Ä
äippä.
Vieras
mummomummomummo...
Lapsi on siis mummostaan haltioissaan. Ihanaa kyllä! Mutta toisaalta joskus tuppaa rasittamaan, kai alitajuisesti pelkään, että haluaa muuttaa mummolle tai jotain. Mummo ei koskaan kiellä, komenna tms. En aina tiedä, miten suhtautua siihen, että mummo mm. antaa lapsen pomppia kotonamme sohvallamme ("vahdin tässä vieressä") tai kiivetä ruokapöydälle, vaikka tietää, ettei meillä saisi niin tehdä. Hän ei vaan halua komentaa. Sitten ehkä menen paikalle ja kiellän, eli minä saan olla se kieltävä osapuoli. Tämä on jotenkin rasittavaa! Herkkujakin syöttää minkä ehtii, vaikka tietää, että me vanhemmat haluaisimme enemmän rajoittaa sitä herkuttelua vähäsen. Tähän asti on mennyt hyvin, kun mummoa on nähty vähän harvemmin, mutta nyt kun hän jäi eläkkeelle, hän on lapsen kasvattajana enemmän mukana. Miten osaisin toisaalta antaa hänelle oikeuden olla mummo ja toisaalta kertoa, että talossamme vallitsevat meidän säännöt? Ja olla tyytyväinen, että lapsella on mummo, joka välittää hänestä?
Lapsi on siis mummostaan haltioissaan. Ihanaa kyllä! Mutta toisaalta joskus tuppaa rasittamaan, kai alitajuisesti pelkään, että haluaa muuttaa mummolle tai jotain. Mummo ei koskaan kiellä, komenna tms. En aina tiedä, miten suhtautua siihen, että mummo mm. antaa lapsen pomppia kotonamme sohvallamme ("vahdin tässä vieressä") tai kiivetä ruokapöydälle, vaikka tietää, ettei meillä saisi niin tehdä. Hän ei vaan halua komentaa. Sitten ehkä menen paikalle ja kiellän, eli minä saan olla se kieltävä osapuoli. Tämä on jotenkin rasittavaa! Herkkujakin syöttää minkä ehtii, vaikka tietää, että me vanhemmat haluaisimme enemmän rajoittaa sitä herkuttelua vähäsen. Tähän asti on mennyt hyvin, kun mummoa on nähty vähän harvemmin, mutta nyt kun hän jäi eläkkeelle, hän on lapsen kasvattajana enemmän mukana. Miten osaisin toisaalta antaa hänelle oikeuden olla mummo ja toisaalta kertoa, että talossamme vallitsevat meidän säännöt? Ja olla tyytyväinen, että lapsella on mummo, joka välittää hänestä?