Äitiä vähän väsyttää

[Tahtois Nukkua]

Sunnuntaiaamu, kello 6.20. Taapero herää. Äiti herää. Isä kääntää kylkeään, koska tuli yöllä myöhään kotiin ystävänsä polttareista ja on luonnollisesti väsynyt.

Arkiaamu, sama kellonaika. Taapero herää. Isä ja äiti herää, äiti hoitaa taaperon koska isän pitää lähteä töihin.

Lauantaiaamu, sama kellonaika. Taapero herää. Isä herää ensin mutta herättää äidinkin: "ohhhoijjaa, menenkö minä - kyllä väsyttää...". Äiti kääntää kylkeä. Isä kantaa taaperon sänkyyn isän ja äidin väliin, jossa tämä alkaa repiä äidin tukkaa ja äiti nousee - isä jää vielä "hetkeksi tähän lepäämään kun väsyttää niin makeasti".

Sama toistuu viikosta toiseen, lomat sama juttu. Isä valvoo viikonloppuisin ja ariksin on työkiireet. Äiti odottaa toista lasta ja kaipaisi niin kovasti että saisi edes kerran viikossa nukkua pitkään. Mutta nyt äidin on pidettävä huoli riittävistä unista menemällä nukkumaan iltayhdeksältä.

Tiedän, asiasta pitäää puhua. Sillähän tilanne ehkä helpottuu. Mutta vituttaa että aina pitää erikseen pyytää kaikkea. Nyt on se sunnuntaiaamu, kello on yhä aika vähän ja väsyttää ihan helkkaristi koska olin tosi "kapinallinen" ja lämmitin saunan illalla taaperon mentyä nukkumaan - ja oma nukkumaanmeno venähti peräti yhteentoista saakka. Huokaus.

 

[meillä sama homma]

Siihen päälle yöheräilyt ja vaikeasti nukkumaanmenevä lapsi. Kun pyytää, että voitko isi sitten huomenna herätä, että saan nukkua, isi voi herätä(lauantaina), mutta äidin täytyy ensin herättää, koska ei herää lapsen ääniin.
Sitten kun olen herättänyt, minun täytyy ensin pitää sängyssä seuraa lapselle, sillä välin kun miehen on _pakko_ yksin käydä vessassa ja vähintään keittämässä kahvia.
Siinä vaiheessa kun hakee lasta aamupalalle, olen jo itsekin niin virkeä, että olisi mahdotonta nukkua vielä makeasti.

Meillä lapsi vasta 7 kk, mutta jokaikinen yö herää vielä usein, ja on niin kovat eroahdistukset ja muut, ei hoitokaan ole mahdollinen. Tarkoitan siis, että tämä on minulle ollut 7 kuukautta sama homma, ennen vain vieläkin vaikeampaa, kun lapsi heräili 5-10 kertaa yössä, nykyään "vain" Kahdesta kolmeen.

Meillä puhuin asiasta, mutta mies ei ymmärrä, mikä mättää, hänhän ottaa lapsen sitten aamulla aina? Enkö saa antaa mennä edes pissalle ja kahvia keittämään.

Mies ei ymmärrä, että kun minä herään, kukaan ei pidä lasta niin kauan, että heräilen kunnolla ja vähän aikaa sängyllä silmät kiinni maattuani käyn rauhassa vessassa ja keittelen kahvia, haen ehkä postinkin, jos on jotain mielenkiintoista, ja ainiin, sitten haen lapsen sängystä "Huomenta kulta, nyt mennään aamiaiselle"-meiningillä.

Muakin vituttaa yhtälailla. Toivottavasti teillä helpottuu asiat ennen seuraavan syntymää, kaksi kuormittaa tälläistä elämää varmasti jo sen verran liikaa, että äiti hajoaa kappaleiksi.Tsemppiä!

