Aion pitää lapselle perinteisen "huutounikoulun" (kivittäkää vaan...)

[PE]

Mä olen myös unikouluttanut aikoinaan tuon 3-vuotiaan ja en todellakaan kadu sitä päätöstä hetkeäkään. Vauvana oli aivan kuin tuo teidän, heräsi tunnin välein ja mulla alkoi jo silmissä sumenemaan. Myös vauva oli hyvin väsynyt ja kiukkuinen päivät kun yöt olivat rikkonaisia joten se on kyllä ihan myös lapsen omaksi hyväksi. Niin ja tassuttelu ei toiminut, todellakaan. Pikemminkin päinvastoin. Kannattaa muuten tehdä se unikoulu pian, ennenkuin lapsi oppii seisomaan sängyssä, silloin se on hankalampaa. Tsemppiä vaan!

 

[vieras]

Itse en pystyisi. Musta ainakin vuoden ikään pitää saada olla vauva. Jos sua väsyttää päivisin, niin eikö kannattaisi karsia muita menoja ja tekemisiä, ja keskittyä vauvan tarpeisiin, kun se on vielä noin pieni. Aina riittää niitä, joiden vauvat alkaa nukkua pienempinä, mutta sinulla on velvollisuutesi omaa vaativampaa vauvaasi kohtaan.

 

[ViVa]

Onkohan näillä viisailla sittenb jotain näkemystä mitä mun olis pitänyt tehdä toisin?
Antaa johonkin vieraaseen paikkaan vieraalle ihmiselle huudatettavaksi?
Kyllä mä vaan uskon että se oli parempi laspelle kun itse unikoulun pidin.

Ja lisäkommenttina vielä että yh olin joten yksin oli joka ainoa herääminen jaksettava.

Tilanteita on erilaisia..

 

[ap]

On tuolla meidän 7kk ikäisellä mennyt yöelämä aivan villiksi....pienempänä nukahti aina itsekseen omaan sänkyyn, söi 0-2 kertaa yössä, mut tuossa 5kk iästä on yöt olleet levottomia ja nyt viimesen viikon aivan villejä...
Tyttö heräilee läpi yön ½-1h välein ja rauhoittuu ainoastaan sylissä heijaamalla, maitoa ottaa 1-4x yössä.
(eikä oo hampaita tulossa, ikenet vielä ihan "neitseelliset")

Kaks vanhinta lasta olen saanut nukkumaan tuolla perinteisellä unikoululla (ovat jo senverran vanhoja, ettei silloin tuosta tassuttelusta puhuttu ollenkaan) 7-8kk iästä alkoivat nukkua omassa sängyssään kokonaisia öitä. Ja ihan normaaleja, hyviä lapsia ovat ja hyvä äiti-lapsi suhde meillä on, ja varmasti lapsilla perusturvallisuus tallella vaikka vähän joutuivatkin huutamaan (siis tyyliin 3min-5min-7min...15min saakka).

Toiseksi nuorinta lasta alettiin unikouluttamaan tassuhoidolla 8kk ikäisenä, nyt hänellä on ikää liki 3v, eikä vieläkään osaa nukkua öitään, eli siis kun herää yöllä, tarvitsee "tassun"

Eli siis omakohtaisiin kokemuksiin pohjaten olen todennut perinteisin tyylin tehokkaammaksi...ja unikoulun meillä siis aloittavat sekä 7kk, että 3v, nyt äiti haluaa vihdoin alkaa nukkumaan yöllä!!

Tehoaahan se kun rassu tajuaa ettei kukaan tule...Se vaan ei oo lapselle hyvä. Oletteko kysyneet apua tuohon ongelmaan?

Tuon 3v:n kohdalla kyllä, meillä kävi ensikodista "unikoulutäti", lapsi on tutkittu jan terveeksi todettu.
Enää en tuota unikoulutätiä meille halua, koska en kokenut siitä mitään apua saavani.

Ja eihän tuossa huudattamisessa siis todellakaan ole kyse siitä, että lapsi yksin huutaa tuntikausia, vaan max. sen 15min. Ja tuota tassuttelua toteutettaessakin tuo meidä neiti ainakin huusi kun pikkunen eläin (jopa pitkästi toista tuntia)...no, onko se sit eri, kun vanhemman käsi on siinä päällä?

Entäs me 70-80 lukujen lapset? ei silloin tassuteltu...aika normaaleja suurin osa (täysin vasten tapaistani vedota tuonne vanhoihin aikoihin, mut nyt oli pakko!)

 

[Tättähäärä]

En kivitä sua mutta saanko tulla teille heijaamaan lapset uneen? Minä en raskisi lasta huudattaa :ashamed:
Ja sen takia että en ole raskinut huudattaa lasta niin nukutan hänet edelleenki... :ashamed:

 

[ap]

Itse en pystyisi. Musta ainakin vuoden ikään pitää saada olla vauva. Jos sua väsyttää päivisin, niin eikö kannattaisi karsia muita menoja ja tekemisiä, ja keskittyä vauvan tarpeisiin, kun se on vielä noin pieni. Aina riittää niitä, joiden vauvat alkaa nukkua pienempinä, mutta sinulla on velvollisuutesi omaa vaativampaa vauvaasi kohtaan.

