Mitä tässä enää tekis?

[äiti vaan]

Seuraava sisältää valitusta miehestä.

Meillä on 6kk ikäinen vauva, jonka kanssa vietän päivät kun mies on töissä. Pääsääntöisesti hoidan vauvan myös silloin kun mies ei ole töissä. Harvoin tarjoaa itse apuaan, mutta tekee kyllä jos pyydän.

Tänään pyysin häntä syöttämään iltapuuron vauvalle, jotta olisin voinut hetken viettää aikaani siskoni kanssa joka oli kylässä. Sitä ennen oltiin siskon kanssa kylvetetty vauva, leikitty ja mies sai katsoa telkkaria rauhassa. Nurinan kera mies syötti vauvan ja kun tuli keittiöstä, valitti että lapsen yöpuku on puurossa. Sanoin hänelle, että kaapissa on puhtaita, ota sieltä. Mies alkoi huutamaan minulle, että kun en voi auttaa ja on niin paljon tärkeempää istua sohvalla ja juoruta siskon kanssa. Olin vähän hölmistynyt, koska en tiennyt tehneeni mitään väärää. Oli kuitenkin väärin olla 15 min "vapaalla" eli ei tarvinnut huolehtia vauvasta. No, menin antamaan yöpuvun ja mies kiroili, huusi ja haukkui minut. Minulle on aivan sama miten mies mulle puhuu, mutta vauvan kuullen voisi edes yrittää hillitä itseään ja lopettaa v-sanojen viljelyn. Vauva on nimittäin pari kertaa aiemmin hätääntynyt kun mies on huutanut tuolla tavalla. Kun olen pyytänyt hillitsemään itsensä, niin ei kuulemma voi, koska ottaa niin paljon päähän. Silloin hänellä on siis oikeus käyttäytyä miten haluaa, mutta jos minä huudan, niin minun pitäisi käyttäytyä.

Olen niin täynnä tätä p.askaa, mutta en haluaisi vauvankaan takia erota. Mies on tosi ihana silloin kun ei ole huonolla tuulella, mutta jotenkin tuntuu, että jos pyydän tekemään jotain, niin en saisi. Nyt hän on flunssassa ja häntä pitäisi paapoa ja antaa vain nukkua. Itse olin pari viikkoa sitten kuumeessa enkä siltikään saanut levätä vaan hommat piti hoitaa ihan samalla tavalla. Ja en ole vielä kertaakaan käynyt ruokakauppaa pidemmällä yksin tai tuulettumassa sitten vauvan syntymän. Ilmeisesti en sitä tarvitsekaan... Kaikista eniten tässä kuitenkin häiritsee se, miten mies käyttäytyy vauvan kuullen kun hermostuu. Miten saan hänet tajuamaan että vauva imee itseensä kaiken?! Auttakaa joku, alan olemaan aika epätoivoinen.

Kiitos jos jaksoit lukea koko valitusryöpyn.

 

[äiti vaan]

nostanpa tätä nyt huvikseen

 

[mitäs jos]

annat miehesi lukea tämän kirjoittamasi tekstin. saisit "sanottua" miltä sinusta tuntuu, ja ehkä herättelisi vähän keskustelemaan...

 

[myy]

Auts, kuulostaa todella rankalta! En oikein osaa kuin pahoitella ja sanoa sen verran mielipidettäni että koskaan ei mielestäni kannattaisi pysyä yhdessä lasten takia... Olen "iloinen" (jos niin voi sanoa) että vanhempani tekivät aikoinaan sen ratkaisun että erosivat. Tietenkin kaipasin isääni mutta jälkeenpäin ajateltuna olisin ollut paljon onnettomampi lapsi riitaisassa perheessä. (Sain niitä riitoja kuitenkin todistaa ennnekuin erosivat).... Tietenkin eroa pohdittava tarkoin ja mietittävä eri keinoja, mutta omalta kohdaltani voin vain sanoa että vanhempien ero oli meille lapsille parhaaksi. Silloin kun äiti oli onneton, olimme mekin.... voimia mitä tahansa teetkin!

 

[myy]

"koskaan ei mielestäni kannattaisi pysyä yhdessä lasten takia." Tarkoitin tuolla siis elämistä huonossa suhteessa lasten takia...

 

[äiti vaan]

Olen kertonut hänelle nämä samat asiat mutta ei hänessä ole mitään vikaa. Ja miehen mielestä vauva ei tajua jos hän huutaa ja kiroilee. Juu eipä.

