Äitini alkanut hyysätä kehitysvammaista miestä ja kutsuu tämän jopa joulunviettoon

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja vieras
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Minulla on ihan hyvät välit vanhempiini, mutta en silti vietä jouluja heidän kanssaan, vaan oman perheeni kanssa. Joskus tietysti vieraillaan toisillamme. Eli en näkisi omalta kohdaltani ongelmana, jos vanhempani kutsuisivat vaikka vankimielisairaita kotiinsa jouluksi, eihän se minulle kuulu.

Mutta siitä miehestä, oletko varma ettei kyseessä ole joku äitisi suvun aikoinaan hävetty jäsen, hänen veljensä tai vaikka oma lapsi? Voisiko se olla joku muu, kuka tahansa? Pitäisikö hänen ryhtyä perhepäivähoitajaksi, vai onko jo eläkkeellä, siinä saisi toteuttaa hoivaviettiään..?
 
Kyllä muakin tuollainen ahdistaisi eikä sen vuoksi että mies on kehitysvammainen tai muulla tavalla sairas. Mä jäisin oman perheeni kesken kotiin ja kutsuisin sisaruksia sekä oman äitini ja isäni meille joulunviettoon. Sanoisin äidilleni, että jos tapanina voisi viettää aikaa tämän "vieraan" kanssa ja aatto pyhitettäis omalle perheelle :) Jos äiti tästä suuttuis, antaisin asian olla.

Enkä oleta että joulun tulis mennä minun tai lasten pillin mukaan. En.
 
Tästä tulee mulle paskaa niskaan*sateenvarjo on auki*

Toi hyysääminen on kyllä pahasta sille keharille ja sen hoitajille siellä laitoksessa. Koska se odottaa sitten siellä laitoksessa samanlaista hyysäystä, ja sitä ei voida toteuttaa. Silloin ne sitten käyttäytyy usein väkivaltaisesti, kun ei niiden oikkuihin mene mukaan. Kehareitten kanssa pitäisi olla jämäkkä kaikin puolin.
 
Alkuperäinen kirjoittaja alkup:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Eikös ap ole ihan aikuinen ihminen, jolla on oma perhe? Miksei ap vietä jouluaan omalla tavallaan?

Eikös ap:n vanhemmat ole aikuisia ja ihan toimintakykyisiä ihmisiä? Mikseivät he voi viettää jouluaan omalla tavallaan? Jos ap:n vanhemmat haluavat tämän miehen jouluunsa niin mikä siinä kiikastaa ap:ta? Onko ap kenties katellinen?

Minä olen tiiviisti tekemisissä vanhempieni kanssa mutta en kehtaisi ikinä odottaa, että he järjestäisivät joulunsa ja pyhänsä minun perheen pillin mukaan. Jos vanhempani haluaisivat viettää joulun tuttavansa kanssa niin siinähän viettäisivät. Jos asia ei minulle sopisi niin en vain menisi vanhemmilleni.

Mitäs jos ap keskittyy nyt ihan omaan perheeseensä ja järjestää kauniin ja ikimuistoisen juhlan itselleen, miehelleen ja lapsilleen.

Joo, ihan totta. Harmittaa vaan kun äitini selvästi pahoitti mielensä kun kerroin että me ei olla tänä jouluna tulossa heille.

Ehkä olenkin vähän kateellinen tms kun tuntuu että äitini laittaa tämän miehen tarpeet etusijalle... no, se kai sallittakoon minulle, kun olen näin kylmä ihminen muutenkin. Olen siis tälle miehelle kyllä joululahjat ja kortit laittanut mutta en vain halua hänen kanssaan olla NIIN paljon tekemisissä.

Ihmetyttää kun äitini ei pidä yhtään outona ehdottaa että mies tulisi synntysosastolle mua katsomaan tai mun kotiin tms. Hän ei yhtään tajua että joku voisi pitää tätä outona tapana toimia.