Noin toi varmaan menis, jos tuo yökukkuja olis meidän ainokainen, mut kun nyt on nuo kolme muutakin
Ihan tässä kotosalla ollaan, ilman kellontarkkaa rytmiä tai menoja..

 

[ViVa]

On tuolla meidän 7kk ikäisellä mennyt yöelämä aivan villiksi....pienempänä nukahti aina itsekseen omaan sänkyyn, söi 0-2 kertaa yössä, mut tuossa 5kk iästä on yöt olleet levottomia ja nyt viimesen viikon aivan villejä...
Tyttö heräilee läpi yön ½-1h välein ja rauhoittuu ainoastaan sylissä heijaamalla, maitoa ottaa 1-4x yössä.
(eikä oo hampaita tulossa, ikenet vielä ihan "neitseelliset")

Kaks vanhinta lasta olen saanut nukkumaan tuolla perinteisellä unikoululla (ovat jo senverran vanhoja, ettei silloin tuosta tassuttelusta puhuttu ollenkaan) 7-8kk iästä alkoivat nukkua omassa sängyssään kokonaisia öitä. Ja ihan normaaleja, hyviä lapsia ovat ja hyvä äiti-lapsi suhde meillä on, ja varmasti lapsilla perusturvallisuus tallella vaikka vähän joutuivatkin huutamaan (siis tyyliin 3min-5min-7min...15min saakka).

Toiseksi nuorinta lasta alettiin unikouluttamaan tassuhoidolla 8kk ikäisenä, nyt hänellä on ikää liki 3v, eikä vieläkään osaa nukkua öitään, eli siis kun herää yöllä, tarvitsee "tassun"

Eli siis omakohtaisiin kokemuksiin pohjaten olen todennut perinteisin tyylin tehokkaammaksi...ja unikoulun meillä siis aloittavat sekä 7kk, että 3v, nyt äiti haluaa vihdoin alkaa nukkumaan yöllä!!

Tehoaahan se kun rassu tajuaa ettei kukaan tule...Se vaan ei oo lapselle hyvä. Oletteko kysyneet apua tuohon ongelmaan?

Kun se ainut apu mitä tarjotaan on huudatus-unikoulu sairaalassa tms lapselle vieraassa paikassa.
Niin musta se vaan on parempi pitää kotona.
Mutta kyllä todella ymmärrän ihmisiä jotka ei sitä viikkoa jaksa kotona ja vievät sairaalaan..
Ei sitä väsymystä voi tajuta kuin toinen joka ei ole puoleen vuoteen nukkunut kertaakaan edes tuntia putkeen.
Muiden on aika turha mun mielestä neuvoa..

 

[vieras]

On tuolla meidän 7kk ikäisellä mennyt yöelämä aivan villiksi....pienempänä nukahti aina itsekseen omaan sänkyyn, söi 0-2 kertaa yössä, mut tuossa 5kk iästä on yöt olleet levottomia ja nyt viimesen viikon aivan villejä...
Tyttö heräilee läpi yön ½-1h välein ja rauhoittuu ainoastaan sylissä heijaamalla, maitoa ottaa 1-4x yössä.
(eikä oo hampaita tulossa, ikenet vielä ihan "neitseelliset")

Kaks vanhinta lasta olen saanut nukkumaan tuolla perinteisellä unikoululla (ovat jo senverran vanhoja, ettei silloin tuosta tassuttelusta puhuttu ollenkaan) 7-8kk iästä alkoivat nukkua omassa sängyssään kokonaisia öitä. Ja ihan normaaleja, hyviä lapsia ovat ja hyvä äiti-lapsi suhde meillä on, ja varmasti lapsilla perusturvallisuus tallella vaikka vähän joutuivatkin huutamaan (siis tyyliin 3min-5min-7min...15min saakka).

Toiseksi nuorinta lasta alettiin unikouluttamaan tassuhoidolla 8kk ikäisenä, nyt hänellä on ikää liki 3v, eikä vieläkään osaa nukkua öitään, eli siis kun herää yöllä, tarvitsee "tassun"

Eli siis omakohtaisiin kokemuksiin pohjaten olen todennut perinteisin tyylin tehokkaammaksi...ja unikoulun meillä siis aloittavat sekä 7kk, että 3v, nyt äiti haluaa vihdoin alkaa nukkumaan yöllä!!

Tehoaahan se kun rassu tajuaa ettei kukaan tule...Se vaan ei oo lapselle hyvä. Oletteko kysyneet apua tuohon ongelmaan?

Tuon 3v:n kohdalla kyllä, meillä kävi ensikodista "unikoulutäti", lapsi on tutkittu jan terveeksi todettu.
Enää en tuota unikoulutätiä meille halua, koska en kokenut siitä mitään apua saavani.

Ja eihän tuossa huudattamisessa siis todellakaan ole kyse siitä, että lapsi yksin huutaa tuntikausia, vaan max. sen 15min. Ja tuota tassuttelua toteutettaessakin tuo meidä neiti ainakin huusi kun pikkunen eläin (jopa pitkästi toista tuntia)...no, onko se sit eri, kun vanhemman käsi on siinä päällä?

