L
lopussa kiitos seisoo?
Vieras
Huhhuh mikä "ottelu".
3-vuotiaalla mahdoton uhmavaihe, jota korostaa vielä päiväunien poisjääminen.
Ei siis millään nukahda päiväunille enää, ennen nukkui päivällä 1-2 tuntia.
Nyt ei nukahda vaikka laitetaan rauhoittumaan sänkyynsä, pyörii ja häärää siellä vaikka tunnin mutta uni ei tule - on kuitenkin loppupäivän ihan h#@*etin kiukkuinen ja väsynyt ja kaikin puolin rasittava... kai se on tätä siirtymävaihetta päiväunettomaan olemiseen??
Kuitenkin, äsken tuli pattitilanne kun istui mun vieressä tässä sohvalla katsomassa yhtä muumijaksoa, otti sitten ja potkaisi (tahallaan) lukemansa lelumainoslehtisen lattialle.
Pyysin ystävällisesti nostamaan potkimansa lehden takaisin ylös, no sehän ei tietenkään sopinut.
Laitoin muumit pauselle ja pyysin uudestaan nostamaan lehden jotta voisi sen jälkeen katsoa muumijaksonsa loppuun. Ei nostanut vaan alkoi armoton huuto ja mekastus että haluaa katsoa muumit. Pidin pintani ja muumit edelleen pausella ja toistin pyynnön nostaa lehti.
Ei.
Seurasi reilun puolen tunnin itkupotkuraivari, ihan järkyttävää huutoa (voi korvaparkani ja naapurit - olen pahoillani!), tähän väliin vessakäynti jossa huusi ja raivosi kun nostin pissalle pöntölle, olisi kuulemma halunnut potalle (jolla hyvin harvoin enää käy).
Jätin lopulta vessaan raivoamaan, jäi sinne ja huusi taukoamatta (menin laittamaan vauvaa päikkäreille). Kun alkoi pyytää syliin pääsyä niin kävin hakemassa syliin, huuto ja mekastus jatkui sylissä sohvalla.
Istuin ihan hiljaa itse ja pikkuhiljaa huuto lakkasi. Istuin hetken hiljaisuudesta nauttien ja pyysin sitten nostamaan lehden ylös. Ei nostanut. Selitin vielä että jos jotain pahaa tekee niin on korjattava asia, muuten ei saa mitään. Minulla on kyllä aikaa odottaa - vaikka unillemenoon asti. Hetken päästä aistin jonkinlaisen läpimurron merkkejä ja pyysin taas nostamaan lehden jotta voimme jatkaa muumien katselua.
Nosti sitten viimein lehden ylös, kiitin ja kysyin vielä että mitä nyt vielä sanotaan? Lapsi pyysi anteeksi ja katselee nyt muuminsa loppuun.
Voi kun aina olisi aikaa ja pinna näin pitkällä... mutta nyt on kyllä voittajaolo.
Ihmettelen vaan miten tällainen onnistuu jos on menossa jonnekin ja aikataulu estää "ottelun"..? Miten itse toimitte vastaavassa tilanteessa?
3-vuotiaalla mahdoton uhmavaihe, jota korostaa vielä päiväunien poisjääminen.
Ei siis millään nukahda päiväunille enää, ennen nukkui päivällä 1-2 tuntia.
Nyt ei nukahda vaikka laitetaan rauhoittumaan sänkyynsä, pyörii ja häärää siellä vaikka tunnin mutta uni ei tule - on kuitenkin loppupäivän ihan h#@*etin kiukkuinen ja väsynyt ja kaikin puolin rasittava... kai se on tätä siirtymävaihetta päiväunettomaan olemiseen??
Kuitenkin, äsken tuli pattitilanne kun istui mun vieressä tässä sohvalla katsomassa yhtä muumijaksoa, otti sitten ja potkaisi (tahallaan) lukemansa lelumainoslehtisen lattialle.
Pyysin ystävällisesti nostamaan potkimansa lehden takaisin ylös, no sehän ei tietenkään sopinut.
Laitoin muumit pauselle ja pyysin uudestaan nostamaan lehden jotta voisi sen jälkeen katsoa muumijaksonsa loppuun. Ei nostanut vaan alkoi armoton huuto ja mekastus että haluaa katsoa muumit. Pidin pintani ja muumit edelleen pausella ja toistin pyynnön nostaa lehti.
Ei.
Seurasi reilun puolen tunnin itkupotkuraivari, ihan järkyttävää huutoa (voi korvaparkani ja naapurit - olen pahoillani!), tähän väliin vessakäynti jossa huusi ja raivosi kun nostin pissalle pöntölle, olisi kuulemma halunnut potalle (jolla hyvin harvoin enää käy).
Jätin lopulta vessaan raivoamaan, jäi sinne ja huusi taukoamatta (menin laittamaan vauvaa päikkäreille). Kun alkoi pyytää syliin pääsyä niin kävin hakemassa syliin, huuto ja mekastus jatkui sylissä sohvalla.
Istuin ihan hiljaa itse ja pikkuhiljaa huuto lakkasi. Istuin hetken hiljaisuudesta nauttien ja pyysin sitten nostamaan lehden ylös. Ei nostanut. Selitin vielä että jos jotain pahaa tekee niin on korjattava asia, muuten ei saa mitään. Minulla on kyllä aikaa odottaa - vaikka unillemenoon asti. Hetken päästä aistin jonkinlaisen läpimurron merkkejä ja pyysin taas nostamaan lehden jotta voimme jatkaa muumien katselua.
Nosti sitten viimein lehden ylös, kiitin ja kysyin vielä että mitä nyt vielä sanotaan? Lapsi pyysi anteeksi ja katselee nyt muuminsa loppuun.
Voi kun aina olisi aikaa ja pinna näin pitkällä... mutta nyt on kyllä voittajaolo.
Ihmettelen vaan miten tällainen onnistuu jos on menossa jonnekin ja aikataulu estää "ottelun"..? Miten itse toimitte vastaavassa tilanteessa?