Aina jään yksin

["lonely"]

Ollaan oltu lasteni siän kans yhdessä jo kohta 8 vuotta. Ollaan myös erottu pari kertaa, miehellä nytkin oma asunto. Siitä huolimatta ollaan palattu yhteen, ja alkuhuuman jälkeen samat asiat alkaneet ärsyttää. Kuten se, että mies istuu kaiket päivät tietokoneellaan kuulokkeet päässä, eikä edes kuule mitä sille sanon kuin monen toiston jälkeen! Siitä huolimatta pelkään että jään taas yksin, että se lähtee eikä tuu takaisin. Myönnän että olen läheisriippuvainen. Mitä sille voi tehdä? Tuntuu kurjalta ettei mua arvosteta yhtään, en edes itse itseäni.

 

["alkup."]

Siis lasteni isän kanssa

 

[samperin puusilmä]

Mitä mahtaa tehdä koneella?
Pelaa?

 

[olet tyhmä]

Älä mene kaikien kanssa sänkyyn.

 

[irtaantunut]

Alku tuntuu hankalalta kun jää yksin. Mutta usko mua. Jos suhde ei tunnu hyvältä niin kannattaa kestää se ero ja rakentaa "omannäköinen" elämä. Vain sillä tavoin on mahdollista tulla taas onnelliseksi.

 

["alkup."]

Mulla on kuitenkin tunnesuhde mieheen, mutta tuntuu ettei tajua sitä. Koneellaan kattoo elokuvia ja lataa niitä jatkuvasti

 

["hmm"]

Tiedän kokemuksesta, kuinka vaikea tilanne on.
Itselläni oli vuosia sitten samanlainen tilanne. Lapsia oli vain 1 ennestään, mutta muutoin sama.. Elämäni paras ratkaisu oli päästä kierteestä eroon. Erottiin vaan lopullisesti. Nyt 9 vuotta eron jälkeen, olen naimisissa uuden miehen kanssa ja meillä on yhteinen lapsi. Tämä elämä on paljon parempaa, juuri sitä mitä kaipasinkin! Sitä, mitä en exäni kanssa olisi ikinä saanut..

Exäsi ei ole ainoa mies maan päällä. Luulin myös itse jääväni yksin, lapsemme kuitenkin oli vielä vauva silloin. En ikinä olisi voinut kuvitella että joku mies kiinnostuu yh:stä, mutta näin kävi. Tsemppiä!

 

["hmm"]

lisäten vielä, että olin myös itsekkin niin korvia myöten rakastunut tähän exääni.. Luulin ainakin olevani.
Nyt nykyisen kanssa oikeasti tiedän mitä se rakkaus on. Silloin se on parhaimmillaan kun molemmat yrittää ja tekee kaikkensa suhteen toiminnan eduksi. Saa sitä mitä antaakin..

 

[Naneni]

Tottakai sulla on tunneside mieheen, onhan teillä yhteisiä lapsia ja menneisyys. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että rakastaisit miestä. Mieti tarkkaan, että onko kyse vain tottumuksesta olla yhdessä ja yksin jäämisen pelosta kuin siitä, että haluaisit todella elää yhdessä miehen kanssa. Tiedän kokemuksesta (olin myös läheisriippuvainen ekassa suhteessani), että yksinjääminen pelottaa ihan riivatusti, mutta usko pois, se tunne helpottaa ekojen viikkojen jälkeen, on jopa helpottunut olo, kun on saanut vihdoin päätöksen tehtyä ja uuden elämän alkuun. Lapset sopeutuvat kyllä ja voisin sanoa, että ovat loppupeleissä onnellisempiakin kahdesta erillään asuvasta vanhemmasta, kuin pakosta yhdessä olevista, onnettomista isästä ja äidistä.

Mitä miehesi on mieltä, haluaako hän jatkaa edelleen näin? Onko hän onnellinen tilanteesta?