V
vierailija
Vieras
Mulla on tapana hakea erilaisia aistiärsykkeitä. Saatan esim. vedellä kynnen alla lakanan reunaa, sellaista koneen päättelemää reunaa, en päärmättyjä reunoja.
Se tuntuu aivan taivaallisen ihanalta. Olen ihan lapsesta asti harrastanut sitä.
Toinen, mikä aiheuttaa ihanat sävärit on se, kun kengät jalassa laittaa pikkuvarpaan silleen jännästi toisten varpaitten päälle. Tuskastun, jos kenkä on niin ahdas, ettei tuota voi tehdä.
Sileäksi viilatut ja kiillotetut kynnet tuntuvat ihanilta huulissa, vetelen kynsiä pitkin huulia, en tarkoita kynnen reunaa. Saman efektin tekee myös kynsilakkainen kynsi, jos se lakka on asettunut kynnelle ihan sileästi.
Uusin innostukseni on ihmehiekka.
Lapset saivat sitä ihmehiekkaa joululahjaksi ja ainut, joka siitä oikeasti innostui, olin minä.
Se tuntuu aivan ihanalta, se ei tahmaa laisinkaan. Sen tuoksu on hyvä, voisin sniffailla sitä jatkuvasti. Välillä tekisi mieli laittaa sitä suuhunkin. Se on ihana pyörittää sileäksi palloksi ja antaa sen hiljakseen hajota ja valua sormista pois.
Kysymys kuuluukin: Olenko ihan normaali, vai voiko normaalilla ihmisellä olla tällaisia aistihakuja?
Se tuntuu aivan taivaallisen ihanalta. Olen ihan lapsesta asti harrastanut sitä.
Toinen, mikä aiheuttaa ihanat sävärit on se, kun kengät jalassa laittaa pikkuvarpaan silleen jännästi toisten varpaitten päälle. Tuskastun, jos kenkä on niin ahdas, ettei tuota voi tehdä.
Sileäksi viilatut ja kiillotetut kynnet tuntuvat ihanilta huulissa, vetelen kynsiä pitkin huulia, en tarkoita kynnen reunaa. Saman efektin tekee myös kynsilakkainen kynsi, jos se lakka on asettunut kynnelle ihan sileästi.
Uusin innostukseni on ihmehiekka.
Lapset saivat sitä ihmehiekkaa joululahjaksi ja ainut, joka siitä oikeasti innostui, olin minä.
Kysymys kuuluukin: Olenko ihan normaali, vai voiko normaalilla ihmisellä olla tällaisia aistihakuja?