Tämänkin päiväinen oli minun syytä vaikken mitään edes aloittanut. Parempi ilmeisesti hoitaa vauva jatkossa itse ja olla hiljaa niin en vahingossakaan sano mitään väärin. Rakastan vauvaani yli kaiken enkä valita hänen hoidosta, mutta välillä olisi kiva edes syödä rauhassa. Miksi siihenkin pitää melkeinpä pyytää lupa?

 

[myy]

Vauva tajuaa kyllä kun huuhdetaan ja kiroillaan ... Yllättävän paljon vaikuttaa se. Ja vauva kyllä aistii ja reagoi kireään tunnelmaan ja äidin huonoon oloon ... Vaikea juttu

 

[tirppa]

Miksi edes alistut tuollaiseen?? Miehesi täytyy tietenkin osallistua yhteisen lapsenne hoitoon ilman nurinoita. Tulipa mieleen, että onko miehesi aina ollut tuollainen "vauva" vai onko hän "taantunut" (käytös muuttunut) vauvan syntymän jälkeen.

Itse henk. koht. en suostuisi alistumaan tuollaiseen käytökseen miehen puolelta. En ainakaan kahta pä'ivää pidempään... sillä tokihan meillä kaikilla on joskus huonoja hetkiä....

 

[äiti vaan]

Tiedän että ei ole fiksua pysyä yhdessä pelkästään lapsen takia, mutta rakastan kuitenkin miestäni. Ja meillä on hauskaa kun ei ole riitoja tms. Haluaisin vain, että hän oppisi hillitsemään itsensä vauvan kuullen, koska en halua hänestä "häiriintynyttä" sen takia, kun isä huutaa. Onko miehet oikeesti niin avuttomia, että ne ei selviä vauvan hoidosta ilman apua?!

 

[tirppa]

Vauva tajuaa kyllä kun huuhdetaan ja kiroillaan ... Yllättävän paljon vaikuttaa se. Ja vauva kyllä aistii ja reagoi kireään tunnelmaan ja äidin huonoon oloon ... Vaikea juttu

Samaa mieltä kuin myy. Vauvat ovat yllättävän herkkiä vaistoamaan aikuisten tunteita. Kuten lapset yleensäkin.

 

[tirppa]

Heh, miehet voivat olla yllättävän avuttomia.... mutta sun kirjoituksesta sain sen kuvan, että miehesi ei paljoakaan osallistu oman lapsensa hoitoon.. ja lisäksi huutaminen... siis onko teillä aina ollut tuollaista?

 

[äiti vaan]

Miksi edes alistut tuollaiseen?? Miehesi täytyy tietenkin osallistua yhteisen lapsenne hoitoon ilman nurinoita. Tulipa mieleen, että onko miehesi aina ollut tuollainen "vauva" vai onko hän "taantunut" (käytös muuttunut) vauvan syntymän jälkeen.

En koe alistuvani, koska mies ei ole koko ajan tuollainen. Olen tullut siihen tulokseen, että mies ei ole tajunnu kuinka paljon vauva teettää työtä ja hän on oikeasti päässyt todella helpolla. En ole paljon pyytänyt häntä hoitamaan vauvaa. Toki on mielellään vauvan kanssa, mutta ei hänellä ole hajuakaan siitä kuinka paljon työtä se teettää päivän aikana.

Meillä on ollut pari riitaa siitä aiheesta, kun mies on valittanut että hän käy töissä ja kun hän tulee kotiin, niin hänellä on oikeus levätä. Olen sanonut hänelle, että minulla on 7 työpäivää viikossa, jotka kestää vähintään 12 tuntia/päivä, enkä minäkään saa levätä. Tätä hän ei käsitä vaan luulee että kun olen kotona, niin tämähän on silkkaa lomailua. Kai tämäkin menee ohi Tällä kertaa en aio olla se, jonka aloitteesta tehdään sovinto vaan minun puolesta voidaan olla vaikka viikko puhumatta toisillemme.

 

[myy]

On muuten varmaan melko yleistä että miehet ei oikein tajua että lapsen hoito on kokopäiväistä duunia + siinä sitten ohella kodin siivous, ruoka ym... Ne vetoaa siihen että "täälähän sinä kotona istut päivät pitkät" tms... höh ja pöh!

 

[äiti vaan]

Heh, miehet voivat olla yllättävän avuttomia.... mutta sun kirjoituksesta sain sen kuvan, että miehesi ei paljoakaan osallistu oman lapsensa hoitoon.. ja lisäksi huutaminen... siis onko teillä aina ollut tuollaista?