Entäs me 70-80 lukujen lapset? ei silloin tassuteltu...aika normaaleja suurin osa (täysin vasten tapaistani vedota tuonne vanhoihin aikoihin, mut nyt oli pakko!)

Totaa... meissä 70-80 -luvun lapsissa on paljon sellaisia, joilla voisi olla pikkusen parempi itsetunto. monien elämä on jäänyt lähtökuoppiin ja ovat esimerkiksi jääneet roikkumaan huonoon ihmissuhteeseen koska yksinoleminen pelottaa. Mitä itsevarmempi ihminen, sitä itsenäisempi ja oman arvonsa tuntevampi.

 

[ap]

En kivitä sua mutta saanko tulla teille heijaamaan lapset uneen? Minä en raskisi lasta huudattaa :ashamed:
Ja sen takia että en ole raskinut huudattaa lasta niin nukutan hänet edelleenki... :ashamed:

Tervetuloa
Minäkään en raskinu tuota 3v aikanaan huudattaa, ja siks edelleen hänet nukutetaan sekä päivä- että yöunille ja siks edelleen heräilee öisin ja haluaa silloinkin äidin tai isän "tassuttamaan"
Ja siks että olen ihan rajattoman väsynyt, en halua tuon pienemmän kanssa samaa!

 

[tinqu]

Mietin tässä sitä että mitä eroa sitten on huudatusunikoulusta ja tassuttelusta jos lapsi huutaa silloinkin koko ajan kun tassuttelee ja on läsnä? eikö tarkoitus olis saada lapsi nukkuun ilman itkua? Tuntuu jotenkin ristiriitaselta.. Eihän sitä sillä hetkellä vastaa lapsen itkuun (jos siis tassuttelee,laulaa, lukee, on läsnä) koska lapsi oletettavasti ei vaan halua nukkua taikka hän haluaa syliin ja leikkiä tms. Meillä tuo syliin nukuttaminenkaan ei onnistunut koska tyttö herää heti kun sänkyyn laittaa..jotta olisin hyvä äiti pitäisikö minun siis istua päikkärit/yöunet sohvalla lapsi sylissä jotta lapsi ei päästäis inaustakaan. Älkää nyt suuttuko kunhan vaan "ääneen" pohdin.

 

[ap]

On tuolla meidän 7kk ikäisellä mennyt yöelämä aivan villiksi....pienempänä nukahti aina itsekseen omaan sänkyyn, söi 0-2 kertaa yössä, mut tuossa 5kk iästä on yöt olleet levottomia ja nyt viimesen viikon aivan villejä...
Tyttö heräilee läpi yön ½-1h välein ja rauhoittuu ainoastaan sylissä heijaamalla, maitoa ottaa 1-4x yössä.
(eikä oo hampaita tulossa, ikenet vielä ihan "neitseelliset")

Kaks vanhinta lasta olen saanut nukkumaan tuolla perinteisellä unikoululla (ovat jo senverran vanhoja, ettei silloin tuosta tassuttelusta puhuttu ollenkaan) 7-8kk iästä alkoivat nukkua omassa sängyssään kokonaisia öitä. Ja ihan normaaleja, hyviä lapsia ovat ja hyvä äiti-lapsi suhde meillä on, ja varmasti lapsilla perusturvallisuus tallella vaikka vähän joutuivatkin huutamaan (siis tyyliin 3min-5min-7min...15min saakka).

Toiseksi nuorinta lasta alettiin unikouluttamaan tassuhoidolla 8kk ikäisenä, nyt hänellä on ikää liki 3v, eikä vieläkään osaa nukkua öitään, eli siis kun herää yöllä, tarvitsee "tassun"

Eli siis omakohtaisiin kokemuksiin pohjaten olen todennut perinteisin tyylin tehokkaammaksi...ja unikoulun meillä siis aloittavat sekä 7kk, että 3v, nyt äiti haluaa vihdoin alkaa nukkumaan yöllä!!

Tehoaahan se kun rassu tajuaa ettei kukaan tule...Se vaan ei oo lapselle hyvä. Oletteko kysyneet apua tuohon ongelmaan?

Tuon 3v:n kohdalla kyllä, meillä kävi ensikodista "unikoulutäti", lapsi on tutkittu jan terveeksi todettu.
Enää en tuota unikoulutätiä meille halua, koska en kokenut siitä mitään apua saavani.

Ja eihän tuossa huudattamisessa siis todellakaan ole kyse siitä, että lapsi yksin huutaa tuntikausia, vaan max. sen 15min. Ja tuota tassuttelua toteutettaessakin tuo meidä neiti ainakin huusi kun pikkunen eläin (jopa pitkästi toista tuntia)...no, onko se sit eri, kun vanhemman käsi on siinä päällä?

Entäs me 70-80 lukujen lapset? ei silloin tassuteltu...aika normaaleja suurin osa (täysin vasten tapaistani vedota tuonne vanhoihin aikoihin, mut nyt oli pakko!)

