla mahdotonta osoittaa kuinka vaarallista duloksetiini
on, jos olisimme saaneet vain julkaistut tutkimukset käyttöömme. FDA on tämän
suhteen johdonmukaisesti ilmoittanut aiemmin, että naiset, joiden virtsankarkailua
hoidettiin duloksetiinilla kliinisten tutkimusten open-label-jatkotutkimusvaiheessa,
yrittivät itsemurhaa 2,6 kertaa useammin kuin muut samanikäiset naiset (2).
Lääkeyhtiöiden palkkalistoilla olevat psykiatrit ovat vakuuttaneet, että mitään syytä
huoleen ei ole, koska emme havainneet itsemurhien tai itsemurhayritysten vaan
ainoastaan niitä ennakoivien tapahtumien lisääntyneen aikuisilla. Mutta tämä
argumentti on virheellinen. FDA:n määrittelemien itsemurhan prekursoritapahtumien
tarkasteleminen vastaa sydänsairauksien prognostisten tekijöiden tarkastelua.
Toteamme, että tupakointi ja liikkumattomuus lisäävät sydänkohtausten ja kuoleman
riskiä, ja siksi suosittelemme ihmisiä lopettamaan tupakoinnin ja harrastamaan
liikuntaa.
Johtopäätökset
Enää ei voi epäillä, etteivätkö masennuslääkkeet olisi vaarallisia tai voisi aiheuttaa
itsemurhia ja murhia kaikenikäisillä (2,10,11). Masennuslääkkeillä on monia muitakin
merkittäviä haittoja, ja niiden hoidollinen hyöty on kyseenalainen (2). Sen vuoksi
johtopäätökseni on, että niitä ei pitäisi käyttää lainkaan. On absurdia käyttää
masennukseen lääkkeitä, jotka lisäävät itsemurhan vaaraa, kun psykoterapian
tiedetään vähentävän sitä (12). Psykoterapiatutkimuksia on arvosteltu sokkouttamisen
puutteesta (12), mutta näitä tutkimuksia on vaikea sokkouttaa. Lisäksi itsemurhat ja
itsemurhayritykset ovat varsin kovia päätetapahtumia.
Meidän pitäisi tehdä kaikkemme välttääksemme masennuslääkkeiden aloittamista ja
auttaaksemme niitä käyttäviä lopettamaan ne pienentämällä annoksia hitaasti ja
tarkassa valvonnassa. Masennuksesta kärsivien tulisi saada psykoterapiaa ja
psykososiaalista tukea, ei lääkkeitä.
* * * * *
Teksti julkaistaan luvalla ja lyhennettynä lähteestä: Peter Gøtzsche: Antidepressants
increase the risk of suicide and violence at all ages, 16 marraskuuta 2016.