Mies hoitaa lasta jos pyydän, mutta ehkä olen tehnyt väärin siinä vaiheessa kun olen ajatellut että antaa miehen levätä kun on ollut töissä. Omaa vikaanihan tää myöskin on, koska olen liian kiltti enkä viitsi vaivata muita ongelmillani. Jotenkin pääsee helpommalla kun tekee itse. :/ Ja silloin kun mies on katsonut vauvan perään, niin minä olen yleensä tehnyt kotihommia yms.

Ei mies ole aina ollut tuollainen. Tiedän, että hänellä on töissä rankkaa (henkilökuntaa kohdellaan huonosti yms), mutta miksi se pitää purkaa minuun? Silloin kun vauva syntyi, niin mies oli todella hienosti mukana hoitamisessa ja antoi minun nukkua, mutta sitten kun meni töihin, niin se vähän unohtui...Annoin sen unohtua ja tässä on tulos.

 

[tirppa]

Miehesi ei tule koskaan ymmärtämään kuinka paljon vauvan hoidossa on työtä ellet laita häntä sitä ymmärtämään. Kun sinä olet kotona ja mies töissä niin hoidat kodin ja vauvan sillä aikaa kun miehesi on töissä ja kun hän tulee kotiin jaatte kaikki koti hommelit.
Jos miehesi ei muuten ymmärrä niin lopeta kaikki ylimääräinen kotityö. Siivoukset teette silloin kun miehesikin on kotona ja peset ja silität pyykit niin,e ttä miehesi hoitaa sillä aikaa vauvaa... jne...
Ehkäpä miehesi ei tarkoita mitään pahaa tai pahoittaa mieltäsi vaan olette niin eri aallonpituuksilla tässä asiassa...
Niin ja laitapa miehesi lukemaan joku lapsista ja vauvoista ja niiden kehityksestä kertova kirja. Voipi yllättyä ja muuttaa omaa käytöstään.

 

[Kysyn vaan]

Mistä te löydätte näitä kusipäisiä luonnevikaisia pikkupoikia?

 

[Ryynimaan Iita]

LAPSI EI ole syy elää huonossa parisuhteessa :hug:

 

[äiti vaan]

Niin olen ajatellutkin että miehet eivät vaan käsitä sitä kuinka paljon työtä vauva teettää ja siihen päälle vielä kotihommat. Olen tässä pohtinut, että nyt kun en enää imetä, niin taidanpa vaan ilmottaa joku viikonloppu ukolle että lähden tyttöjen kanssa kaljalle ja hän saa vahtia vauvaa.'

Uusimmassa Vauva-lehdessä on juttu siitä, kuinka vauvaa tulisi suojella vanhempien riitelyltä ja pitäisi riidellä rakentavasti. olen pyytänyt miestä lukemaan jutun, mutta se on hänen mielestään ihan puppua. Siksi olenkin vähän peukalo keskellä kämmentä tämän asian kanssa enkä tiedä miten saisin miehen tajuamaan että vauva todellakin tajuaa kun hän on vihainen :/

 

[Stepford Wife]

Nonni, hengittäkääs joukot syvään! Monella parisuhde on pahimmalla koetteellaan juuri tuossa lapsen puolivuotisna ollessa. Kyllä se siitä helpottaa! Ei pienten lasten vanhempien tule helposti erota, se tilanne on niin poikkeuksellinen että kannattanee antaa vähän ilmaa ja aikaa niille ajatuksille. Eikä ne miehet tosiaan välttämättä tajua, moniko teistä naisistakaan tajusi mitä se on vauvan kanssa ennenkuin itse on siinä tilanteessa?

Miehesi käyttäytyi typerästi tuossa tilanteessa, se on selvä. Mutta kukapa ei joskus. Kyllä se mieskin oppii kiroamisensa hillitsemään jos haluaa. Miettikääpä eteläeurooppalaista temperamenttia, johan siellä meikäläisin hämäläiskriteereihin on miljoonatolkulla täysiä sekopäitä

...asiaan...Eli mun ehdotelma on, että juttelet joskus miehellesi rauhassa miltä sinusta tuntuu. Et siis syytä/vaadi/edellytä, vaan kerrot millaista sulla lapsen kanssa on, mistä pidät ja mitä pelkäät ja mikä sua huolestuttaa. Äläkä luule tai odota, että se mies ihan samalla tavalla siihen lapseen virittyisi koko olemuksellaan ja intuitiollaan, johan sulla on siinä biologiakin puolellasi. Kiitä mistä voit...siitä se lähtee suttaantumaan. Elä huoli. Jos rakkautta piisaa, kaikki muu on vain ratkaistavia probleemoja.