Totaa... meissä 70-80 -luvun lapsissa on paljon sellaisia, joilla voisi olla pikkusen parempi itsetunto. monien elämä on jäänyt lähtökuoppiin ja ovat esimerkiksi jääneet roikkumaan huonoon ihmissuhteeseen koska yksinoleminen pelottaa. Mitä itsevarmempi ihminen, sitä itsenäisempi ja oman arvonsa tuntevampi.

Mut meinaatko, että se johtuu siitä, että meitä ei nukutettu ja tassuteltu ja kenties annettiin huutaa?? Eiköhän tuo itsetunnon kehittyminen kuitenkin ole paljon useamman asian summa...

Ja nioinkun tuolla joku aiemmin kirjotti, virkeä ja nukkunut vanhempi jaksaa päivällä antaa paljon enemmän lapselleen, kun se väsynyt huutava hirviö, joka minä alan nykyään olla Ja uskon kyllä, että se vasta lapsen itsetuntoa vahingoittaa, ettei vanhempi jaksa olla läsnä, huutaa ja räyhää lapsille...

 

[vieras]

En kivitä sua mutta saanko tulla teille heijaamaan lapset uneen? Minä en raskisi lasta huudattaa :ashamed:
Ja sen takia että en ole raskinut huudattaa lasta niin nukutan hänet edelleenki... :ashamed:

Mäkin usein nukutan syliin, en välitä vaikka jatkuisi näin pitkäänkin. Kun lapsi on pieni, muu elämä menee katkolle niin että lapsen ehdoilla mennään. Jos lapsi kokee turvallisimmaksi nukahtaa syliin, siihen saa nukahtaa. Mies saisi hoitaa vanhemmat lapset nukkumaan kun mä keskittyisin vauvaan. Mutta meillä on nyt vielä vaan tää yksi.

Jos lapsi haluaa nukahtaa vanhemman syliin, silloin hän varmaan kokeen sen parhaaksi ja turvallisimmaksi. Ja silloin se on se oikea juttu. Ei tarvitse yhtään häpeillä sitä, musta se on hienoa kun vanhempi oikeasti kuuntelee lasta. Ja kyllä, on ihan lähipiirissä nähty, että lapsi kyllä oppii nukkumaan myöhemmin itsekseen, vaikka alussa nukahtaisikin syliin.

Musta on ihmeellistä, että vauva on äidissä kiinni ekat yhdeksän kuukautta ja sitten kun tulee ulos kylmään maailmaan, hänen pitäisi heti osata toimia kuten aikuiset häneltä odottavat ja nukkua yksin ja irti ihmisen lämmöstä...

 

[vieras]

Mietin tässä sitä että mitä eroa sitten on huudatusunikoulusta ja tassuttelusta jos lapsi huutaa silloinkin koko ajan kun tassuttelee ja on läsnä? eikö tarkoitus olis saada lapsi nukkuun ilman itkua? Tuntuu jotenkin ristiriitaselta.. Eihän sitä sillä hetkellä vastaa lapsen itkuun (jos siis tassuttelee,laulaa, lukee, on läsnä) koska lapsi oletettavasti ei vaan halua nukkua taikka hän haluaa syliin ja leikkiä tms. Meillä tuo syliin nukuttaminenkaan ei onnistunut koska tyttö herää heti kun sänkyyn laittaa..jotta olisin hyvä äiti pitäisikö minun siis istua päikkärit/yöunet sohvalla lapsi sylissä jotta lapsi ei päästäis inaustakaan. Älkää nyt suuttuko kunhan vaan "ääneen" pohdin.

Mä ymmärtäisin, että ero on siinä, että tassuteltaessa lapsi ei koe että häntä on hylätty/jätetty yksin itkemään.

 

[tulee paha mieli]

Kyllä kai kaikki lapsen näkökulmaa yrittääkin ajatella?! Mut jos on äiti ja isä olleet yöt hereillä vuoden, niin luulen, että siinä vaiheessa alkaa olla tarve ajatella hiukan omaakin mielenterveyttä. Ja menee se fyysinenkin univajeesta, selvähän sekin on. Lapsellekin on hyvä, kun hänen sallitaan nukkua yöt, tuli se sitten keinolla millä hyvänsä. Päivällä yönsä nukkunut äiti ja isä osaa ehkä antaa vieläkin varauksettomampaa rakkauttaa kullannupulleen ja pitää oikein erityisen hyvänä. Mutta jokainen tavallaan, voimia kaikille, jotka näiden öiden kanssa kamppailee.

Täysin samoilla linjoilla!!

Kyllä mä oikein mielelläni toimisin niin, etten tekisi lapseni elämään "epävarmuustekijöitä", mut jos se EI TOIMI??! Eli lapsi (eikä myöskään vanhemmat!) nuku. Silloin on valittava toinen tie...

JA nuo mun isommat lapset, joille aikanaan sen huudattamiskoulun pidin, ovat jo varhaisteini-iässä ja tuskin ne tänne asti olis jaksanu teeskennellä olevansa normaaleja, jos tuo unikoulu ja huutaminen olis niitä jollain tavalla vahingoittanut...

Meillä tätä levotonta nukkumista on tosiaan kestänyt kohta 3v (tuona aikana ehkä alle 10 kokonaista nukuttua yötä) ja jossain vaiheessa voimat loppuu...