Ja mun äidin sisko tuntee kans tän miehen mutta hän ei todellakaan hyysää miestä kuten mun äiti. Hän on jopa sanonut äidilleni että oletko varma että kannattaa ottaa tuo mies joulunviettoon, että hän ei kyllä halua siitä tapaa. Ja äitini sisko on tasan yhtä hyväsydäminen kuin äitini, ja siltikään hän ei tätä miestä hyysää. Samoin hän ei tietääkseni ole ehdotellut lapsilleen että näiden pitäisi viettää joulua tämän miehen kanssa. Kun hänen lapsensa tulevat hänen luokseen, on itsestään selvää että tätä miestä ei silloin kutsuta. Eikä todellakaan ole kyse siitä ettei tätini olisi hyväsydäminen. Hänellä vaan on tervettä järkeä roppakaupalla enemmän kuin äidilläni. Näin ainakin omasta mielestäni.

Annan kyllä ihan täydet sympatiat sulle. Totta kai tuo harmittaa ja loukkaakin, niin saakin tuntua, koska kyse on äidistäsi ja pitkään jatkuneesta "pyhästä"jouluperinteestä, joka näin rikkoontuu.

Olisikohan niin, että äitisi ei vain oikein näe, että sinua tilanne loukkaa? Ehkä hän ei jostain syystä osaa nähdä tilanteessa mitään outoa, kun itse kokee tämän miehen tärkeäksi itselleen. Voisitko sanoa ystävällisesti äidillesi, että kunnioitat ja arvostat hänen auttamishaluaan mutta haluat itse jouluna keskittyä omien lastesi iloon ja juhlamieleen, koska tämä mies ei ole sinulle yhtä tuttu kuin äidillesi.

Minusta voit myös suoraan sanoa äidillesi, että et halua miestä tuotavan sinun kotiisi. Äitisi saa olla miehen kanssa miten tykkää mutta sinä päätät oman kotisi rajoista.

Asioista ei tarvitse sanoa rumasti, että viesti menee perille ;)
 
Alkuperäinen kirjoittaja alkup:
Alkuperäinen kirjoittaja pieras:
Miten sun isäsi suhtautuu äitisi auttamishaluun? Jos hän vaatisi aikaa tai apua, niin äitisi voisi ehkä suostuakin.

Isän mielestä se on ihan ok että äiti auttaa muita. Isä viihtyy omassa rauhassaan ja on varmaan ihan hyvillään että äidillä on jotain tekemistä.

Mitä tarkoitat, mihin äitini voisi suostua?

Ehkä isäsi voisi kiinnostua jostakin harrastuksesta, johon tarvitaan pari, kuten tanssiminen tai bridge.

Tai sitten voisit keksiä äidillesi uuden auttamiskohteen, joka ei ole niin henkilöön sidottua. Tai sitten kohteen, jolle ei tee niin paljon hallaa, esim. varamummo-toiminta.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Mene ittees!!:
Äitisi on hieno ihminen jolla on sydän paikallaan. Miksi hän ei saisi auttaa tätä miestä? Onko se jotenkin sinulta tai lapsiltasi pois? Pelkäätkö että jäät perinnöttömäksi vai oletko katkera siitä että äitisi huomioi muitakin kuin sinua?

Voithan sä viettää joulun muuallakin, mutta ehkä reiluinta olisi sanoa äidille suoraan, että toivoisit että joulu vietettäisiin ihan perheen kesken ja äiti voisi ottaa sen miehen vaikka sitten joulupäivänä tai tapanina kylään jos näin haluaa. Ihan turhaan sä täällä rutiset, se sun asiaas auta vittuakaan! Sano että et tykkää että koko joulu pitää mennä tämän pillin mukaan (ruoka, huonot tavat, telkkaohjelmat) ja että toivoisit että edes jouluaaton äitisi keskittyisi sinuun ja lapsiisi ja päinvastoin.

Uskomattoman katkeralta kyllä kuulostaa toi sun tilitys!

