V
vierailija
Vieras
Onko kenellekään muulla tällaisia äitejä?
Oma äitini (leski) tuntuu tulevan aina pahemmaksi vuosi vuodelta. Lähdin opiskelemaan uutta alaa, luontoalaa ja eilen äitini valitteli kovasti niskaansa ja korvaansa eikä pystynyt päätänsä kääntämään ja oli kovin kipeä ja sanoi minulle, että minun olisi pitänyt opiskella sairaanhoitajaksi.
Sanoin, että pitää opiskella sitä, mistä itse pitää. Hän sanoi, että no eihän siitäkään mitään näytä tulevan, kun noin kauan kestää se koulu ja tonginko minä valmistuttuani sitten vain jätteitä. Kouluni on siis nelivuotinen ja olen nyt kolme ja puoli vuotta käynyt.
Äitini sanoi myös, että olisi terveempi, jos ei hänellä olisi ollut miestä eikä lapsia vaan olisi saanut elää yksin. Minusta isäni oli hyvä mies. Perhe kaikki kaikessa. Monesti olen saanut kuulla kuinka vaikeaa hänellä oli, kun minä olin lapsi ja minulla oli jatkuvasti korvatulehduksia ja huusin sen takia öisin eikä hän saanut nukuttua ja alkoi saamaan paniikkikohtauksia sen takia. Ei olisi kuulemma halunnut lapsia tai veljeni olisi riittänyt, mutta kun isä halusi.
Yksi päivä hän huusi, että minun pitäisi jättää koulu kesken, mennä töihin ja jatkaa myöhemmin sitten. Sanoin, että haluan keskittyä nyt täysillä kouluun hyvin arvosanoin ja sanoin ettei sinne töihin niin vain mennä. Ei niitä ole helppoa saada. Hän sanoi, että mitä vaan työtä, vaikka siivoomaan. Sanoin etten pysty tekemään pölyisiä töitä koska minulla on keuhkoastma ja vaikea pölyallergia verikokein todettu ja jopa hoitaja ihmetteli korkeaa tulosta. Jos siivoan vaatehuoneen, saan monta päivää kestävän nuhan ja olen ollut sairaalahoidossa hengenahdistuksesta. Äitini huusi takaisin, että no kuinkas monta astmakohtausta olen saanut sitten nuoruusiällä. Sanoin että en yhtään, mutta en ole tehnyt pölyisiä töitä.
Olen antanut äidilleni, äidin laskuihin ja lääkäreihin, lääkkeisiin tuhansia euroja rahaa omista elämän varrelta kertyneistä säästöistäni. Äidin eläke on niin pieni että rahat loppuvat ja hän pelaa myös rahapelejä. Välillä tuntuu että olen vain pankkiautomaatti enkä saa mitään kiitosta. Aina hän kyselee kun on lähdössä jonnekin, että no kuinka paljon laitoit sinne tilille rahaa tai paljonko siellä nyt sitten on sitä rahaa. Sanoin ettei minulla ole opiskelijana kohta rahaa antaa, kun omatkin säästöni loppuvat, kun menoni on suuremmat kuin tuloni. Saan vain opintotuen. Hän suuttui ja huusi, että kyllä sulla ja mulla tarvitsisi olla eri huusholli. Kuitenkin tuntuu, että hän on riippuvainen minusta. Jos olen menossa jonnekin, hän saattaa huutaa, että yöksi et sinne kyllä jää.
Oma äitini (leski) tuntuu tulevan aina pahemmaksi vuosi vuodelta. Lähdin opiskelemaan uutta alaa, luontoalaa ja eilen äitini valitteli kovasti niskaansa ja korvaansa eikä pystynyt päätänsä kääntämään ja oli kovin kipeä ja sanoi minulle, että minun olisi pitänyt opiskella sairaanhoitajaksi.
Sanoin, että pitää opiskella sitä, mistä itse pitää. Hän sanoi, että no eihän siitäkään mitään näytä tulevan, kun noin kauan kestää se koulu ja tonginko minä valmistuttuani sitten vain jätteitä. Kouluni on siis nelivuotinen ja olen nyt kolme ja puoli vuotta käynyt.
Äitini sanoi myös, että olisi terveempi, jos ei hänellä olisi ollut miestä eikä lapsia vaan olisi saanut elää yksin. Minusta isäni oli hyvä mies. Perhe kaikki kaikessa. Monesti olen saanut kuulla kuinka vaikeaa hänellä oli, kun minä olin lapsi ja minulla oli jatkuvasti korvatulehduksia ja huusin sen takia öisin eikä hän saanut nukuttua ja alkoi saamaan paniikkikohtauksia sen takia. Ei olisi kuulemma halunnut lapsia tai veljeni olisi riittänyt, mutta kun isä halusi.
Yksi päivä hän huusi, että minun pitäisi jättää koulu kesken, mennä töihin ja jatkaa myöhemmin sitten. Sanoin, että haluan keskittyä nyt täysillä kouluun hyvin arvosanoin ja sanoin ettei sinne töihin niin vain mennä. Ei niitä ole helppoa saada. Hän sanoi, että mitä vaan työtä, vaikka siivoomaan. Sanoin etten pysty tekemään pölyisiä töitä koska minulla on keuhkoastma ja vaikea pölyallergia verikokein todettu ja jopa hoitaja ihmetteli korkeaa tulosta. Jos siivoan vaatehuoneen, saan monta päivää kestävän nuhan ja olen ollut sairaalahoidossa hengenahdistuksesta. Äitini huusi takaisin, että no kuinkas monta astmakohtausta olen saanut sitten nuoruusiällä. Sanoin että en yhtään, mutta en ole tehnyt pölyisiä töitä.
Olen antanut äidilleni, äidin laskuihin ja lääkäreihin, lääkkeisiin tuhansia euroja rahaa omista elämän varrelta kertyneistä säästöistäni. Äidin eläke on niin pieni että rahat loppuvat ja hän pelaa myös rahapelejä. Välillä tuntuu että olen vain pankkiautomaatti enkä saa mitään kiitosta. Aina hän kyselee kun on lähdössä jonnekin, että no kuinka paljon laitoit sinne tilille rahaa tai paljonko siellä nyt sitten on sitä rahaa. Sanoin ettei minulla ole opiskelijana kohta rahaa antaa, kun omatkin säästöni loppuvat, kun menoni on suuremmat kuin tuloni. Saan vain opintotuen. Hän suuttui ja huusi, että kyllä sulla ja mulla tarvitsisi olla eri huusholli. Kuitenkin tuntuu, että hän on riippuvainen minusta. Jos olen menossa jonnekin, hän saattaa huutaa, että yöksi et sinne kyllä jää.