Mä en ole nukkunut viiteen vuoteen ainuttakaan kokonaista yötä. Tänäkin aamuna heräsin kroppa kuin hakattuna, väsyneenä,
En voisi siltikään kuvitella huudattani noin pientä =/

 

[vieras]

Kyllä kai kaikki lapsen näkökulmaa yrittääkin ajatella?! Mut jos on äiti ja isä olleet yöt hereillä vuoden, niin luulen, että siinä vaiheessa alkaa olla tarve ajatella hiukan omaakin mielenterveyttä. Ja menee se fyysinenkin univajeesta, selvähän sekin on. Lapsellekin on hyvä, kun hänen sallitaan nukkua yöt, tuli se sitten keinolla millä hyvänsä. Päivällä yönsä nukkunut äiti ja isä osaa ehkä antaa vieläkin varauksettomampaa rakkauttaa kullannupulleen ja pitää oikein erityisen hyvänä. Mutta jokainen tavallaan, voimia kaikille, jotka näiden öiden kanssa kamppailee.

Täysin samoilla linjoilla!!

Kyllä mä oikein mielelläni toimisin niin, etten tekisi lapseni elämään "epävarmuustekijöitä", mut jos se EI TOIMI??! Eli lapsi (eikä myöskään vanhemmat!) nuku. Silloin on valittava toinen tie...

JA nuo mun isommat lapset, joille aikanaan sen huudattamiskoulun pidin, ovat jo varhaisteini-iässä ja tuskin ne tänne asti olis jaksanu teeskennellä olevansa normaaleja, jos tuo unikoulu ja huutaminen olis niitä jollain tavalla vahingoittanut...

Meillä tätä levotonta nukkumista on tosiaan kestänyt kohta 3v (tuona aikana ehkä alle 10 kokonaista nukuttua yötä) ja jossain vaiheessa voimat loppuu...

Mä en ole nukkunut viiteen vuoteen ainuttakaan kokonaista yötä. Tänäkin aamuna heräsin kroppa kuin hakattuna, väsyneenä,
En voisi siltikään kuvitella huudattani noin pientä =/

Ihmiset on erilaisia. Jos sinä jaksat heräillä 5v putkeen joka yö, se ei tarkoita että kaikki muut jaksaisivat.

 

[Tättähäärä]

En kivitä sua mutta saanko tulla teille heijaamaan lapset uneen? Minä en raskisi lasta huudattaa :ashamed:
Ja sen takia että en ole raskinut huudattaa lasta niin nukutan hänet edelleenki... :ashamed:

Mäkin usein nukutan syliin, en välitä vaikka jatkuisi näin pitkäänkin. Kun lapsi on pieni, muu elämä menee katkolle niin että lapsen ehdoilla mennään. Jos lapsi kokee turvallisimmaksi nukahtaa syliin, siihen saa nukahtaa. Mies saisi hoitaa vanhemmat lapset nukkumaan kun mä keskittyisin vauvaan. Mutta meillä on nyt vielä vaan tää yksi.

Jos lapsi haluaa nukahtaa vanhemman syliin, silloin hän varmaan kokeen sen parhaaksi ja turvallisimmaksi. Ja silloin se on se oikea juttu. Ei tarvitse yhtään häpeillä sitä, musta se on hienoa kun vanhempi oikeasti kuuntelee lasta. Ja kyllä, on ihan lähipiirissä nähty, että lapsi kyllä oppii nukkumaan myöhemmin itsekseen, vaikka alussa nukahtaisikin syliin.

Musta on ihmeellistä, että vauva on äidissä kiinni ekat yhdeksän kuukautta ja sitten kun tulee ulos kylmään maailmaan, hänen pitäisi heti osata toimia kuten aikuiset häneltä odottavat ja nukkua yksin ja irti ihmisen lämmöstä...

En nukuta tuota meidän jässikkää kuitenkaan enään syliin, mutta vieressä olen kuitenkin ja pojalla jo ikää 4v

 

[tulee paha mieli]

mä kyllä myönnän pitäneeni esikoiselle ihan perinteisen unikoulun. Hän 3kk iästä lähtien 9kk ikään heräs yöllä vähintään tunnin välein. ja aina tarvitsi tissiä tai muuten ei nukahtanut. Niin ja vaan vieressä nukkui,oma sänky oli ihan kamala paikka. Myös päikkärit oli ihan pikkupätkiä hirveen nukutusrumban jälkeen.
Tassuttelua tuli koitettua,ja siis ei todellakaan ollut mitään apua,huuto senkuin yltyi vaan..

Meille oli sitten jo lastenlääkärin toimesta varattu viikon unikoulu vastaanottokodilla,ja ajatus hirvitti tosi paljon. Ja siis ihan huuto-unikoulunhan ne olis sieläkin pitäneet. Niin ajattelin että itseni ja lapsen kannalta parempi kun pidän itse.
Menimme mun äidille jolla iso talo (ite kerrostalossa asutaan,niin en kotona kehdannut naapureita häiritä).
Sielä siis nukuimme eri huoneissa tytön kanssa,ja kun huusi kävin vaan välillä pistää tutin ja peiton. Ja pidensin väliä.
Sitkeä olikin,varmaan 4 tuntia jaksoi huutaa raukka. Mutta siitä se aika rupes tosi nopee lyhenemään mitä huusi,ja viikossa oppi nukkumaan suht koht yönsä läpi.

