Mulla alko äitini kanssa ongelmat, kun rupesin tytärtä odottamaan ja ne ongelmat selkeni hieman viime vuoden marraskuussa. Raskauteen kommentoi, että en nyt tiedä, mitä tähänkin sanois, ei tunnu sille yhtään, että haluisin tässä iässä mummoks ja kun tässä on muutenkin vaikeeta. Ero isästäs ja veljes aiheuttamat ongelmat ja sä ilmotat, että musta tulee mummo. Tuli olo, että sori paljon, että sulle ilmotin asiasta.
Mun veljellä on päihderiippuvuus, tunnollaan varkauksia, pahoinpitelyjä ja yksi puukotus. Istu vankilassakin melki pari vuotta. Äitini syyllisti, huusi ja valitti mulle noita aina puhelimessa. Säkin asut siellä kaukana, mitähän sä nyt muka sieltä käsin voit veljes hyväks tehä, mulla on veljees ja siskoos hyvin läheiset välit ja onhan meilläkin, mutta veljes nyt sattuu olemaan ainoo poika, jokaisella vanhemmalla on aina suosikki lapsi, mutta en suosi ketään, vaikka mulla onkin aivan erityiset välit valjees ja siskoos jne.
Meillä käydessään kommentoi mun ulkonäköä. Eli sain hyvin nopeesti raskaukilot karisemaan, kun tein hikilenkkejä. Vatsanahka hieman repsottaa, mutta ei sitä kyllä juurikaan huomaa. Oon pitkä ja hoikka ollu aina. Mutta, äitini kommentoi, että oot laihtunu, niin paljon, että sun vatsanahka on sen takia löysä. Ootko harkinnu, että käyt kiristämässä sitä jossain. Hämmennyin, sen verran paljon, että saanu sanaa suustani.
Nyttemmin lähinnä kommentoi, että miten oot päästäny ittes noin laihaks? Kyllä aikuisen ihmisen sen verran pitäis jaksaa laittaa ruokaa, että sais syötyä jne. Laitan ruokaa melki joka päivä ja syön paljon, mutta mulla on fyysinen työ ja kuljen paljon kävellen.
On paljon muutakin kommentointia ollu. Sen muistan hyvin, kun vanhemmat eros, olin jo sillon muutanu kotoa. Olin äitini luona käymässä, että olisin tukena ja apuna, koska tiesin, että äitillä oli vaikeeta. Niin, silti oli pakko tölviä ja nälviä, että asun kaukana ja omat menot tärkeempiä, kuin omat vanhemmat. Itelläni oli noihin aikoihin vaikee tilanne omassa parisuhteessa. Exäni oli nimittäin väkivaltanen ja en siitä kertonu kenellekkään suhteeni aikaan, vaikenin siitä ja kärsin itekseni. Sillon, noi äitini kommentit sattu paljon. Äitini myös puhisi sillon sitä, että suosin enempi isän puolen sukua ja oon ihan innoissani isän uudesta vaimosta, joka yrittää leikkiä mulle ja sisaruksille äitiä. Nykysin lähinnä haukkuu isän vaimoa ja ite istun sillon hiljaa, en jaksa kommentoida mitään. En ite pysty pahasti isäni vaimosta sanomaan, koska hänestä on tullu hyvä ystävä mulle, ei mitään sen kummempaa. Mutta, äitilleni jos ton sanoisin, niin siitähän se helvetti repeis ja kuulisin siitä lopun ikääni. Sitä ihmettelen, että koskaan äiti ei ole sisaruksiani kohtaan tolla tavalla käyttäyny, niin en tajua, miksi se mun kimpussa on, kun jotain vastoinkäymisiä tulee?!? Sitä en vaan tajua. Omaa tytärtäni kohtaan en tuolleen tuu käyttäytymään ikinä, en kykenis sellaseen.
.[/QUOTE]
