Äitienpäiväajatuksia

[Tsemppiä!!]

Imetätkö vielä?

Itse en ollut tuntea itseäni niiden hormonaalisten muutosten takia kun imetin. Imetyksen puolesta puhutaan niin ettei kukaan edes uskalla siirtyä pulloruokintaan. Itse menin neuvolaan kysymään apua kun olin itkeskellyt synnytyksen jälkeen 7kk. Itkeskelin ilman syytä, olo oli täysin lohduton, missään ei näkynyt valoa, vaikka kaikki ihan hyvin olikin. Äitini patisti neuvolaan luullen että kärsin synnytyksen jälkeisestä masennuksesta. Viisas neuvolantäti kehotti välittömästi lopettamaan imettämisen jotta saisin hormonitasapainoni takaisin. Se toimi! Kuukautiseni alkoivat taas ja itkeskely loppui kuin seinään. Ei ne ongelmat miehen kanssa titenkään mihinkään hävinneet, mutta ne ongelmat oli paljon helpompi käsitellä ja keskustella kun olin taas oma itseni. Erokaan ei enää tuntunut hyvältä vaihtoehdolta (itkeskellesäni halusin vain eron miehestä, mutta voimani eivät olisi edes riittäneet sen totetuttamiseen).

Tsemppiä! Neuvon sinua lopettamaan imettämisen, jos siis imetät. Luulen että kun saat hormonisi takaisin tasapainoon elämä helpottuu huomattavasti.

 

[Ennen ei ollut kaikki paremmin]

Nykyään ollaan itsekkäämpiä, "vaaditaan" kuten mainitsit. Itsekkääksi sen tekee kun ei enää huomioida toista. Se menee nykyään vähän niinkuin yli, että menneiden sukupolvien kunniaksi nyt huomioidaan sitten rutkasti vähemmän.

Ennen oli toisin. Ulospäin vanhempieni suhde näytti juuri siltä että äiti on isän "tossun alla". Kotona me tiedettiin ettei niin ole. Heillä vallitsi hyvä yhteisymmärrys. Äiti ymmärsi miksi hänen asemansa oli mikä oli ja isä ymmärsi oman asemansa. Sen lisäksi he ymmärsivät toistensa asemat.

Kumpikin oli vanhempana läsnä eri tavoin, mutta kumpikin läsnä. Kumpikin tiesi ettei toinen pärjää ilman toista ja arvostivat siksi toistensa panosta, mutta kumpikin kantoi vastuun vähän niinkuin yksin.
.

Sinulla on positiiviset kokemukset vanhempiesi parisuhteesta ja lapsuuden perhe-elämästä. Se ei tarkoita että kaikilla olisi "silloin ennen" ollut niin harmonista kotona. Moni nainen tosiaankin oli alistettu ja miehensä armoilla esim. taloudellisesti.

Että nainen on alkanut "vaatia" enemmän, on mielestäni pääasiassa terve suunta. Toki jos senkin voi vetää yli ja silloin se voi mennä itsekkyyden puolelle. Mutta naisilla on aika paljon vielä "vaatimista", että ollaan edes lähellä tasa-arvoa. Edelleen suurin osa esim. kotitöistä tehdään naisen toimesta, vaikka nainen olisi ihan yhtälailla työelämässä kuin mieskin - sen seitsemän, kahdeksan tuntia päivässä. Tilanne on tietenkin eri, jos jompikumpi jää kotiin ja vastaa kodista.

Tänäpäivänäkin on monenlaisia parisuhteita ja perheitä. Täällä nettipalstoilla esiintyy se ikävämpi puoli, mutta on olemassa paljon tavallisia onnellisia perheitä, joissa kunnioitusta löytyy molemmin puolin vanhemmilla. Roolijako ja työnjako voi poiketa paljonkin "vanhojen hyvin aikojen" roolijaosta, mutta molemmat ovat tyytyväisiä ja esim lapset onnellisia, kun isäkin viettää heidän kanssaan enemmän aikaa kuin mitä aikoinaan oli tapana.