Ja siitä lähtien on nukkunut hyvin,nyt päälle 3v ja itse aina omaan sänkyynsä nukahtaa.

Että kyllä todellakin oman jaksamisen takia suosittelen!

Ja senhän näki uudessa vauvalehdessäkin oliko siitä pantleyn menetelmästä hyötyä.. Väsynyt äiti jatkoi monta viikkoa ilman tulosta.
Ei sitä jaksa jos oikeesti on jo kuukausia valvonut,silloin löydettävä nopeempi keino.

4 tuntia hätää. Melkein itku tulee mulla kun omaa samanikäistä ajattelen.

 

[ap]

Kyllä kai kaikki lapsen näkökulmaa yrittääkin ajatella?! Mut jos on äiti ja isä olleet yöt hereillä vuoden, niin luulen, että siinä vaiheessa alkaa olla tarve ajatella hiukan omaakin mielenterveyttä. Ja menee se fyysinenkin univajeesta, selvähän sekin on. Lapsellekin on hyvä, kun hänen sallitaan nukkua yöt, tuli se sitten keinolla millä hyvänsä. Päivällä yönsä nukkunut äiti ja isä osaa ehkä antaa vieläkin varauksettomampaa rakkauttaa kullannupulleen ja pitää oikein erityisen hyvänä. Mutta jokainen tavallaan, voimia kaikille, jotka näiden öiden kanssa kamppailee.

Täysin samoilla linjoilla!!

Kyllä mä oikein mielelläni toimisin niin, etten tekisi lapseni elämään "epävarmuustekijöitä", mut jos se EI TOIMI??! Eli lapsi (eikä myöskään vanhemmat!) nuku. Silloin on valittava toinen tie...

JA nuo mun isommat lapset, joille aikanaan sen huudattamiskoulun pidin, ovat jo varhaisteini-iässä ja tuskin ne tänne asti olis jaksanu teeskennellä olevansa normaaleja, jos tuo unikoulu ja huutaminen olis niitä jollain tavalla vahingoittanut...

Meillä tätä levotonta nukkumista on tosiaan kestänyt kohta 3v (tuona aikana ehkä alle 10 kokonaista nukuttua yötä) ja jossain vaiheessa voimat loppuu...

Mä en ole nukkunut viiteen vuoteen ainuttakaan kokonaista yötä. Tänäkin aamuna heräsin kroppa kuin hakattuna, väsyneenä,
En voisi siltikään kuvitella huudattani noin pientä =/

OK, sä olet superäiti, mä en...

 

[vieras]

On tuolla meidän 7kk ikäisellä mennyt yöelämä aivan villiksi....pienempänä nukahti aina itsekseen omaan sänkyyn, söi 0-2 kertaa yössä, mut tuossa 5kk iästä on yöt olleet levottomia ja nyt viimesen viikon aivan villejä...
Tyttö heräilee läpi yön ½-1h välein ja rauhoittuu ainoastaan sylissä heijaamalla, maitoa ottaa 1-4x yössä.
(eikä oo hampaita tulossa, ikenet vielä ihan "neitseelliset")

Kaks vanhinta lasta olen saanut nukkumaan tuolla perinteisellä unikoululla (ovat jo senverran vanhoja, ettei silloin tuosta tassuttelusta puhuttu ollenkaan) 7-8kk iästä alkoivat nukkua omassa sängyssään kokonaisia öitä. Ja ihan normaaleja, hyviä lapsia ovat ja hyvä äiti-lapsi suhde meillä on, ja varmasti lapsilla perusturvallisuus tallella vaikka vähän joutuivatkin huutamaan (siis tyyliin 3min-5min-7min...15min saakka).

Toiseksi nuorinta lasta alettiin unikouluttamaan tassuhoidolla 8kk ikäisenä, nyt hänellä on ikää liki 3v, eikä vieläkään osaa nukkua öitään, eli siis kun herää yöllä, tarvitsee "tassun"

Eli siis omakohtaisiin kokemuksiin pohjaten olen todennut perinteisin tyylin tehokkaammaksi...ja unikoulun meillä siis aloittavat sekä 7kk, että 3v, nyt äiti haluaa vihdoin alkaa nukkumaan yöllä!!

Tehoaahan se kun rassu tajuaa ettei kukaan tule...Se vaan ei oo lapselle hyvä. Oletteko kysyneet apua tuohon ongelmaan?

Tuon 3v:n kohdalla kyllä, meillä kävi ensikodista "unikoulutäti", lapsi on tutkittu jan terveeksi todettu.
Enää en tuota unikoulutätiä meille halua, koska en kokenut siitä mitään apua saavani.

Ja eihän tuossa huudattamisessa siis todellakaan ole kyse siitä, että lapsi yksin huutaa tuntikausia, vaan max. sen 15min. Ja tuota tassuttelua toteutettaessakin tuo meidä neiti ainakin huusi kun pikkunen eläin (jopa pitkästi toista tuntia)...no, onko se sit eri, kun vanhemman käsi on siinä päällä?

