vaikea tilanne...

[onneton...]

ensinnäkin ennen kuin vastaatte mitään lukekaa minun eilinen keskustelu: petin ja kadun sitä syvästi.

nyt olen yrittänyt keskustella tyttöystäväni kanssa asioista mutta se ei ole johtanut mihinkään. eilen illalla riitelimme. hän syyttää itseään asiasta ja se tuntuu minusta todella pahalta ja olen yrittänyt kertoa että hän ei saa syyttää siitä itseään. se on minun syy... ei kenenkään muun...
nyt olen ajautunut vähän pattitilanteeseen, koska hän sanoo minulle kuitenkin vähän ristiriitaisia asioita. hän kyllä sanoo ihan selkeästi että meille tulee ero ja et turha kuvitella että tämä enää tästä jatkuisi. kertoo ettei voi antaa anteeksi sitä, eikä luottaa enää koskaan minuun.

mutta kysyin eilen että jos kerran asia on niin mitä haluat tehdä viikonloppuna? en saanut siiihen mitään vastausta... sitten kysyin että mitä haluat minusta viikonloppuna niin hän vastasi ettei tiedä... siis ei halua olla enää yhdessä mut ei tiedä että mitä haluaa minun tekevän...?

siis kysymys kuuluu mitä minun pitäisi tehdä?!?
pelkään että jos lähden jo nyt hän sanoo jälkeenpäin että jos minä olisin välittänyt hänestä en olisi lähtenyt...vai lisääkö tämä vain kummankin jatkuvaa tuskaa...

 

[-K-...]

Jos itse todella oikeasti haluat jatkaa tyttöystäväsi kanssa kerro siitä hänelle. Kerro myös, että jos tyttöystäväsi haluaa miettiä asioita annat hänelle siihen aikaa, mutta kyseessä ei olisi tauko ja olet uskollinen hänelle sen ajan etkä mene tämän toisen tytön luo ja myös teet niinkuin sanot. Mieti kuitenkin itsekin tänä aikana oletko valmis seurustelemaan ja miksi pidät tyttöystävästäni ja haluat olla hänen kanssaan. Yhdessä voitte keskustella siitä kuinka vakavaa seurustelua kumpikin haluaa, millaiset teot loukkaa itse kutakin, haluatteko ylipäätään tietää toisen tekemistä virheistä...
Koska olette nuoria voi olla että tyttöystäväsi tuntee, että hänen täytyy tehdä vastaanvanlainen teko päästäkseen ns. tasoihin kanssasi, joten sinun täytyy miettiä hyväksyisitkö sen ja voitteko sen jälkeen molemmat unohtaa menneet.

 

[9300]

minunkin mielestäni kannattaa nyt pysyä sitkeänä ja saada tyttöystävä ymmärtämään että välität hänestä ja olet jatkossa valmis käyttäytymään oikein ja kunnolla, ettet siis petä häntä enää. Loppujen lopuksi tekemäsi "rikos" on suhteellisen pieni, eria asia olisi jos olisit mennyt sänkyyn toisen kanssa tai sitten jos vielä pitäisit yhteyttä tähän toiseen tyttöön. Minäkin vastaavassa tilanteessa käyttäytyisin samalla tavalla kuin tyttöystäväsi - eli työntäisin sinua poispäin, mutta toiveeni/ odotukseni olisi kuitenkin että rakkaani ei antaisi periksi vaan pysyisi luonani ja voittaisi luottamukeni takaisin. Aina kannattaa tosiaan muistaa että tuo alkoholi ei tee meistä kenestäkään fiksumpaa, ja mokia sitten sattuu... Tsemppiä!

 

[minusta]

Ehdottomasti paras keino on saada tyttöystävä takaisin, kertoa hänelle, että töppasin ja kaduttaa ja pyydä anteeksi. Sitten sanot, että et voi häntä väkisin pitää ja sitten annat hänen olla rauhassa, jos hän haluaa takaisin, niin hän ottaa yhteyttä jollakin tavalla.
Mutta jos hän ei tuosta lepy, niin kiitä onneasi, että tuo episodi tuli nyt ja pääset eroon, koska hän vaikuttaa hyvin vaikealta luonteelta ja nuo suuttumiset tulevat toistumaan.

 

[hih hah]

???? Tä, siis ei olisi oikeutta suuttua tälläisestä ja on vaikea luonne??? Mietipä pojuseni, jos tyttöystäväsi tulisi tunnustamaan sinulle jotain tällaista, miten itse reagoisit? Ei ole mitenkään yhdentekevää, kun oma rakas nuoleskelee MUITA. Eikä ole tervettä jos se on yhdentekevää... et ehkä sitten olekaan niin korvaamaton tyttösi elämässä.

 

[onneton...]

minä olen sanonut tuon kaiken moneen kertaan... haluaisin tosissani jatkaa. se oli yks virhe eikä sekään onneksi pahimmasta päästä... toista ei tule ikinä tapahtumaan...lupaan sen sekä itselleni että tyttöystävälleni. minä antaisin hänelle tilaa jos hän edes yrittäisi ymmärtää minua... tuntuu että hän on tällä hetkellä niin tunnekuohujen vallassa ettei hän uskoisi järkipuhetta keltään. kun saisimme edes puhuttua nämä asiat rauhassa läpi niin jo se auttais, mut pitää varmaan antaa hänelle lisää aikaa käsitellä asioita mielessään.

