Toggle sidebar

Äiti sai aivoinfarktin (kysymyksiä, purkamista jne...)

Vastaa
Moon Vaan Melonit

Moon Vaan Melonit

Aktiivinen jäsen
10.11.2005
8 352
0
36
Pe-la välisenä yönä, ei ole tullu tajuihinsa sen jälkeen. Iso veritulppa, joka liukeni ennen sairaalaan pääsyä, mut tulpan palaset sitten kulkeutuivat pieniin verisuoniin ja aiheuttivat laajaa tuhoa-
Nyt äiti hengityskoneessa, mut hengittää melkein täysin itse, eivät voi irrottaa hengitysputkea ennenkuin palaa tähän maailmaan.
Tänään äidillä jo vähän kaikki raajat liikku ja säpsähti kosketusta, mut ei silti reagoi käskyihin.
Lääkärit sanoo kehityksen olevan noin suurinpiirtein positiivista, mut siltikään ei mitään takuita minkäänlaisesta parantumisesta.

Äiti on vasta 49v ja mä en oo yhtään valmis vielä luopumaan, oon koittanut pojalle kertoa et mummi on tosi kipeä (mummi on pojalle todella todella tärkeä ), poika jotenkin kai tajunnut asiaa, kun jutteli mun kälylle et mummi on kipeä ja äiti hoitaa sitä. Eilen kun tulin sairaalasta repesin itkemään kovaan ääneen ja poika tietysti pelästy ja tuli pyytämään anteeksi. Aina kun ovikello soi poika huutaa et mummi tulee, nytkö mummi tulee.
Ja mä en tiedä miten tästä pojalle puhun!?!
Mä en ilmeisesti sais olla hysteerinen pojan seurassa.

Kertokaa miten te ootte lapsille puhunu vastaavassa tilanteessa ja jos jollain kokemusta aivoinfaktista?
 
meidän äidillä oli viime kesänä aivoinfarkti tietämättään..
onneksi oli lievä mutta joutui lääkitykselle ja seurantaan..
Kun asia selvis(oireitahan sillä oli ollu kaiken aikaa..tarkemmin sanottuna tia-kohtauksia) niin tietty mä syyttelin itteeni ja itkin et miks mä en kiikuttanu sitä aiemmin lääkäriin...
Pojalle on selitetty(5v) että mummolla on verisuonissa ongelmia ja siks mummo on joskus väsynyt(näytetty kädestä mikä on verisuoni jne)..
Ihan lapsentasoisesti mutta asiallisesti ollaan selitetty..
ite ootan aikaa kuvauksiin koska näyttää että mulla ois megasuuri riski siihen..

jaksuja :hug: yv:tä voi vaihdella jos kaipaat juttuseuraa
 
:hug: Aivoinfarktista toipuminen vaatii paljon aikaa. Oma isäni sai massiivisen aivoinfarktin 2 vuotta sitten. "kuolemankielistä" saatiin kuntoutettua taas suht. hyvään kuntoon. Lähimuisti on heikentynyt isällä tuon jälkeen ja kävely heikkoa. Mutta isälläni on ikää jo 70v.

Sairaalassa isä oli yli kuukauden ja asustaa nyt palvelutalossa.
 
Mulla tuli ihan itku, kun luin sun kirjoituksen :'( :ashamed: En mä osaakkaan mitään kirjoittaa. Voimia ja jaksamisia kovasti :hug: :hug: Toivottavasti äitisi heräisi pian!
 
kerro rehellisesti. Älä lupaa mitään mitä et voi tietää. Oma isäni kuoli lapseni ollessa n. 4v (päästä katkesi suoni) ja pojalle kerrottiin totuus. Ja se ettei lääkäri pystynyt parantamaan vaaria. Päässä kun on niin paljon ihmiselle tärkeitä asioita ja kun valtavan iso pipi tuli niin sitä ei pystytty parantamaan. Pienemmät pipit pystyy.. Voimia sulle hurjasti!
 
