Aikuisten kunnioittaminen ja sosiaalinen käyttäytyminen

[Eskari- äiti]

Haluaisin vinkkejä.

Minulla on kesällä 7v täyttävä tyttönen jolla on vaikeuksia sosiaalisessa kanssakäymisessä. Hän ei tiedä miten käyttäytyä aikuisten eikä lasten seurassa. Aikuisille hän on näsäviisas, sanoo vastaan tai sanoo rumasti, on olevinaan "kuuro" ja muutenkin käytös kielii aikuisen kunnioituksen puutteesta. Lasten kanssa hän tulee hetkisesti toimeen, mutta innostuessaan tekee asioita joita muut lapset eivät ymmärrä. Voi esim. kesken leikin lyödä toista tyynyllä päähän ja kysyttäessä syytä, hän ei oikein tiedä itsekkään miksi. Hän on hyvin tietoinen säännöistä ja siitä miten pitäisi käyttäytyä ja toimia, mutta jotenkin tulee tunne ettei ne häntä koske.

Lapseni kasvatus on ollut osittain muiden ohjissa kuin minun, sattuneista syistä. Nämä syyt ovat todennäköisestsi pitkälti myös syy lapseni käyttäytymiseen. Haluisin kumminkin korjata tilanteen, mutta en ole ihan varma että miten..

Kiitos avusta etukäteen =)

 

[lto]

Hienoa, että haluat puuttua lapsesi käytökseen ja ymmärrät jopa syyt siihen. Paras paikka saada apua tilanteeseen on mielestäni perheneuvola. Parhaiten teitä molempia voivat auttaa ammattilaiset, joten ota rohkeasti yhteyttä sinne tai neuvolaan.

 

[?]

Minä soittaisin kanssa neuvolaan.

 

[Eskari-äiti]

Perheneuvolaan ollaan oltu yhteydessä ja tyttöni on käynyt mm. leikkiterapiassa.

Perheneuvolan mukaan meillä ei kumminkaan niin akuutti-tilanne että siellä tarvis käydä ja heillä kumminkin yli puolen vuoden jono..

Yritän olla johdonmukainen, oikeudenmukainen ja kerron tytölle samoja asioita hyvin monta kertaa päivässä.
Ajattelin vain, että olisiko jtn muita keinoja =)

 

[Onko]

Hän eskarissa pienryhmässä? Erityisen tuen suunnitelma ja kouluun HOJKS.

 

[Eskari-äiti]

Eskari ryhmä 9 lapsen ryhmä jossa kaksi kasvattajaa. Mitään erityisen tuen suunnitelmaa ei ole. Eskarin lto:n kanssa juteltua, hän kysyi lupaa jutella tulevan koulupsykologin kanssa. Palvelujen saaaminen on aina kiven takana, varsinkin kun asuu kunnassa jossa ei ole palveluja lapsen omalla äidinkielellä ja jos on, niin hyvin niukasti.

 

["Äiti"]

Kun ei tunne lasta, on vaikea sanoa, onko käyttäytyminen normaalin rajoissa vai ei.

Minulla on poika, joka jäi ensimmäisillä luokilla opettajien ja muiden lastenkin hampaisiin. Opettajat sanoivat hänen olevan epäsosiaalinen ja muut lapset kiusasivat. Itsekin huomioin kotioloissa, että hän on sisareensa verrattuna rauhaton, omaehtoinen, ei kuuntele ohjeita yms. Hän kävi terapiassa, oli HOJS ja vaikka mitä. Mikään ei tuntunut tehoavan.

Sitten muutimme ja vaihdoimme koulua. Uudessa koulussa hän tuleekin toimeen kaikkien kanssa ja vieläpä erinomaisesti. Kotona on sitten myrksyisämpää. En ole varma onko kyse murrosiän myskyistä vai ns "vaikeasta luonteesta". Olen kuitenkin päätynyt ajattelemaan niin, että lapset ovat luonteeltaan omanlaisiaan, eikä kaikkeen hankaluuteen kannata kiinnittää liikaa huomiota.

Hankalmman lapseni kanssa pidän aika kovan kurin. Kumma kyllä hän hyväksyy rajat loppujen lopuksu kiitollisena. Kun vaikkapa pari viikkoa sitten rangaistuksena läksyjen tekemättömyydestä kielsin netin kesälomaan asti, hän kiukutteli yhden illan. Viikonloppuna hän jo kiitti asiasta, kun huomasi koulun sujuvan superhyvin nyt kun illat ei mene netissä roikkumiseen.

Meille perhenevolasta ja koulun HOJKSeista ei ollut hyötyä. Ne vain aiheuttivat stressiä, kun piti juosta monessa paikassa keskustelemassa ja lopuksi tuntui, että koko elämä pyöri niiden ympärillä. Tilanne rauhoittui, kun poika pääsi sellaiseen luokkaan, jossa oli tekemisen meininki - kaikki pyrkivät saamaan hyviä tuloksia ja kaikille annetaan oppimisrauha. Uudeltä luokalta löytyi myös nopeasti ystäviä.

Suositelen siis, että mietit kuinka voitst itse kasvattaa lastasi oikeaan suuntaan. Apuakin voit tietenkin ottaa vastaan, jos se tuntuu auttavan.