 

[pässinpäitä]

Voi jee, mitä pässejä teidän miehet on! Oikeasti. Enpä keksi muuta ratkaisua kuin että lähette joksikin yhdeksi yöksi. Sinne jää mies hoitamaan, ja oikeasti hoitamaan kun ei ole toista siinä back uppina. Tai sitten yksinkertaisesti ETTE vain nouse silloin kun on teidän vuoro nukkua. Kun pissillä käyminen ja kahvinkeitto onnistuu äidiltäkin lapsen pyöriessä jaloissa, niin miksei sitten isältä. Älkää olko liian kilttejä vaan vaatikaa ja vaatikaa ensin puheella. Jos se ei mene jakeluun, niin sitten tekoja. Jos mies on niin ajattelematon ja empatiakyvytön ettei puhetta ymmärrä, niin ehkä sitten se kun itse näkee konkreettiseti mitä joutuu tekemään ilman apukäsiä auttaisi. Tosin tiedän tapauksia, jotka eivät silti välitä. Oma napa paras napa... Onneksi oma mies ei ole sellainen.

 

[milla.]

Täysin samaa mieltä kuin "pässinpäitä", erittäin hyvin sanottu. Älkää nousko sieltä sängystä, sopikaa miehen kanssa minä aamuna mies hoitaa lapsen aivan YKSIN ja sitten te pysytte siellä pedin pohjalla ja mies ei tule kyselemään mitään hölmöjä teiltä vaan antaa teidän nukkua. Älkää suostuko tuollaiseen kohteluun, ei se itsekseen ainakaan parane.

 

[bombera]

Ei se auta että sovitaan. Aina on jotain mihin tarvitaan äitiä. Mies on ollut nyt koko elokuun lomalla ja minä töissä, poika 9kk, armollisesti jopa toissapäivänä myönsi että lapsenhoito on rasittavaa.
Ennen ihmetteli miksi olen aina väsynyt, halusi lähteä ja käydä joka paikassa mutta kummasti nyt jää mieluummin iltaisin kotiin nukkumaan eikä järjestä menoja (siis yhteisiä menoja joihin odotti minun osallistuvan aina innosta hinkuen ja suuttui kun minua ei huvittanut).
Minulla on työ, jossa käyn keskellä päivää kotona, eli imetän edelleen. Yöt ovat levottomia mutta olen tottunut pärjäämään vähillä unilla. Mies ei. Joka aamu valitusta ja vitt...lua, tuntuu että on suuri rangaistus jäädä kotiin lapsen kanssa, mieluummin mies menisi töihin. No, nyt tiistaina meneekin ja on töissä toisella paikkakunnalla, eli tulee vain viikonloppuisin kotiin. Jumankekka jos kuulen yhdenkin poikkipuolisen sanan seuraavana viikonloppuna lastenhoidosta.. Miehillä kun on tunnetusta lyhyt muisti.

 

[vähän sama täällä]

Meillä kans mies valvoo aina myöhempään kuin minä. Olen juuri palannut töihin, joten joudutaan arkisin molemmat heräämään. Taapero herää 7-8 välillä viikonloppuisinkin. Kun olin kotona, heräiltiin vasta 8:30 maissa. No, meillä mies on todella aamu-uninen, ja vaikka minäkin olen, en silti pysty makaamaan sängyssä siihen asti että lapsi jo alkaa hermostumaan kun tulee nälkä jne. Tykätään kyllä koko perhe makoilla puolisen tuntia sen jälkeen kun ollaan herätty (=mies nukkuu, minä en, koska lapsi nyppii mua hiuksista jne.) Tosi tosi harvoin saan nukkua pitkään, mutta en kyllä anna miehenkään nukkua! Yleensä mä nousen ensin, laitan lapsen puuron tulemaan, mutta vaadin että mies nousee syöttämään puuron. Joskus olis kyllä kiva että mies nousisi ensin. Joskus harvoin ollaan sovittu, että mies nukkuu toisena päivänä pidempään ja minä toisena. Mutta se on vähän hankalaa meillä, kun miehellä on usein lauantaisinkin töitä... Odotan sitä päivää kun lapsi on niin iso että osaa/viitsii touhuta jonkin aikaa itsekseenkin aamulla, jotta vanhemmat saavat vielä huilata.