Joo, pitäisi kyllä sanoa suoraan. Mietin vain miten saisin sen tehtyä. Ehkä sitten olen katkera ja sydämetön, mutta näin mä ihan rehellisesti ajattelen. Eikö keskustelupalstojen tarkoitus ole että ihmiset sanovat mitä ajattelevat ja saadaan aikaan keskustelua. Mun mielestä tässäkin asiassa voi olla auttavainen ja silti voi vetää rajan siihen miten auttaa.

Kyllä tää täällä rutiseminen on auttanut, olen saanut kiinnostavia mielipiteitä ja kenties jopa ymmärrystäkin.

Itse vain ajattelen että äitini siskon tapa suhtautua asiaan on NIIN paljon järkevämpi kuin äitini.

Totta kai kuulostaa pahalta kun sanon etten tunne empatiaa tätä miestä kohtaan. En vain halua nyt kierrellä ja kaarrella kun näin asia vain on. Miksi pitää olla tekopyhä ja sanoa ettei asia häiritsisi, tai etteivät huonot ruokatavat häiritsisi. Kyse siis siitä että hän varmasti voisi röyhtäilyään kontrolloida,mutta kukaan ei hänelle uskalla sanoa.

Olen jo ymmärtänyt ja säälinyt kolmen joulun ajan mutta nyt lasten ja miehenikin takia ajattelin jättää väliin. Silti voin hänelle kortin ja paketin lähettää, sekin on mielestäni jo jotain.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Molleri:
Alkuperäinen kirjoittaja Vieras:
Mutta siitä miehestä, oletko varma ettei kyseessä ole joku äitisi suvun aikoinaan hävetty jäsen, hänen veljensä tai vaikka oma lapsi? Voisiko se olla joku muu, kuka tahansa?

Mulle tuli sama mieleen...

Tämähän on suoraan kuin jostain lässyromaanista.
 
Alkuperäinen kirjoittaja pieras:
Alkuperäinen kirjoittaja alkup:
Alkuperäinen kirjoittaja pieras:
Miten sun isäsi suhtautuu äitisi auttamishaluun? Jos hän vaatisi aikaa tai apua, niin äitisi voisi ehkä suostuakin.

Isän mielestä se on ihan ok että äiti auttaa muita. Isä viihtyy omassa rauhassaan ja on varmaan ihan hyvillään että äidillä on jotain tekemistä.

Mitä tarkoitat, mihin äitini voisi suostua?

Ehkä isäsi voisi kiinnostua jostakin harrastuksesta, johon tarvitaan pari, kuten tanssiminen tai bridge.

Tai sitten voisit keksiä äidillesi uuden auttamiskohteen, joka ei ole niin henkilöön sidottua. Tai sitten kohteen, jolle ei tee niin paljon hallaa, esim. varamummo-toiminta.

Nämä on hyviä ideoita. Ja eihän siinä sinänsä mitään pahaa vaikka äitini käykin auttamassa juuri tätä miestä, mutta tuo joulu-juttu ja samoin synnärille tulon ehdottelu yms mun kotiin tuomisen ehdottelu vaan menee mun mielestä överiksi.

Pitää nyt vaan yrittää selittää äidille miksi ajattelen niin kuin ajattelen ja että olen hänestä vähän huolissaan.

 
Alkuperäinen kirjoittaja Molleri:
Alkuperäinen kirjoittaja Vieras:
Mutta siitä miehestä, oletko varma ettei kyseessä ole joku äitisi suvun aikoinaan hävetty jäsen, hänen veljensä tai vaikka oma lapsi? Voisiko se olla joku muu, kuka tahansa?

Mulle tuli sama mieleen...

Hmm... en kyllä usko että on mitään sukua, äidin lapseksi liian vanha ja muutenkin, ei ainakaan missään virkatodistuksissa ole näkynyt (kai niissä näkyisi?) On vain tuttavien lapsi, joihin on viimeksi pidetty yhteyttä kun olin itse ihan pieni. Nyt kun miehen vanhemmat ovat kuolleet äiti on alkanut pitää tähän mieheen yhteyttä.

