Äiti-vaimo tyranni. Tunnetteko tälläisiä?

[Tyranni]

Jos mies ei useankaan sanomisen jälkeen tajua että kylpyhuoneessa loppuu vesieriste kynnyksen alle vaan aina kastelee reilusti kynnyksen ylikin niin pitäiskö mun vaan myhäillä tyytyväisenä että onpa kiva ku siivoaa? Samoin jos luutuaa parkettia märällä luutulla niin että lattia on märkä vielä hyvän aikaa siivoamisen jälkeen niin eikö siitäkään saa sanoa?

 

[vierailija]

Äiti-vaimo tyranni = sellainen joka naputtaa, napisee, neuvoo, päättää, päsmäröi aina ja ihan kaikessa. Mies ei osaa tehdä ikinä mitään oikein ja nainen kulkee perässä ja neuvoo ja naputtaa. Määrää mitä tehdää, millon tehdään, minne mennään. Pitää miestä kuin lasta.
Ihan pienimmästäkin yksinkertaisesta asiasta neuvoo, käskee, ohjeistaa, määrää.
Ja itse ei tee kotona edes juuri mitään, vaikka kotona on. Mies tekee sitten vapaa-ajallaan. Ja kun mies vapaalla juoksee vaimo milloin missäkin vaikka myös arkena tekee ja menee ja mummu&paappa hoitaa usein hänen velvollisuuksia.

Ihan pahaa tekee tämän miehen puolesta kun tämä vaimo tekee sitä kaikkine nähdenkin. Mutta kyllä sen huomaa että miehen sisällä kiehuu..

Olen naimisissa tällaisen kanssa. Henkisesti olen aivan loppu. Minut on lytätty ja alistettu niin että en enää kykene muuhun kuin tekohymyyn ja kuuliaisena toteuttamaan tämän keisarinnan toiveet

 

[vierailija]

Oma siskoni, jonka kanssa en ole kummoisissa väleissä..
Hän pompottaa miestään kuin kumipalloa. Mies ei saa päättää mistään.. Esim kerran tulivat 150km päästä käymään ja mies ajoi kun hän on ainoa jolla on kortti. Kyselin milloin he lähtevät takaisin ajamaan, ettei tarvi pimeään yönselkään mennä, niin "en tiedä, pitää kysyä liisalta". Ja tuo "en tiedä, pitää kysyä liisalta" tulee mieheltä vastaukseksi KAIKKEEN, varmaan jos kysyisin mikä hänen nimensäkään on..

Tosin tuon vastauksen saa myös niiltä ihmisiltä jotka ei vain viitsi ottaa mitään organisointivastuuta. Siitä pitääkö kotimatkalla poiketa kaupassa jos jääkaapissa on vain valo tai moneltako on fiksua ajella lasten unien tai syömisten kannalta tai ottiko se vaimo mukaan lapsen ilta-antibiootit vai ei jne.

Mä oon tosi kovasti yrittänyt antaa miehelle tilaa ottaa vastuuta tällaisesta mutta onhan se helpompaa jos toinen pureskelee hommat valmiiksi. Yksi vakio on jouluaatto: anoppi soittaa tullaanko aattona päivällä käymään, mies sanoo kysyvänsä multa (mikä toki on kohteliasta). Mies kysyy, sanon että mulle sopii, jutellaan yhdessä että pitää huomioida ettei aikataulusta tule lapsille liian tiukka, kun illalla on toinen kyläpaikka klo 18. Että mikä vaan 9-16 käy. En halua sanoa tarkkaa aikaa koska 1) En halua olla äitivaimo ja 2) anopillakin on tietysti sanottavaa asiaan. Mies vitkuttaa ja vitkuttaa äidilleen soittamista koska "emmä tiiä moneltako ollaan menossa". Anoppi soittaa minulle ja kysyy ollaanko tulossa ja milloin, sanon että ollaan kyllä käsittääkseni tulossa mutta että ajan voisi sopia miehen kanssa, kun en tiedä mitä se on ajatellut. Joskus aatonaattona mies edelleen jahkaa asian kanssa. Huomautan että tarttis tietää syödäänkö esim. lounas kotona. "Mutta kun emmä tiedä moneltako ollaan menossa!" No en minäkään! Soita äidillesi ja kysy hänen kantansa ja tee päätös.

Että joo... se varmaan vastaa kylässä just noin, ei siksi ettei saisi päättää vaan ei halua, olis kiva jos mä pureskelisin kaiken valmiiksi.