Äiti ja isä, kiitos kun ette eroa!

["vieras"]

Mieheni on ollut nyt viikon reissussa ja lapset ikävöivät kovasti. Lapset miettii tuossa juuri, miten surullista olisi jos vanhemmat eroaisi..olisi aina ikävä isää. Itsekin heräsi tilanteeseen: sehän on oikeasti tosi traumaattinen tila lapselle kun toinen aikuinen (yleensä) katoaa kuvioista suurimmaksi osaksi ajasta Järkyttävää, vielä kun miettii kuinka yleisiä erot ovat. Lopuksi yksi lapsista sanoi: Kiitos äiti kun ette eroa koskaan. Vastasin hänelle että tietenkään emme eroa, muru <3

 

["vieras"]

Ettepä tietenkään . En minäkään olisi halunnut.

 

["vieras"]

[QUOTE="vieras";26893396]Mieheni on ollut nyt viikon reissussa ja lapset ikävöivät kovasti. Lapset miettii tuossa juuri, miten surullista olisi jos vanhemmat eroaisi..olisi aina ikävä isää. Itsekin heräsi tilanteeseen: sehän on oikeasti tosi traumaattinen tila lapselle kun toinen aikuinen (yleensä) katoaa kuvioista suurimmaksi osaksi ajasta Järkyttävää, vielä kun miettii kuinka yleisiä erot ovat. Lopuksi yksi lapsista sanoi: Kiitos äiti kun ette eroa koskaan. Vastasin hänelle että tietenkään emme eroa, muru <3[/QUOTE]

ei aina vanhemmat voi jatkaa yhteistä elämää! Se sattuu lapsiin. Miten kerrot sen lapselle niin että ei jää raumoja? Itse olin ero lapsi! En kokenut raumaa vaan sen yksinäisyyden!

 

[kiitän erosta]

Minä taas olen kiittänyt äitiäni siitä, että ymmärsi erota isästämme, kun olin 6-vuotias. Olisi saanut tehdä sen jo aikaisemmin. Aivan liikaa ehdin nähdä liian pahoja asioita. Eron jälkeen alkoi onnellinen lapsuuteni. Kiitos siitä äidilleni.

 

["mievain"]

Minäkin olin hyvin kiitollinen vanhempieni eron jälkeen.

 

[.....]

Kyllä mun uusi mies on paljon parempi isä ja meidän perhe lapselle parempi paikka kasvaa kuin entinen perheeni...

 

["nekku"]

Minä taas olen kiittänyt äitiäni siitä, että ymmärsi erota isästämme, kun olin 6-vuotias. Olisi saanut tehdä sen jo aikaisemmin. Aivan liikaa ehdin nähdä liian pahoja asioita. Eron jälkeen alkoi onnellinen lapsuuteni. Kiitos siitä äidilleni.

Olisin minäkin jälkikäteen kiittänyt, mutta eroa ei vaan tullut eikä onnellista lapsuutta. Eikä lopulta äiti edes selvinnyt hengissä pois siitä suhteesta

Kyllä se ero on joskus hyvä asia. Vaikka sitä ei silloin lapsena ehkä suoraan toivo.

 

["juu"]

Että lupasit lapsille jotain mitä et ehkä voi pitää.

 

["vieras"]

Kuinkahan monelle lapselle tuollaista on luvattu, mutta tulevaisuus on osoittautunut toisenlaiseksi. Valitettavasti.

Onneksi tänäpäivänä vuoroviikkoasuminen on yleistynyt eli lapset saavat pitää elämässään sekä äidin että isän tasapuolisesti.

 

[vierass]

[QUOTE="juu";26893603]Että lupasit lapsille jotain mitä et ehkä voi pitää.[/QUOTE]

Tämä mullakin särähti korvaan. Ei saisi luvata tuollaista, kun eihän sitä voi tietää, vaikka siellä se ap:n mieskin olisi nyt viikon viettänyt jonkun parikymppisen blondin sängyssä...