No joo, ehkä mä olen itsekäs tässä asiassa... tiedetään. Harmittaa vaan kun tuntuu että mulla ei ole "perhettä" siis sukua, on mulla oma ydinperheeni, mutta haluaisin että voitaisi viettää sukujoulua kuten ennen vanhaan. Äitini sisko ja hänen lapsensa eivät halua viettää joulujaan tämän miehen seurassa eikä vissiin muukaan meidän suku. Siinä sitten ollaan kun äiti pistää tän miehen kaikkien muiden edelle.

Ehdotin että olis tosi kiva jos vuokrattaisi jostain maalta pari mökkiä joissa voitaisi olla useammankin perheen kesken koko suku, mutta äiti vain sanoi ettei tule kuuloonkaan, tätä miestä ei voi jättää yksin. No, niin... olen itsekäs kun haluaisin viettää sukujoulua. Ja pidän sitä vielä normaalina ajatuksena.
 
Alkuperäinen kirjoittaja alkup:
Alkuperäinen kirjoittaja pieras:
Alkuperäinen kirjoittaja alkup:
Alkuperäinen kirjoittaja pieras:
Miten sun isäsi suhtautuu äitisi auttamishaluun? Jos hän vaatisi aikaa tai apua, niin äitisi voisi ehkä suostuakin.

Isän mielestä se on ihan ok että äiti auttaa muita. Isä viihtyy omassa rauhassaan ja on varmaan ihan hyvillään että äidillä on jotain tekemistä.

Mitä tarkoitat, mihin äitini voisi suostua?

Ehkä isäsi voisi kiinnostua jostakin harrastuksesta, johon tarvitaan pari, kuten tanssiminen tai bridge.

Tai sitten voisit keksiä äidillesi uuden auttamiskohteen, joka ei ole niin henkilöön sidottua. Tai sitten kohteen, jolle ei tee niin paljon hallaa, esim. varamummo-toiminta.

Nämä on hyviä ideoita. Ja eihän siinä sinänsä mitään pahaa vaikka äitini käykin auttamassa juuri tätä miestä, mutta tuo joulu-juttu ja samoin synnärille tulon ehdottelu yms mun kotiin tuomisen ehdottelu vaan menee mun mielestä överiksi.

Pitää nyt vaan yrittää selittää äidille miksi ajattelen niin kuin ajattelen ja että olen hänestä vähän huolissaan.

Älä sentään kerro äidillesi olevasi huolissaan, vaan isällesi. Äitisi varmasti loukkaantuisi ja hylkäisi sen jälkeen kaiken avun. Eihän heidän edes tarvitse aloittaa harrastusta. Jo se, että kävisivät yhdessä ulkona tai kyläilisivät aikuisseurassa, voisi herättää äitisi huolehtimaan myös itsestään :) .
 
Tuntuupa inhottavalta lukea näin itsekästä oman navan ajattelutapaa omaavaa tekstiä,
ja osa vieläpä kannustaa ap:tä kuinka tosiaan hän on oikeassa :(

Itse olen kehitysvammaisen lapsen äiti ja nyt tuleekin mieleeni jos meistä vanhemmista aika jättää,
se nähtävästi tarkoittaa sitä että meidän perhetuttumme,sukumme ym myös sulkee tuolla ajattelutavalla meidän kehitysvammaisen lapsen pois,
etenkin jos heidän hienot lapsensa näin käskee,
sillä onhan hänellä laitos jossa "tuollaiset" saavat asua,
pysykööt siellä :(

Äidillesi tuo kehitsvammainen ei ole vieras ja äidilläsi on sentään sydän,
toisin kuin taas ap:llä ei :(
Toivon todellakin että saat joskus tuntea tuon omissa nahoissasi jos joku lähipiiristäsi vammautuu,
ja muu suku haluaa olla "terveiden" seurassa,
vammaisuushan voi vielä vaikka tarttua,
pysykää kaukana.
 
