Ö
öllykkä
Vieras
Olen niin väsynyt.
Siivoan toisten sotkuja, motkotan perässä jotta joku vie sukkansa pyykkiin tiskinsä koneeseen, pyyhkeensä kuivuun ja edes hammasharjansa paikoilleen käytön jälkeen.
Kotonamme on kaikella paikkansa. SIlti minulta kysellään missä mikäkin on vaikka paikat ovat aina samat , juuri ne mihin minä ne palautan kun löysän mistä sattuu.
Mä en käsitä miksi minusta on tullut siivous orja?
Kaikki tuntuu alkaneen siitä kun aloitin lastenhoidontyön kotonani. Siihen kuuluu turvallisuuden takia tietyt siivous rutiinit, terveydenkin puolesta. Tietyt tavarat on juuri siksi tietyssä paikassa etteivät ne ole turvallisuusriski hoitolaisille.
Nyt tuntuu koko perhe olettavan , että kun teen työtkseni tätä hommaa pitää minun huolehtia sen mukana tuomat muutkin hommat.
Hoitolapset laittavat tasantarkaan tavaransa paikoilleen ja ihan nätisti sanomalla.
Mutta oma perhe on minua kohtaan todella epäreilu.
Noh, nyt pinna katkesi. Tajusin että minun vapaani kuluu kodin siivoukseen, seuraavan työpäivän valmisteluun ja muuhun turhaan mikä hoituisi nopeammin kun kaikki osallistuisi.
Perheessä on kuitenki kaikki lapset jo lähes koululaisia ja kaksi aikuista.
Itkin ja kyselin pitkin asuntoa tavaroita, pyykkejä, roskija että kuka nämä siivoa aamulla ? kuka? No äiti tietenki. Kuka huomenna imuroi, pesee lattiat, pesee vessan ja suihkun? Pyykkää, ripustaa kuivuun ja viikkaa vaatteet kaappiin? Äiti tietenki.
Mitä äiti tekee maanantai iltana? Siivoa keittiiön koska sinne ilmestyy tiskikasa murusineen pöydälle, vie roskat, pesee vessan ja joka hemmetin päivä ne hammastahnat lavuaarista, kantaa likaiset vaatteet pyykkiin yms.
Jos en olis perhepäivähoitaja saisivat nuo hukkua likaansa ja häipyisin. Nyt vastuullani on hoitolasten turvallisuus ja vanhemmat vaativat pölytöntä, siistiä ja kodikasta kotiajoten teen ympäripyöreitä päiviä kotona enkä jaksa enään käydä missään.
Ja olen tästä puhunut, perustellut asian ja jokaisen vastuun mutta kun se on mun työ jokaa vaatii siisteyttä niin voi voi .
Siivoan toisten sotkuja, motkotan perässä jotta joku vie sukkansa pyykkiin tiskinsä koneeseen, pyyhkeensä kuivuun ja edes hammasharjansa paikoilleen käytön jälkeen.
Kotonamme on kaikella paikkansa. SIlti minulta kysellään missä mikäkin on vaikka paikat ovat aina samat , juuri ne mihin minä ne palautan kun löysän mistä sattuu.
Mä en käsitä miksi minusta on tullut siivous orja?
Kaikki tuntuu alkaneen siitä kun aloitin lastenhoidontyön kotonani. Siihen kuuluu turvallisuuden takia tietyt siivous rutiinit, terveydenkin puolesta. Tietyt tavarat on juuri siksi tietyssä paikassa etteivät ne ole turvallisuusriski hoitolaisille.
Nyt tuntuu koko perhe olettavan , että kun teen työtkseni tätä hommaa pitää minun huolehtia sen mukana tuomat muutkin hommat.
Hoitolapset laittavat tasantarkaan tavaransa paikoilleen ja ihan nätisti sanomalla.
Mutta oma perhe on minua kohtaan todella epäreilu.
Noh, nyt pinna katkesi. Tajusin että minun vapaani kuluu kodin siivoukseen, seuraavan työpäivän valmisteluun ja muuhun turhaan mikä hoituisi nopeammin kun kaikki osallistuisi.
Perheessä on kuitenki kaikki lapset jo lähes koululaisia ja kaksi aikuista.
Itkin ja kyselin pitkin asuntoa tavaroita, pyykkejä, roskija että kuka nämä siivoa aamulla ? kuka? No äiti tietenki. Kuka huomenna imuroi, pesee lattiat, pesee vessan ja suihkun? Pyykkää, ripustaa kuivuun ja viikkaa vaatteet kaappiin? Äiti tietenki.
Mitä äiti tekee maanantai iltana? Siivoa keittiiön koska sinne ilmestyy tiskikasa murusineen pöydälle, vie roskat, pesee vessan ja joka hemmetin päivä ne hammastahnat lavuaarista, kantaa likaiset vaatteet pyykkiin yms.
Jos en olis perhepäivähoitaja saisivat nuo hukkua likaansa ja häipyisin. Nyt vastuullani on hoitolasten turvallisuus ja vanhemmat vaativat pölytöntä, siistiä ja kodikasta kotiajoten teen ympäripyöreitä päiviä kotona enkä jaksa enään käydä missään.
Ja olen tästä puhunut, perustellut asian ja jokaisen vastuun mutta kun se on mun työ jokaa vaatii siisteyttä niin voi voi .