 

[Pistoja Syrämmes]

Mäkään en nyt varsinaisesti osaa auttaa.... :hug: Mutta tuosta tuli mieleen kun joku ylempänä kirjotti että miehet ei (ei kaikki siis) oikein hoksaa miten paljon ne äidit sitten tekeekään työtä siinä kotona. On meilläkin mies muutaman kerran erehtynyt tuiskasemaan jostain,vaikka siitä kun en ollu ehtiny tiskata ja pyysin miestä ruoan jälkeen että voitko sä,(vauva oli ollu levoton koko yön ja päivän,itellä kauhee flunssa) niin että sähän oot ollu koko päivän kotona... Nyt kun mä oon palannut töihin ja mies on tavallaan lomalla/kotitilan hommis täs opiskelun välillä,ja tyttöö ei olla laitettu esim. mun iltavuoroina hoitoon,niin kyllä huomaa että hän alkaa jo hahmottaa mitä se vaatii olla lapsen kanssa kotona,huoltaa ja syöttää pikkunen ja tehä muita askareita samalla. Että ei ne kotitontut vaan joka asiaa teekkään kotona... Muuten mies on aina osallistunu kaikkeen,ja siivoaakin ym. mutta tämä todellinen sisäistäminen on nyt vasta auennu kunnolla. Tämä on ny aika sekavaa tekstiä...
Ja kivointa tässä on musta ollut se,että mies ei ole kertaakaan valittanu tai sanonut mitään negatiivista siitä kun kaksin ovat olleet,jotenki vaan ylpistyny isän roolissaan kun tyttö syö kiukuttelematta hänen kanssaan ja ajelevat raktorilla...

 

[kaalimaan vartija]

Meillä mies oppi ymmärtämään ja näkemään silloin kun lopetin tekemästä kaiken itse. Meillä minä siis olin ollut syypää siihen että tein aina kaiken ja kannoin vastuun. Eräänä kauniina päivänä luin artikkelin jostain vauva lehdestä tms siitä kuinka naiset / äidit eivät anna tilaa miehille / isille olla omannäköisiään isiä. Siinä avautuivat mun silmät ja lopetin laittamasta kaiken valmiiksi. Ennen olin siis jopa antanut miehelle vaatteet kaapista ja laitoin aina lapsen ruoat valmiiksi jääkaappiin jos en ollut kototsalla ruoka aikaan... Ja siis puhe on lapsen vaatteista ei miehen Omansa on joutunut aina ottamaan aivan iotse sieltä kaapista
Ei nyt ihan sama juttu kuin ap:llä, mutta näin meillä siis miehen silmät avautuivat lapsiperheen arkeen.
Ja hei riitelystä... noh, kyllä meillä ainakin riidellään /tai ainakin joskus riideltiin aika kova äänisestikin. Enkä nyt tiedä oliko kaikki riidat aina niin kauhean rakentaviakaan. :ashamed: Ja aika tervepäisiä mukuloita meillä on....

 

[mä]

ei miehet voi olla niin tyhmiä että ajattelisivat et äidille vauvan hoito olisi jotenkin helpompaa kuin isälle! siltähän tuo ap:n mies kuulostaa häntä pitää kyllä auttaa heti , mutta äitin piää selvitä itsenäisesti jos häntä huvittaa tehdä muuta. ihme ukkoja!!!

#ärsyttäviä#. mitä tulee huutamiseen tai kiroiluun niin mä teen sitä välillä suoraan tuoll lapselle(onkin kyllä jo 4v), enkä ole ylpeä siitä jos hermot menee niin että hudan tai päästän ärräpäitä, koska lapsi tietysti oppii mallista käyttäytymistä. mutta ei se lasta nyt mitenkään sekopääksi tee. tms. ja kyllä meidän perheen(minun sisaruksista) tenavista on ihan täysipäisiä tullut! vaikka vanhemmat kova äänisesti aina välillä riiteleekin. tietysti sun miehesi pitäisi oppia hillitsemään itseään koska se uhma ikä on lapsella vielä edessä ja jos se on sellasta ku meillä niin sun miehes on kyllä ns.hullujen huoneella viikossa,jos niinkään pitkään kestää. oikeesti