Alkuperäinen kirjoittaja eräs äiti vaan:
Tuntuupa inhottavalta lukea näin itsekästä oman navan ajattelutapaa omaavaa tekstiä,
ja osa vieläpä kannustaa ap:tä kuinka tosiaan hän on oikeassa :(

Itse olen kehitysvammaisen lapsen äiti ja nyt tuleekin mieleeni jos meistä vanhemmista aika jättää,
se nähtävästi tarkoittaa sitä että meidän perhetuttumme,sukumme ym myös sulkee tuolla ajattelutavalla meidän kehitysvammaisen lapsen pois,
etenkin jos heidän hienot lapsensa näin käskee,
sillä onhan hänellä laitos jossa "tuollaiset" saavat asua,
pysykööt siellä :(

Äidillesi tuo kehitsvammainen ei ole vieras ja äidilläsi on sentään sydän,
toisin kuin taas ap:llä ei :(
Toivon todellakin että saat joskus tuntea tuon omissa nahoissasi jos joku lähipiiristäsi vammautuu,
ja muu suku haluaa olla "terveiden" seurassa,
vammaisuushan voi vielä vaikka tarttua,
pysykää kaukana.

En tarkoittanut pahoittaa mieltäsi. Toivon että sinun lapsellesi löytyy ystäviä ja auttajia vielä tulevaisuudessakin. Sen eteen voi varmasti tehdä itsekin, että ottaa lapsen mukaan ja antaa ihmisten tutustua häneen. Varmasti minullekin olisi eri asia jos tuntisin tämän miehen oikeasti.

En haluaisi ajatella että kyse on vain siitä että tämä mies on kehitysvammainen. Mielestäni hänelle vain ei ole pidetty minkäänlaista kuria tai opetettu tapoja. Varmasti sinun lapsesi saa ihan erilaista kohtelua jos hän itsekin on ystävällinen. Esim. opetat häntä myös ottamaan muut huomioon vaikka hän onkin "erityislapsi", mutta hän voi silti myös antaa toisille lahjoja tai kiittää saamistaan lahjoista, eikä hän silti voi määrätä kaikesta, mitä syödään, mitä katsotaan tv:stä jne. Samoin hän varmaankin osaa joitakin pöytätapoja tai käytöstapoja yleensä...

Kyllä minuakin ahdistaa tämä asia vaikka vaikutankin näin sydämettömältä. Toivon että sinun lapsellasi on kuitenkin parempi tulevaisuus edessään kuin tällä miehellä josta olen kirjoittanut.
 
Mä en puutu muuhun tässä, mutta ehdotan ap:tä keskustelemaan äitinsä kanssa. Tai jos tuntuu että sanot asiat liian suoraan, tai et osaa kaunistella asiaa, niin kirjoita äidillesi kirje. Kerro hänelle miksi et pidä siitä, että tämä kyseinen henkilö on teidän kanssanne jouluna. Kerro äidillesi, että toivoisit hänen ymmärtävän myös sinun näkökantaasi asiaan ja, että tunnet joulun menevän piloille, koska ette uskalla olla omia itsejänne siellä, ettei tämä mies suutu. Kero äidillesi, tai yritä esittää hänelle hienotunteisesti asia,että vaikka hän pitää tästä miehestä kovasti ja välittää hänestä, ei hänen silti kuuluu hyppiä kenenkään pillin mukaan.
Tuossa jotain ajatuksia mitä tuli mieleeni.. Voimia tämän asian kanssa.
 
AP: Ei ole sen vammaisen syy, että hän saa tahtonsa läpi. Tuskin edes yrittää saada tahtoaan läpi, vaan äitisi vaan hyysää sen sillain, että hän se menee niin. Eli äitisi mokahan se on, että antaa tahtonsa aina läpi -ei vammaisen ihmisen.

