Aina kun teen noita masennustestejä, niin kuulemma olen masentunut.

["vieras"]

En vaan tunne itseäni masentuneeksi. Olen vain erittäin tyytymätön ja pettynyt itseeni ja elämääni. Välillä kyllä on niin huonoja päiviä, että haluaisin vaan kuolla. En tosin ikinä tappaisi itseäni, mielestäni se olisi säälittävin tekoni.

Nyt on tosin elämänmuutos tulossa, että katsotaan tuoko se valoa elämääni. Kai noissa testeissä vaan tulee tommoset tulokset, kun ajattelen elämääni niin negatiivisesti, en vaan osaa ilota näistä arjen tuomista asioista. Haluaisin elää sosiaalisempaa elämään, mutta en kehtaa käydä oikein missään, koska en arvosta itseäni juuri yhtään.

Jos kertoisin enemmän itsestäni, olisin teidänkin mielestänne täysi luuseri, joten turha kehua, että olisin arvokas sellaisena kuin olen. En tiedä mikä tekstini tarkoitus oli. En usko että kukaan arvaa tätä minusta päällepäin. Pidän huolta ulkonäöstäni, pukeudun kivasti, se on vaan sitä pintaa.

 

["nnn"]

Minkälaisia masentuneet mielestäsi sitten ovat? Minusta kyllä kuvaat itsesi masentuneeksi. Noinhan se ilmenee, vaikka näytätkin kivalta.

 

["Satunnainen vierailija"]

Lääkärissä tehtävä (oliko se Beckin) masennustesti on kyllä niin turha. Jos haluat itsellesi vaikka saikkua niin ihan varmasti osaat valita ne vastaukset, josta saat riittävästi pojoja masisdiagnoosiin. Voit vielä itse valita mimmosen masiksen haluat itselläsi olevan.

 

[LisaMarie]

[QUOTE="nnn";22235157]Minkälaisia masentuneet mielestäsi sitten ovat? Minusta kyllä kuvaat itsesi masentuneeksi. Noinhan se ilmenee, vaikka näytätkin kivalta.[/QUOTE]

Samaa mieltä olen.
Masennus on juuri sitä, että ei voi nauttia tästä hetkestä vaan elää sitku ja mutku- elämää. Muun muassa, onhan se paljon muutakin. Masennus harvoin näkyy päälle. Siinävaiheessa ollaan jo todella vakavassa tilassa.
masennus johruu usein tavalla tai toisella tunteesta, että ei hallitse elämäänsä (siitä tuo sitkuttelu ja mutkuttelukin, elämä ei ole omassa hallinnassa vaan ehdollistettu erinäisiin asioihin). Silloin pitää käydä vastahyökkäykseen ja alkaa hallita sitä, mikä on hallittavissa, eli esim. oma ulkonäkö.
Itse olin melko hoikka ollessani masentunut, koska nälkä kertoi minulle, että olen olemssa ja hallitsen itseäni. Olin kyllä jo menettänyt kyvyn huolehtia kodista, mutta kontroloin joitakin asioita tiukastui, kuten tiskikonetta ja pyykkien ripustamista. Pikkuaisoissa olin pakonomaisen pedantti, pakenin pakonomaiseen toimintaan. Ulkonäkö tosiaan oli se, josta huolehdin aivan pakkomielteisesti, se toi pientä elämänhallinnan tuntua ja lisäksi sai aikaan sen, että vaikutin hyvinvoivalta ja menestyvältä ja kaikinpuolin arvojeni mukaiselta ulospäin, viis siitä, mitä paskaa sisällä oli, sitähän ei vieraat nähny ja lopulta ei kukaan enää lähelle päässykkään niin että olisi jotain minusta tienny.