Entäs me 70-80 lukujen lapset? ei silloin tassuteltu...aika normaaleja suurin osa (täysin vasten tapaistani vedota tuonne vanhoihin aikoihin, mut nyt oli pakko!)

Totaa... meissä 70-80 -luvun lapsissa on paljon sellaisia, joilla voisi olla pikkusen parempi itsetunto. monien elämä on jäänyt lähtökuoppiin ja ovat esimerkiksi jääneet roikkumaan huonoon ihmissuhteeseen koska yksinoleminen pelottaa. Mitä itsevarmempi ihminen, sitä itsenäisempi ja oman arvonsa tuntevampi.

Mut meinaatko, että se johtuu siitä, että meitä ei nukutettu ja tassuteltu ja kenties annettiin huutaa?? Eiköhän tuo itsetunnon kehittyminen kuitenkin ole paljon useamman asian summa...

Ja nioinkun tuolla joku aiemmin kirjotti, virkeä ja nukkunut vanhempi jaksaa päivällä antaa paljon enemmän lapselleen, kun se väsynyt huutava hirviö, joka minä alan nykyään olla Ja uskon kyllä, että se vasta lapsen itsetuntoa vahingoittaa, ettei vanhempi jaksa olla läsnä, huutaa ja räyhää lapsille...

Kyllä, itsetunto on monen asian summa. En vaan noin pienen kehitykseen halua vaikuttaa negatiivisesti jos vain mitenkään voin niin olla tekemättä.

 

[vieras]

Mä en ole nukkunut viiteen vuoteen ainuttakaan kokonaista yötä. Tänäkin aamuna heräsin kroppa kuin hakattuna, väsyneenä,
En voisi siltikään kuvitella huudattani noin pientä =/

Eli on parempi että äiti/vanhemmat on viis vuotta täysin poikki, kuin että opetetaan lapsi nukkumaan öisin? Miten voi olla parempi, että kaikki valvoo yöllä, kuin että kaikki nukkuu yöllä? Jos yhden yön valvominen vastaa seuraavana päivänä promillen humalatilaa, mitä vastaa viiden vuoden valvominen? Onko tuo turvallista?

 

[vieras]

Mietin tässä sitä että mitä eroa sitten on huudatusunikoulusta ja tassuttelusta jos lapsi huutaa silloinkin koko ajan kun tassuttelee ja on läsnä? eikö tarkoitus olis saada lapsi nukkuun ilman itkua? Tuntuu jotenkin ristiriitaselta.. Eihän sitä sillä hetkellä vastaa lapsen itkuun (jos siis tassuttelee,laulaa, lukee, on läsnä) koska lapsi oletettavasti ei vaan halua nukkua taikka hän haluaa syliin ja leikkiä tms. Meillä tuo syliin nukuttaminenkaan ei onnistunut koska tyttö herää heti kun sänkyyn laittaa..jotta olisin hyvä äiti pitäisikö minun siis istua päikkärit/yöunet sohvalla lapsi sylissä jotta lapsi ei päästäis inaustakaan. Älkää nyt suuttuko kunhan vaan "ääneen" pohdin.

Mä ymmärtäisin, että ero on siinä, että tassuteltaessa lapsi ei koe että häntä on hylätty/jätetty yksin itkemään.

Tämä on juuri se ero.
Kun lapsi itkee ja hänellä on paha olla, aikuisen tulee silloinkin olla se, joka ottaa vastuun tilanteesta ja jakaa lapsen hädän. Eli hän ei ole yksin ja häntä kuunnellaan ja tuetaan. Vaikka itku jatkuisikin.

 

[Ninni]

Taitaa olla yksilöllistä mikä temppu sopii kullekin lapselle eli teidän ekalla ja tokalla voi toimia eri tyyli kun tälä neidillä.Meillä ainakin näin että pitää oppia lukemaan lasta sopiiko tassuttelu vai ovi suoraan kiinni-systeemi.

 

[ViVa]

mä kyllä myönnän pitäneeni esikoiselle ihan perinteisen unikoulun. Hän 3kk iästä lähtien 9kk ikään heräs yöllä vähintään tunnin välein. ja aina tarvitsi tissiä tai muuten ei nukahtanut. Niin ja vaan vieressä nukkui,oma sänky oli ihan kamala paikka. Myös päikkärit oli ihan pikkupätkiä hirveen nukutusrumban jälkeen.
Tassuttelua tuli koitettua,ja siis ei todellakaan ollut mitään apua,huuto senkuin yltyi vaan..

Meille oli sitten jo lastenlääkärin toimesta varattu viikon unikoulu vastaanottokodilla,ja ajatus hirvitti tosi paljon. Ja siis ihan huuto-unikoulunhan ne olis sieläkin pitäneet. Niin ajattelin että itseni ja lapsen kannalta parempi kun pidän itse.
Menimme mun äidille jolla iso talo (ite kerrostalossa asutaan,niin en kotona kehdannut naapureita häiritä).
Sielä siis nukuimme eri huoneissa tytön kanssa,ja kun huusi kävin vaan välillä pistää tutin ja peiton. Ja pidensin väliä.
Sitkeä olikin,varmaan 4 tuntia jaksoi huutaa raukka. Mutta siitä se aika rupes tosi nopee lyhenemään mitä huusi,ja viikossa oppi nukkumaan suht koht yönsä läpi.