 

[??]

Mun vanhimmat lapset ovat päinvastoin kiittäneet, että aikoinaan erosin heidän isästään ja pelastin meidän henget!

 

["alkup"]

Tämä mullakin särähti korvaan. Ei saisi luvata tuollaista, kun eihän sitä voi tietää, vaikka siellä se ap:n mieskin olisi nyt viikon viettänyt jonkun parikymppisen blondin sängyssä...

Äh naurettavaa. Moraalinsa kullakin, mutta meillä ei ole tuollaista.

 

["alkup"]

Tällä ei tietenkään ollut tarkoitus syyllistää väkivaltasuhteesta eronneita tms. vaan niitä jotka eroavat itsekkäistä syistä. Meinasin melkeen kirjoittaa sen tuohon loppuun, mutta ajattelin sitten että ymmärtäisitte kirjoittamattakin.

 

["sondersson"]

Mä kiitän mun porukoita siitä että erosivat, kumpikin ovat nyt tahoillaan onnellisia. Ja meitsi myös.

 

["plop"]

Mä olen edelleen äidilleni katkera siitä, että jatkoi huonossa suhteessa ja näin pilasi myös meidän lapsuuden. Kun lopulta erosi olin 18v ja kyllä muuttui paljon rennommaksi koko ilmapiiri kotona

Pahinta oli, että ymmärsin äitini elävän huonossa suhteessa voimatta olla onnellinen, meidän lasten takia. Kannoin lapsuuteni syyllisyyttä siitä, että olin syyllinen perheeni huonoon oloon. (Äitini siis pelkäsi, ettei pärjää yh:na) Meidän lasten syytä oli, etteivät eronneet
Lapset, mikä ihana tekosyy...

 

[Tykkään]

Kun tätä kirjoitan, ap on saanut 11 vastausta, joiden sanoma on joko ollut "meille ero oli hyvä asia" tai "odotahan, voi se ero tulla teillekin".

En tiedä, ehdinkö ensimmäisenä. Mutta sanon kuitenkin: ap, ihana että saitte isän täksi yöksi kotiin, ja ihana että kotinne on onnellinen.

 

["vieras"]

eri syistä! lapset ei sitä ymmärrä koska niiltä piilotellaan asiat! Enkä nyt sano että pitäs sanoa!!!!!


Se että jaätät yksinlapsen ei oo ratkaisu! Se yksin olo on pahin!

 

["alkup"]

Eli toisinsanoen eroaminen taitaa olla aivan ihanaa ja siitä ei jää lapsille mitään traumoja? (Tutkimuksethan osoittavat "hieman" muuta, mutta nehän on vain tutkimuksia.) No, pitäisköhän meidänkin... ? Tuntuu olevan muotiakin.

 

["alkup"]

Kun tätä kirjoitan, ap on saanut 11 vastausta, joiden sanoma on joko ollut "meille ero oli hyvä asia" tai "odotahan, voi se ero tulla teillekin".

En tiedä, ehdinkö ensimmäisenä. Mutta sanon kuitenkin: ap, ihana että saitte isän täksi yöksi kotiin, ja ihana että kotinne on onnellinen.

Kiitos <3 Samaa itsekin ihmettelin...

 

["sondersson"]

[QUOTE="alkup";26893709]Eli toisinsanoen eroaminen taitaa olla aivan ihanaa ja siitä ei jää lapsille mitään traumoja? (Tutkimuksethan osoittavat "hieman" muuta, mutta nehän on vain tutkimuksia.) No, pitäisköhän meidänkin... ? Tuntuu olevan muotiakin.[/QUOTE]

Älä viitti esittää typerää. Tapauksia on erilaisia ja normijärkinen aikuinen osaa aatella miten on parasta minkäkin asian suhteen tehdä.

Tässä sulle vissiin moni koittaa sanoo ettei se ero oo automaattisesti paha asia.