 

[Tasan käy onnen lahjat.]

Minä kyllä olen ajatellut asian niin, että vaikka heräänkin lapsen kanssa viikolla, niin mieshän menee silloin töihin. Minä saan myös nukkua päiväunet kun taaperokin nukkuu, mutta mies taas joutuu olemaan töissä. Viikonloppuna sama homma ja mielestäni mies saa nukkua silloin pidempään, sillä onhan hän käynyt koko viikon töissä ilman päiväunia, kun minullä on ollut mahdollisuus nukkua. Nukkuu se taapero viikonloppuisinkin sitten ne päiväunet, joten saan minä ne silloinkin nukkua. Ihan "kristillinen tasajako" siis on kyseessä.

 

[vähemmän tyytyväinen]

Edelliselle: Hyvä että olet itse tyytyväinen, mutta minä en kyllä pystyisi sanomaan, että tunnin päiväunet korvaisivat sen että yöllä herätys on vähintään kahden tunnin välein. Lisäksi taaperomme on sen verran vauhdikas tapaus, että hänen hereillä ollessaan ei pysty juurikaan kotitöitä tekemään eli hyvin harvoin päiväunien aikaan itse kerkeän nukkumaan. Varsinkin kun yliväsyneenä mulla saattaa mennä se tunti pelkästään unen saamiseen...

 

[tai sitten ei käy]

Minä kyllä olen ajatellut asian niin, että vaikka heräänkin lapsen kanssa viikolla, niin mieshän menee silloin töihin. Minä saan myös nukkua päiväunet kun taaperokin nukkuu, mutta mies taas joutuu olemaan töissä. Viikonloppuna sama homma ja mielestäni mies saa nukkua silloin pidempään, sillä onhan hän käynyt koko viikon töissä ilman päiväunia, kun minullä on ollut mahdollisuus nukkua. Nukkuu se taapero viikonloppuisinkin sitten ne päiväunet, joten saan minä ne silloinkin nukkua. Ihan "kristillinen tasajako" siis on kyseessä.

No se nukkuu päikkärit ken pystyy ja kykenee... Kaikilla kun ei ole mahdollisuutta siihen.

 

[---neito----]

Ihmettelen kyllä minäkin mistä ihmeestä löytyy tuollaisia pässinpäitä. Eikö isä voisi edes yhtenä aamuna antaa äidin nukkua vähän pidempään? Eiköhän teidän miehet ymmärrä, että jos antaisivat teidän säännöllisesti hieman hengähtää, niin olisitte pirteämpiä ja iloisempia? Nyt tuollaiset roikaleet heti puhutteluun ja kuriin.

Meillä on ollut diilinä, että viikonloppuna minä saan toisena aamuna nukkua pidempään ja mies toisena päivänä. Jos mies kuluttaa nukkumis mahdollisuuttaan illalla valvomalla myöhään niin oma moka, kyllä aikuisen tulisi ymmärtää, että jos väsyttää, niin nukutaan silloin kun on mahdollisuus.

Meillä mies onneksi osallistuu paljon pojan hoitoon, helpottaa kummasti mun elämää kun saan välillä hengähtää. Jaksan paljon paremmin pojan kanssa ja mieskin saa osansa hellyydestä. Meillä mies tykkää olla tosi paljon pojan kanssa ja heillä on omat juttunsa (poika on 7kk:ta) ja poika nauraa huomattavasti enemmän isälleen, kun isä jaksaa hauskuutta. Heitä on hauska seurata. Poikakin selvästi nauttii isänsä kanssa olemisesta ja ilahtuu aina kun isä tulee töistä kotiin.