 

[Aikaa - aikaa]

Nuoruus on kuohuntaa. Kuohut laantuvat kuten myrskyssä aina, mutta se kestää hetken.

Mitäpä, jos nyt kertakaikkiaan annat hänen ihan rauhassa rauhoittua ja jätät anteeksipyytelyt ja muutkin yhteydenpidot muutamaksi toviksi väliin? Palaat asiaan sitten, kun hän on rauhoittunut ja pystyy taas järkevään keskusteluun.

Yritä elää ja olla ihan normaalisti omissa arkisissa puuhissa ja harrastuksissa. Jos tyttöystävä ottaa yhteyttä, kysyt alkajaisiksi, onko hän rauhoittunut. Jos tulta ja tappuraa tai nyyhkimistä vielä tulee, lopeta puhelu lempeästi todeten, että odotetaan vielä muutama päivä ja jutellaan sitten.

Siinä ajassa toinenkin ehtii järkiintyä. Nyt sinun hokemisesi ja anteeksipyytelysi pitävät yllä kiihtynyttä olotilaa ja on se myös keino pitää sinua vallassaan ja nöyränä. Älä jatka sitä rulettia.

 

[Noh...]

Olin huomattavasti vanhempi kuin aloittaja, kun minulle tapahtui tämä: riitelin silloisen miesystäväni kanssa ja äkkipikaisena sanoin aika pahasti ja ilkeästi (alkoholilla ei ollut osuutta asiaan) ja mies suuttui ja lähti siltä seisomalta kävelemään. Soitin muutaman kerran ja jätin vastaajaan muutaman anteeksipyynnön (hän ei siis vastannut puhelimeen) ja lopuksi panin tekstiviestin, jossa pyysin häneltä anteeksi, sanoin, että en tarkoittanut sanoa niin pahasti kuin miltä se kuulosti ja että tekemättömäksi en sanottua saa, mutta anteeksi pyydän. Sanoin myös, että jätän hänet rauhaan ja ymmärrän, jos hän ei halua olla enää tekemisissä kanssani, mutta että rakastan häntä ja että jos hän voi antaa anteeksi, hän voi ottaa minuun yhteyttä milloin vain.

Meni muutama päivä ja mies soitti ja sovimme typerän riitamme. Nyt tuo silloinen miesystävä on ollut jo viisi vuotta nykyinen mies.

Eli lyhyesti sanottuna - pyydä anteeksi ja anna ajan kulua. Mikäli hän ei ota sinuun yhteyttä, sille ei voi mitään, mutta älä "vainoa" häntä loputtomiin anteeksipyyntöinesi.

 

[RJV]

Muistakaa naisilla on pitkä muisti. Vaimonikin muistaa lähes 30:n vuoden takaa, että olen silloin joskus kääntänyt selän ja muistuttaa siitä vieläkin.

 

[Akkah]

ensinnäkin ennen kuin vastaatte mitään lukekaa minun eilinen keskustelu: petin ja kadun sitä syvästi.

nyt olen yrittänyt keskustella tyttöystäväni kanssa asioista mutta se ei ole johtanut mihinkään. eilen illalla riitelimme. hän syyttää itseään asiasta ja se tuntuu minusta todella pahalta ja olen yrittänyt kertoa että hän ei saa syyttää siitä itseään. se on minun syy... ei kenenkään muun...
nyt olen ajautunut vähän pattitilanteeseen, koska hän sanoo minulle kuitenkin vähän ristiriitaisia asioita. hän kyllä sanoo ihan selkeästi että meille tulee ero ja et turha kuvitella että tämä enää tästä jatkuisi. kertoo ettei voi antaa anteeksi sitä, eikä luottaa enää koskaan minuun.

mutta kysyin eilen että jos kerran asia on niin mitä haluat tehdä viikonloppuna? en saanut siiihen mitään vastausta... sitten kysyin että mitä haluat minusta viikonloppuna niin hän vastasi ettei tiedä... siis ei halua olla enää yhdessä mut ei tiedä että mitä haluaa minun tekevän...?

siis kysymys kuuluu mitä minun pitäisi tehdä?!?
pelkään että jos lähden jo nyt hän sanoo jälkeenpäin että jos minä olisin välittänyt hänestä en olisi lähtenyt...vai lisääkö tämä vain kummankin jatkuvaa tuskaa...

Minä laskisin tuon sinun kertoman tekosi impulsiivisuuden piikkiin, huomasithan jo kännissä tekeväsi väärin.
Nyt taitaa olla kyse siitä ettei tyttöystäväsi jostain syystä koe katumustasi aidoksi.
Kysy häneltä miksi ei, voi olla että hänen raja kulki tässä ja sitä myöten teidän suhdekin on finito.
Tuo ei kuitenkaan ole sen luokan teko että sen vuoksi pitäisi koko loppuelämä suorittaa katumusharjoitteluita. Tyhmä teko, impulsiivinen...sinulla kuitenkin katumus seurasi etkä aio jatkaa samalla linjalla...