 

[Diipadaapa]

[QUOTE="alkup";26893680]Tällä ei tietenkään ollut tarkoitus syyllistää väkivaltasuhteesta eronneita tms. vaan niitä jotka eroavat itsekkäistä syistä. Meinasin melkeen kirjoittaa sen tuohon loppuun, mutta ajattelin sitten että ymmärtäisitte kirjoittamattakin.[/QUOTE]

Mitä ovat "itsekkäät syyt"? Eikö sekin ole itsekästä, ettei nyt pientä turpaanvetoa voi kestää säilyttääkseen lapsille ydinperheen?

 

["vieras"]

Ei tietenkään ole muotia erota, eikä se ole ihanaa. Alkukirjoituksestasi vain tuli hieman omahyväinen fiilis. Harva eronneista olisi halunnut erota. Ja moni on luullut kuten sinä nyt, että elää elämänsä onnelisena yhdessä. Siksi ero onkin useimmiten niin raskas kriisi.

 

["vieras"]

[QUOTE="plop";26893689]Mä olen edelleen äidilleni katkera siitä, että jatkoi huonossa suhteessa ja näin pilasi myös meidän lapsuuden. Kun lopulta erosi olin 18v ja kyllä muuttui paljon rennommaksi koko ilmapiiri kotona

Pahinta oli, että ymmärsin äitini elävän huonossa suhteessa voimatta olla onnellinen, meidän lasten takia. Kannoin lapsuuteni syyllisyyttä siitä, että olin syyllinen perheeni huonoon oloon. (Äitini siis pelkäsi, ettei pärjää yh:na) Meidän lasten syytä oli, etteivät eronneet
Lapset, mikä ihana tekosyy...[/QUOTE]

menee liian pitkälle! minä sain kuulla sitä kun olin uhma iässä!!!! Näytin vaan osaamisen ja yritin saada vastauksen!

 

[Tykkään]

[QUOTE="vieras";26893746]Ei tietenkään ole muotia erota, eikä se ole ihanaa. Alkukirjoituksestasi vain tuli hieman omahyväinen fiilis. Harva eronneista olisi halunnut erota. Ja moni on luullut kuten sinä nyt, että elää elämänsä onnelisena yhdessä. Siksi ero onkin useimmiten niin raskas kriisi.[/QUOTE]

Ap:n kirjoituksen voi toki lukea omahyväisenä. Mutta minä ainakin poimin sieltä sen olennaisen: isä on ollut poissa, ja nyt isän palattua on juteltu eroista. Jokainen lapsi tietää lähipiiristä jonkun eroperheen, ja useimpien onnellisissa perheissä elävien lasten suurin pelko on joko vanhempien ero tai kuolema.

Ne ovat isoja asioita, ja harva vanhempi pystyy olemaan liikuttumatta, kun lapsi ottaa asian puheeksi. Onpa sitten kyseessä oikea idylli tai kiiltokuva, jonka pinnan alla liitto on romahtamaisillaan.

Voisin kuvitella, että tästä saisi mielenkiintoisen keskustelun, jos useampi ihminen kertoisi omista lastensa kanssa käydyistä keskusteluista sen sijaan, että keskittyy teilaamaan ap:n liiton kestävyyttä. Oma lapseni on valitettavasti niin pieni, että nuo keskustelut ovat vielä edessä päin.

 

["alkup"]

Kel onni on, se onne kätkeköön? Muuten hyökätään kimppuun ja sanotaan että kyllä tekin vielä eroatte.. aivan outoa käytöstä minun mielestäni. Oletteko kuulleet sanoja positiivisuus, ilo ja onni? Rauhallista yötä kaikille. Yrittäkää edes joskus iloita muiden puolesta.. Niin, ja me emme siltikään aio erota. Meidän suhteessa ongelmat ratkotaan ja apua haetaan jos on tarve. Adios!