Ja siitä lähtien on nukkunut hyvin,nyt päälle 3v ja itse aina omaan sänkyynsä nukahtaa.

Että kyllä todellakin oman jaksamisen takia suosittelen!

Ja senhän näki uudessa vauvalehdessäkin oliko siitä pantleyn menetelmästä hyötyä.. Väsynyt äiti jatkoi monta viikkoa ilman tulosta.
Ei sitä jaksa jos oikeesti on jo kuukausia valvonut,silloin löydettävä nopeempi keino.

4 tuntia hätää. Melkein itku tulee mulla kun omaa samanikäistä ajattelen.

siis enkai mä ditä nyt yksin jättänyt siks aikaa!!! Kävin antamassa tutin ja silittelin vähän ja sitten taas pois ja tätä toistin.

Kävin sielä missä olisivat tuon unikoulun pitäneet jos en olisi itse jaksnut,niin ihan sama periaate olis ollut heillä. eli sängystä ei pois oteta huus miten vaan ja luona vaan käydään.

Niin olisko se sitten ollut lapselle parempi kun olis vieraassa paikassa ja vieraan ihmisen kans tuon joutunut läpi käymään???

Helppo se on taivastella kun itse ei ole samaa kokenut eikä muuta vaihtoehtoakaan ole esittää

 

[tulee paha mieli]

Kyllä kai kaikki lapsen näkökulmaa yrittääkin ajatella?! Mut jos on äiti ja isä olleet yöt hereillä vuoden, niin luulen, että siinä vaiheessa alkaa olla tarve ajatella hiukan omaakin mielenterveyttä. Ja menee se fyysinenkin univajeesta, selvähän sekin on. Lapsellekin on hyvä, kun hänen sallitaan nukkua yöt, tuli se sitten keinolla millä hyvänsä. Päivällä yönsä nukkunut äiti ja isä osaa ehkä antaa vieläkin varauksettomampaa rakkauttaa kullannupulleen ja pitää oikein erityisen hyvänä. Mutta jokainen tavallaan, voimia kaikille, jotka näiden öiden kanssa kamppailee.

Täysin samoilla linjoilla!!

Kyllä mä oikein mielelläni toimisin niin, etten tekisi lapseni elämään "epävarmuustekijöitä", mut jos se EI TOIMI??! Eli lapsi (eikä myöskään vanhemmat!) nuku. Silloin on valittava toinen tie...

JA nuo mun isommat lapset, joille aikanaan sen huudattamiskoulun pidin, ovat jo varhaisteini-iässä ja tuskin ne tänne asti olis jaksanu teeskennellä olevansa normaaleja, jos tuo unikoulu ja huutaminen olis niitä jollain tavalla vahingoittanut...

Meillä tätä levotonta nukkumista on tosiaan kestänyt kohta 3v (tuona aikana ehkä alle 10 kokonaista nukuttua yötä) ja jossain vaiheessa voimat loppuu...

Mä en ole nukkunut viiteen vuoteen ainuttakaan kokonaista yötä. Tänäkin aamuna heräsin kroppa kuin hakattuna, väsyneenä,
En voisi siltikään kuvitella huudattani noin pientä =/

Ihmiset on erilaisia. Jos sinä jaksat heräillä 5v putkeen joka yö, se ei tarkoita että kaikki muut jaksaisivat.

Jos voisin valita en jaksaisi. Usko vaan, en ois tänäänkään jaksanut nousta. Mutta vaihtoehdot ovat?
itse olen lapseni halunnut, en häntä huudattaakseni vaan pitääkseni hänestä huolta, "kärsiäkseni" hänen nukkumattomuudestaan.

Koska en kestäisi sitä tietoa miten pieni luulee että on hylätty.

Mitä väliä sillä on että siitä siltikin kasvaa ihan normaali lapsi? En tälläkään hetkellä haluaisi tahallani aiheuttaa minkäänlaista mielipahaa.

 

[PE]

En kivitä sua mutta saanko tulla teille heijaamaan lapset uneen? Minä en raskisi lasta huudattaa :ashamed:
Ja sen takia että en ole raskinut huudattaa lasta niin nukutan hänet edelleenki... :ashamed:

Tervetuloa
Minäkään en raskinu tuota 3v aikanaan huudattaa, ja siks edelleen hänet nukutetaan sekä päivä- että yöunille ja siks edelleen heräilee öisin ja haluaa silloinkin äidin tai isän "tassuttamaan"
Ja siks että olen ihan rajattoman väsynyt, en halua tuon pienemmän kanssa samaa!

Joo mäkin tiedän yhden perheen, missä ei raaskittu lapsia huudattaa ja poika 10 v. nukkuu vieläkin äidin vieressä jos ei sohvalle nukahda... No joo tää on ehkä vähän extreme esimerkki mutta kuka sitä on toiselle sanomaan mikä on oikein? Mua itseäni kuitenkin hieman ärsyttää nämä "täydelliset" vanhemmat, jotka sädekehä päänpäällä tuomitsevat muut.