Miehet kuriin ja olemaan lastensa kanssa ja äidille apua!!! Ei nainen ole yksin vastuussa lapsista, ne lapset ovat myös miehen ja lapset tykkäävät olla kummankin vanhempansa kanssa. Lapset voivat paljon paremmin kun kummatkin vanhemmat saavat levättyä ja hengähdettyä ja parisuhdekin voi paremmin.

 

[esikoisen pieni äiti]

Sunnuntaiaamu, kello 6.20. Taapero herää. Äiti herää. Isä kääntää kylkeään, koska tuli yöllä myöhään kotiin ystävänsä polttareista ja on luonnollisesti väsynyt.

Arkiaamu, sama kellonaika. Taapero herää. Isä ja äiti herää, äiti hoitaa taaperon koska isän pitää lähteä töihin.

Lauantaiaamu, sama kellonaika. Taapero herää. Isä herää ensin mutta herättää äidinkin: "ohhhoijjaa, menenkö minä - kyllä väsyttää...". Äiti kääntää kylkeä. Isä kantaa taaperon sänkyyn isän ja äidin väliin, jossa tämä alkaa repiä äidin tukkaa ja äiti nousee - isä jää vielä "hetkeksi tähän lepäämään kun väsyttää niin makeasti".

Sama toistuu viikosta toiseen, lomat sama juttu. Isä valvoo viikonloppuisin ja ariksin on työkiireet. Äiti odottaa toista lasta ja kaipaisi niin kovasti että saisi edes kerran viikossa nukkua pitkään. Mutta nyt äidin on pidettävä huoli riittävistä unista menemällä nukkumaan iltayhdeksältä.

Tiedän, asiasta pitäää puhua. Sillähän tilanne ehkä helpottuu. Mutta vituttaa että aina pitää erikseen pyytää kaikkea. Nyt on se sunnuntaiaamu, kello on yhä aika vähän ja väsyttää ihan helkkaristi koska olin tosi "kapinallinen" ja lämmitin saunan illalla taaperon mentyä nukkumaan - ja oma nukkumaanmeno venähti peräti yhteentoista saakka. Huokaus.

Halauksia ja tsemppiä! Mulle myös oli yllätys, kuinka helposti vastuu lapsesta on automaattisesti äidillä. Etukäteen ajattelin, että harrastan sitten iltaisin ihan vanhaan malliin, koska oon koko päivän ollu lapsen kanssa ja illalla on isän vuoro olla, viettää laatuaikaa ihan kahdestaan muksun kanssa. No, toisin kävi, omat harrastukset jäi, mut mies ei halua luopua omistaan.

Vähän asian vierestä, mut yritä kuitenkin sanoa, että pidä kiinni omista oikeuksistasi! Äidit antaa helposti periksi ajatellen lapsen parasta, mut sun pitää huolehtia omasta jaksamisestasi. Valitettavasti kukaan muu ei siitä huolehdi.

Muakin vituttaa pyytää aina kaikkea erikseen, mut pakko se on. Yritä puhua miehesi kanssa sillon, kun et oo huonolla tuulella, siis ihan kaikkein vihaisimmillas. Kerro, että oot väsynyt ja pelkäät tulevaa väsymystä ja sano, että tarvitset unta tai et jaksa enää. Ehdota jotain, esim. et mies tekisi viikonloppuisin aamutoimet ja sä lepäisit sen ajan. Jos tää ei kelpaa, niin voit "luopua" toisesta aamusta eli vuorottelisitte viikonloppusin.

Kun ootte sopinu jotain, niin tsemppaa itseäsi, että pidät tosi tiukasti sovitusta kiinni vaikka kaksi ekaa viikonloppua. Älä anna periksi, vaik tuntuis helpommalta. Ja anna miehelle tilaa tehdä asiat omalla tavallaan, yritä olla neuvomatta liikaa. (tähän sorrun ite, vaikkei pitäis...)

Hyvää syksyä ja koeta saada levättyä!