asiat vaan pitää puhua niin kuin ne on..:/
laitoit että et ole valmis menettämään äitiäsi, mutta kuka meistä koskaan on valmis menettämään rakastaan??
mutta muista: elämä kannattelee ja me selvitään mistä vain..
voimia ja jaksamista koko perheelle :hug:
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
kerro rehellisesti. Älä lupaa mitään mitä et voi tietää. Oma isäni kuoli lapseni ollessa n. 4v (päästä katkesi suoni) ja pojalle kerrottiin totuus. Ja se ettei lääkäri pystynyt parantamaan vaaria. Päässä kun on niin paljon ihmiselle tärkeitä asioita ja kun valtavan iso pipi tuli niin sitä ei pystytty parantamaan. Pienemmät pipit pystyy.. Voimia sulle hurjasti!
Click to expand...

Mä oon sanonut, että mummi on tosi kipeä.
Ja kun äidin miesystävän koira kuoli kesällä, niin kerrottiin, että koira on pilven päällä ja sille voi sinne vilkuttaa (koira on samassa paikassa, kun pojan norsuilmapallo =) ).
Niin sanoin sit pojalle, et mummi miettii, meneekö mummikin koiran kanssa sinne pilven päälle.

Jälkeenpäin sit mietin et mikä on liikaa infoa ja mikä liian vähän.
 
Alkuperäinen kirjoittaja KiviäkinKiinnostaa:
:hug: Aivoinfarktista toipuminen vaatii paljon aikaa. Oma isäni sai massiivisen aivoinfarktin 2 vuotta sitten. "kuolemankielistä" saatiin kuntoutettua taas suht. hyvään kuntoon. Lähimuisti on heikentynyt isällä tuon jälkeen ja kävely heikkoa. Mutta isälläni on ikää jo 70v.

Sairaalassa isä oli yli kuukauden ja asustaa nyt palvelutalossa.
Click to expand...

Laitoin yv:tä
 
Toivottavasti äitisi kuntoutuu.

Kokemuksia miehen isästä 5 vuotta sitten (silloin 65 v.); kaksi aivoinfarktia peräperää (sai toisen sairaalaan jo tultuaan) ja oli aluksi aika huonona (tajunnan taso alentunut, lähes tajuton), mutta ei kuitenkaan teholle joutunut. Kuntoutunut melko hyvin; vasen puoli huonompi, erityisesti käsi, jalkakin laahaa, ajatus katkeaa välillä mutta kokonaisuudessaan hyvin toipui (itsenäisesti pärjääväksi) ottaen huomioon massiivinen infarkti.

Paljon riippuu siitä mitä aivojen alueita on tuhoutunut. Kuntoutus (pitkä prosessi) on erittäin tärkeää- pitäkää puolianne siinä, sillä Suomessa sitä hoidetaan mielestäni luvattoman huonosti - mieheni isä on siis Britanniassa, jossa sai erinomaisen hyvää hoitoa siltä osin.
 
Alkuperäinen kirjoittaja AnniHelena:
Toivottavasti äitisi kuntoutuu.

Kokemuksia miehen isästä 5 vuotta sitten (silloin 65 v.); kaksi aivoinfarktia peräperää (sai toisen sairaalaan jo tultuaan) ja oli aluksi aika huonona (tajunnan taso alentunut, lähes tajuton), mutta ei kuitenkaan teholle joutunut. Kuntoutunut melko hyvin; vasen puoli huonompi, erityisesti käsi, jalkakin laahaa, ajatus katkeaa välillä mutta kokonaisuudessaan hyvin toipui (itsenäisesti pärjääväksi) ottaen huomioon massiivinen infarkti.

Paljon riippuu siitä mitä aivojen alueita on tuhoutunut. Kuntoutus (pitkä prosessi) on erittäin tärkeää- pitäkää puolianne siinä, sillä Suomessa sitä hoidetaan mielestäni luvattoman huonosti - mieheni isä on siis Britanniassa, jossa sai erinomaisen hyvää hoitoa siltä osin.
Click to expand...

Äidillä kans vasenpuoli heikompi.
Äiti meni suoraan syvästi tajuttomaksi, kun kohtaus tuli.
Kyl hoitajat on jo puhunu jotain kuntoutuksesta, mut jotain yleismaailmallista, kun ei vaurioista ole vielä mitään tietoa.
 
