Oltiin tulossa mummolasta, kävin nopiasti prismassa, kun mies ja poika venailivat autossa, kun tulin takas, ni poika huus ku syötävä ja ukko istu sen kans takapenkillä. Mulla oli kulunu aikaa varmaan 5min, ku sen maitopurkin kävin hakemassa. Mies siellä kiukkusena, et aja sä tä auto kotiin, no minähän ajoin ja poika hiljeni heti ku auto lähti liikkeelle. Parin minsan päästä ku oltiin pihassa, ni olin ajamassa parkkiruutuun, ni tää idiootti rupee huutaa, et älä aja siihen ruutuun!!!
Mä sit tietty rupesin inttää, et miksei? Ei siinä muitakaan ruutuja ollu , enkä olis jaksanu millään lähtee etsimään hänelle mieleistä paikkaa kadunvarresta. Sainoin, et saa nyt kelvata, mut ei vaan antanu mun ajaa siihen ruutuun!! Vedin herneet nenään, ja otin pojan kaukalon takapenkiltä ja lähin kotiin, äijä jäi istumaan hanttarin paikalle nissanin raadossaan keskelle tietä. Ja lähtiessäni näin, kun ampiainen lensi autoon sisään.
Huusin vielä pihalla, et jos olisit jonkun järkevän perustelun keksiny, ettei se ruutu kelpaa, ni oisin ymmärtäny, mut ku ei. Sitten äijä kaahas pois pihasta jonnekin. Kotiovella tajusin, et hoitoaukku on autossa ja avaimet siellä. Prkl, olin niin kiehumispisteessä, et soitin talkkarille, et tulee avaa oven. Se tuli ja samaan aikaan tuli äijä syöden jäätelöä iloisena, ja kysyi mikset mulle soittanu? Vittu mua hävetti. En kehdannu siinä rupee riehumaan. Talkkari oli muutenki hieman pihalla ja kysyi varovasti, et mua ei kai sit tarvitakaan. =) Kun kotiin päästiin, ni ei puhuttu toisillemme koko iltana. Tajusin jälleen kerran, et toi mies ei vaan oo mun juttu! 