En tiedä millainen vamma hänellä on, mutta jos on esim. pakkoliikkeitä tjms. ja syöminenkin on hankalaa, voi röyhtäydet ja siististi syöminen olla vain mahdotonta. Mieti omia lapsiasi, jotka oli alta 2v. Yrittivät, mutta kyllä se pieru ja ruoka lensi just niinkuin lensi, eikä lapsi edes mahtanut asialle mitään.
 
Alkuperäinen kirjoittaja alkup:
Alkuperäinen kirjoittaja Molleri:
Alkuperäinen kirjoittaja Vieras:
Mutta siitä miehestä, oletko varma ettei kyseessä ole joku äitisi suvun aikoinaan hävetty jäsen, hänen veljensä tai vaikka oma lapsi? Voisiko se olla joku muu, kuka tahansa?

Mulle tuli sama mieleen...


Ehdotin että olis tosi kiva jos vuokrattaisi jostain maalta pari mökkiä joissa voitaisi olla useammankin perheen kesken koko suku, mutta äiti vain sanoi ettei tule kuuloonkaan, tätä miestä ei voi jättää yksin. No, niin... olen itsekäs kun haluaisin viettää sukujoulua. Ja pidän sitä vielä normaalina ajatuksena.

No, mikä teitä estää vuokraamasta mökkejä äitisi siskon ja hänen lastensa kanssa? :) Ei teidän kannata luopua sukujoulusta sen takia, että äitisi on ottanut hyysättäväkseen pompottelijan, joka pilaa teidän joulutunnelman.
 
Alkuperäinen kirjoittaja mietintää:
AP: Ei ole sen vammaisen syy, että hän saa tahtonsa läpi. Tuskin edes yrittää saada tahtoaan läpi, vaan äitisi vaan hyysää sen sillain, että hän se menee niin. Eli äitisi mokahan se on, että antaa tahtonsa aina läpi -ei vammaisen ihmisen.

En tiedä millainen vamma hänellä on, mutta jos on esim. pakkoliikkeitä tjms. ja syöminenkin on hankalaa, voi röyhtäydet ja siististi syöminen olla vain mahdotonta. Mieti omia lapsiasi, jotka oli alta 2v. Yrittivät, mutta kyllä se pieru ja ruoka lensi just niinkuin lensi, eikä lapsi edes mahtanut asialle mitään.

Joo, äitinihän tässä asiaa hoitaa näin, en tiedä mikä on oikeasti tämän miehen mielipide vai onko hänellä edes mielipidettä asioihin.

Hänen kehitysvammansa ei ole kovin paha, ei ole pakkoliikkeitä, hän on käynyt kuitenkin peruskoulun tai vastaavan ja ollut töissäkin ja asunut omillaan. Pahempia ovat hänen mt-ongelmansa, joiden takia hän laitokseen joutuikin, hän kuulee ääniä ja sen takia on arvaamaton, koska äänet voivat käskeä hänen tehdä kai "mitä vain".

Hän ei pysty kunnolla kävelemään, mutta muuten pystyy kyllä esim syömään siististi, ei hän sotke, vaan se röyhtäily ja mässytys yms, ja se johtuu käsittääkseni vain siitä ettei hänelle ole opetettu miten syödään siististi. Siis ihan tervekin ihminen voi syödä tosi "huonolla" tavalla, ei se välttämättä johdu kehitysvammasta. Hänelle ei vaan kukaan uskalla sanoa kun röyhtäilee yms. Kyllä aika pienille lapsillekin voi opettaa ettei ruokapöydässä saa röyhtäillä.
 
Alkuperäinen kirjoittaja jei:
Alkuperäinen kirjoittaja alkup:
Alkuperäinen kirjoittaja Molleri:
Alkuperäinen kirjoittaja Vieras:
Mutta siitä miehestä, oletko varma ettei kyseessä ole joku äitisi suvun aikoinaan hävetty jäsen, hänen veljensä tai vaikka oma lapsi? Voisiko se olla joku muu, kuka tahansa?