Kaverin äiti sai 50 vuotiaana aivoinfarktin ihan yllättäen. Aluksi oli tosi huonossa kunnossa mut nyt 4 vuotta infarktin jälkeen on jo toipunut hyvin, jotain pieniä vaurioita jäi mut ei pahoja.
 
Isäni sai aivoinfarktin, oli niin laajalla alueella, että ei ollut toiveita kuntoutua. Oli sairaalassa 8kk neliraajahalvaantuneena, ei pystynyt puhumaan, eikä liikuttamaan mitään muuta kuin silmäluomiaan. Kovasti oli itkuinen (kuului taudinkuvaan myös) ja oli aina kuume"piikkejä". Limaa yski. Ymmärsi kyllä puhetta, mutta ei voinut mitenkään muuten reagoida kuin itkulla.
Oli se hiton raskasta aikaa. :(
Mutta paljon, paljon voimia sinne!
 
Alkuperäinen kirjoittaja VesiMelonit:
Alkuperäinen kirjoittaja KiviäkinKiinnostaa:
:hug: Aivoinfarktista toipuminen vaatii paljon aikaa. Oma isäni sai massiivisen aivoinfarktin 2 vuotta sitten. "kuolemankielistä" saatiin kuntoutettua taas suht. hyvään kuntoon. Lähimuisti on heikentynyt isällä tuon jälkeen ja kävely heikkoa. Mutta isälläni on ikää jo 70v.

Sairaalassa isä oli yli kuukauden ja asustaa nyt palvelutalossa.
Click to expand...

Laitoin yv:tä
Click to expand...

Vastattu :wave:

 
Kuntoutus on tosi tärkeetä sit kun toipuu sellaseen kuntoon että sen voi aloittaa.. Akuuttivaiheen jälkeen kuntoutus voidaan aloittaa vaikka olisi vuodepotilaana, passiivisella kuntoutuksella ja kun vointi kohenee niin sit aloitetaan aktiivisempi kuntoutus.. Ja jaksaminen voi olla pitkään heikkoa mutta paranee päivä päivältä. Äitisi on sen verran nuori että iän puolesta on ainakin mahdollisuuksia. Toivotaan parasta äidillesi!
 
Alkuperäinen kirjoittaja Mari:
Isäni sai aivoinfarktin, oli niin laajalla alueella, että ei ollut toiveita kuntoutua. Oli sairaalassa 8kk neliraajahalvaantuneena, ei pystynyt puhumaan, eikä liikuttamaan mitään muuta kuin silmäluomiaan. Kovasti oli itkuinen (kuului taudinkuvaan myös) ja oli aina kuume"piikkejä". Limaa yski. Ymmärsi kyllä puhetta, mutta ei voinut mitenkään muuten reagoida kuin itkulla.
Oli se hiton raskasta aikaa. :(
Mutta paljon, paljon voimia sinne!
Click to expand...

Äitillä liikkuu tänään molemmat kädet, molemmat jalat ja pää.
Mun mielestä myös yritti liikuttaa kieltä/suuta kun vähän tokeni.
Liikkeet on semmoisia, et huomaa et äitin olo on epämukava.
Ja säpsähti selkeästi 2 kertaa tänään kosketusta.
Mun mielestä myös äiti rauhoittui kun puhui ja kosketti. Kun ilmeisesti tuo kipu/epämukavuus nostaa verenpainetta ja kun juttelin ja pidin kädestä kiinni niin verenpaine laski (nää saatta olla omia haavekuvia)

Ja noista liikkeistä ei voi vielä sanoa, et onko ne tahdonalasia vai tahdottomia.
 

Similar threads

piprane ema
äiti, mulla on lelu nenässä...
Viestiä
32
Luettu
2K
Aihe vapaa
piprane ema
piprane ema
Y
Lasteni suusta kuultua.
Viestiä
4
Luettu
3K
Aihe vapaa
vierailija
V
V
Lasten suusta :D
Viestiä
4
Luettu
1K
Aihe vapaa
Pessi
P
Y
Lasteni suusta kuultua eri ihmisten kertomina.
Viestiä
3
Luettu
5K
Aihe vapaa
vierailija
V

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa