Ainoat lapset, millaista teillä oli lapsena?

[Tsemp]

muistan joskus vinkuneeni siskoa, mutta eipä tuo jäänyt mieltä painamaan kun vastaus oli ei.

omista ystävistä iso osa jostain syystä on ainokaisia myös, ja usein sisaruksellisissa ihmisissä minua hämmästyttää se itseriittoisuus, mitä en osaa pitää hyvänä asiana ollenkaan. eli käännytään perheeseen päin, ja sitten saattaa jäädä ne muut ihmissuhteet laihoiksi. sitä sitten käytetään todisteena, että veri on vettä sakeampaa...

No tää nyt aika karkea yleistys. Ihan samalla tavalla joku voi olla "itseriittoinen" (minusta muutenkin vähän kyseenalainen termi tuohon kohtaan) ainoana lapsena: siis turvaa vielä aikuisenakin korostuneesti vanhempiinsa, luottaa "vain itseensä" jne.

Kyllä itselläni on hyvin läheisen sisarsuhteen lisäksi lukuisia läheisiä ihmissuhteita, kuten kaikilla tuntemillani sisaruksellisilla. Lisäksi tunnen paljon ihmisiä, jotka eivät juurikaan ole sisarustensa kanssa tekemisissä, eivät välttämättä olleet edes lapsina.

Yleisesti en usko, että sisarellisuus tai sisarettomuus persoonaa tai ihmissuhteita tai edes lapsuuskokemuksia niin kamalasti määrittää. Totta kai kyseessä on aina isompi kokonaisuus. Toisissa lapsuuksissa ja joillain sisaruspareilla siitä muodostuu merkittävä osa identiteettiä, toisilla ei. Se on ihan ymmärrettävää.

Kyllä minustakin on poikkeus se, että ainoista lapsista se ainokaisuus näkyisi vielä aikuisenakin: siis sillä tavalla negatiivisina piirteinä, että jakaminen ja toisten huomioiminen olisi vaikeaa. Eiköhän sekin ole ihan yleisempi kasvatuksellinen kysymys.