Mulle tuli sama mieleen...


Ehdotin että olis tosi kiva jos vuokrattaisi jostain maalta pari mökkiä joissa voitaisi olla useammankin perheen kesken koko suku, mutta äiti vain sanoi ettei tule kuuloonkaan, tätä miestä ei voi jättää yksin. No, niin... olen itsekäs kun haluaisin viettää sukujoulua. Ja pidän sitä vielä normaalina ajatuksena.

No, mikä teitä estää vuokraamasta mökkejä äitisi siskon ja hänen lastensa kanssa? :) Ei teidän kannata luopua sukujoulusta sen takia, että äitisi on ottanut hyysättäväkseen pompottelijan, joka pilaa teidän joulutunnelman.

No joo... tuntuis vaan aika kurjalta äitiäni kohtaan.
 
Alkuperäinen kirjoittaja alkup:
Alkuperäinen kirjoittaja mietintää:
AP: Ei ole sen vammaisen syy, että hän saa tahtonsa läpi. Tuskin edes yrittää saada tahtoaan läpi, vaan äitisi vaan hyysää sen sillain, että hän se menee niin. Eli äitisi mokahan se on, että antaa tahtonsa aina läpi -ei vammaisen ihmisen.

En tiedä millainen vamma hänellä on, mutta jos on esim. pakkoliikkeitä tjms. ja syöminenkin on hankalaa, voi röyhtäydet ja siististi syöminen olla vain mahdotonta. Mieti omia lapsiasi, jotka oli alta 2v. Yrittivät, mutta kyllä se pieru ja ruoka lensi just niinkuin lensi, eikä lapsi edes mahtanut asialle mitään.

Pahempia ovat hänen mt-ongelmansa, joiden takia hän laitokseen joutuikin, hän kuulee ääniä ja sen takia on arvaamaton, koska äänet voivat käskeä hänen tehdä kai "mitä vain".

Olkoonkin vaikka kuinka suvaitsematonta ja opettaisi lapsille mitä tahansa, niin tasan en veisi lapsiani tuollaiseen seuraan. Hui.
 
Alkuperäinen kirjoittaja heh:
Alkuperäinen kirjoittaja Molleri:
Alkuperäinen kirjoittaja Vieras:
Mutta siitä miehestä, oletko varma ettei kyseessä ole joku äitisi suvun aikoinaan hävetty jäsen, hänen veljensä tai vaikka oma lapsi? Voisiko se olla joku muu, kuka tahansa?

Mulle tuli sama mieleen...

Tämähän on suoraan kuin jostain lässyromaanista.

Hah, mulle tuli ihan sama mieleen.
Muuten, kuinka vanha sun äitis on?
 
ei saa tehä asioista itse suurempia ongelmia kuin ne oikeasti on. sun äidin elämä on sen oma elämä, ja sun elämä on sun. molemmat eläköön omalla tavallaan. jos ei joulu äidin luona onnistu, niin sitten olette muualla, ei tuon nyt luulis vuoria siirtävän sentään.
 
Jotenkin tulee mieleen, että ap. on aina saanut äidiltään vähän liian hyvää palvelua. Kumpikaan ei ole osannut irrottautua, ei äiti eikä lapsi. Ja nyt ap. käyttäytyy kuin kolmevuotias, joka on saanut pikku sisaruksen.

Vanhemmat pitävät lapsistaan huolta lain mukaan 18 vuotta. Jos he viettävät sen jälkeen aikaa yhdessä, se tapahtuu tasavertaisten aikuisten lähtökohdista: kummallakin osapuolella on oma elämä ja oikeus omiin päätöksiin.
 
Oi miten monen laitoshoidossa olevan vammaisen joulu pelastuu tänä vuonna, kun empaattiset kaksplus-mammat ottavat kotiinsa joulunviettoon yhden tai kaksi näistä =)

Mitä selitellä, ettei tunne ketään sellaista, onhan tässä toista kuukautta aikaa tutustua, ja joulua viettäessä tutustutte sitten lisää =)

Säälittävää tulla moralisoimaan ja sitten selitellä tekosyitä ettei itse kuitenkaan tekisi myöskään niin.
 
Alkuperäinen kirjoittaja eräs äiti vaan:
Tuntuupa inhottavalta lukea näin itsekästä oman navan ajattelutapaa omaavaa tekstiä,
ja osa vieläpä kannustaa ap:tä kuinka tosiaan hän on oikeassa :(

Itse olen kehitysvammaisen lapsen äiti ja nyt tuleekin mieleeni jos meistä vanhemmista aika jättää,
se nähtävästi tarkoittaa sitä että meidän perhetuttumme,sukumme ym myös sulkee tuolla ajattelutavalla meidän kehitysvammaisen lapsen pois,
etenkin jos heidän hienot lapsensa näin käskee,
sillä onhan hänellä laitos jossa "tuollaiset" saavat asua,
pysykööt siellä :(

Äidillesi tuo kehitsvammainen ei ole vieras ja äidilläsi on sentään sydän,
toisin kuin taas ap:llä ei :(
Toivon todellakin että saat joskus tuntea tuon omissa nahoissasi jos joku lähipiiristäsi vammautuu,
ja muu suku haluaa olla "terveiden" seurassa,
vammaisuushan voi vielä vaikka tarttua,
pysykää kaukana.

Siis, että alkoi tämä äärettömän subjektiivinen kirjoitus ärsyttämään. Tämän kirjoittaja on mielestäni äärettömän itsekäs oman navan ajattelija. Eli tyyliin: "minun lapseni on oikeutettu kaikkeen, vaikka sitten muiden kustannuksella...". Lukikohan tämän kirjoittanut henkilö ollenkaan mitä kaikkea ap on jo äitinsä taholta ottanut vastaan? Eli äidin halutessa hoitaa tätä miestä (jonka kehitysvamma ei siis ollutkaan edes mikään paha), on se saanut äidin rajoittamaan omia harrastuksiaan, lomanvietto mahdollisuuksia, perheen yhtenäistä aikaa ja sitten vielä äiti suunnittelee myyvänsä talonsa jotta pääsisi tätä autettavaa lähemmäksi. Ja äidin oma perhe kärsii jo asiasta. Eikö tämä jos mikä kerro, että äidillä ei enää ole homma hanskassa vaan hän on addiktoitunut tämän miehen hoitamiseen ja tunteeseen, että on tarvittu? Tässä on jo kaikki normaaliuden raja ylitetty ja "eräs äiti vaan" on sitä mieltä, että toivottavasti ap, joka joutuu oman perheensä kanssa kärsimään äitinsä sairaallollisesta käytöksestä on itsekäs? Ovatko tosiaan kaikki kehitysvammaisten vanhemmat näin itsekkäitä, että heidän mielestä ap:n äidin käytös on tervettä ja toivoisivat, että myös heidän lapsensa puolesta joku vieras ihminen olisi valmis uhraamaan oman perheyhteisönsä ja jopa jossain määrin mielenterveytensä? Häpeäisit kirjoitustasi!

Ja Ap:lle. Et ole pätkääkään itsekäs, vaan olette käsittämättömän hyvin suhtautuneet äitisi käytökseen. Tämä hoidettava mieshän ei ole ongelman ydin vaan äitisi, josta minä olisin sinun asemassasi erittäin huolissani.
 

Similar threads

V
Viestiä
7
Luettu
2K
Aihe vapaa
vierailija
V
V
Viestiä
3
Luettu
723
Aihe vapaa
I choose to be happy
I
A
Viestiä
7
Luettu
731
Aihe vapaa
"aloittaja"
A

Yhteistyössä