Äitini ei rakasta minua!

[keila]

On se vaan niin monta kertaa nähty. Minä autan äitiäni monessa asiassa ja sitten kun minä tarvitsen apua niin mitä tapahtuu, ei mitään. Tai tapahtuu! Paljonkin. Ystävä meni jälleen kerran oman tyttären edelle.
Lapseni sairastui vatsatautiin ja pelkäsin saavani sen myös itse. Menen kipeenä usein huonoon kuntoon ja toivoin saavani äidiltäni apua kodin/lastenhoitoon jos niin sattuu käymään että sairastuisin.

Mitä tekee äitini? Lupaa mutta pettää lupauksensa. Lupaa tulla yhtenä päivänä mutta ei ilmaannukaan paikalle. Odotan turhaan ja sitten hieman myöhemmin samana päivänä äitini ystävä soittaa mulle ja kyselee mitä mulle kuuluu! Mitähän mulle voisi kuulua? Lapsi pahasti kipeä ja pelkään itsekin sairastuvani. Olisin toivonut äitini tukea. Sen sijaan äitini ystävä ilkkuu että joo, kyllä te varmasti pärjäätte siellä ilman äitiäkin. Joo! Pärjätäänhän me siihen asti ennen kuin itse sairastun. Sitten voi olla vähän niin ja näin. Lopetin puhelun tyrmistyneenä...

Äitini siellä iloisesti taustalla hihkui kuinka kivaa heillä on, kuinka kivaa on auttaa (ei se nainen oikeeta apua tarvitse, seuraa vain) ystävää että eipä hän nyt sitten tulekaan, eipä kuulemma ystävä päästä!!! häntä lähtemään.
Jep, sanoisivat suoraan mulle etten ole ollenkaan tärkeä ja ettei äitini rakasta mua. Onneksi en sitten sairastunutkaan itse mutta olisin mä silti hieman apua (ja seuraakin) kaivannut. Äitini kun asuu meillä! Mä tarjoan ilmaisen ylläpidon ja se ei voi edes yhtä kertaa auttaa mua silloin kun tarve ja hätä olisi kaikkein kovin. Enpä enää pyydä. Antaa olla.

Huomasin jo teininä etten minä ole äidilleni se ykkönen. Sen takia (osittain) päädyin huonoille teille. Lapsistani huolehdin vaikka pää kainalossa, apua en enää pyydä (ainakaan äidiltäni) Niin tein viikolla, niin tein aina. Ei haittaa vaikka koko kroppa väsyisi. Oli jo tarpeeksi korkea kynnys pyytää sitten kun toinen nolataan sen takia niin...vihaiseksikin tulin.
Mistä se ystävä edes tietää että pärjätäänkö me. Ei se tunne meitä.

 

[keila]

Olenko kuitenkin kohtuuton?

 

[Turkilmas]

Mä en ihan täysin ymmärtänyt pointtia. Kun siis sä et kuitenkaan ilmeisesti sairastunut. Ja miten niin tulla käymään jos kerran asuu teillä? Sori mutta meni tosiaan yli hilseen.

Mutta jos sulla on tunne ettei äitisi rakasta sua, niin sun varmaan kannattais ihan oikeesti ottaa asia puheeksi äitisi kanssa. Toki olet jo aikuinen ja itsekin äiti, mutta silti kannattaa koittaa pitää välit omaan äitiin avoimina.

 

[keila]

Mä en ihan täysin ymmärtänyt pointtia. Kun siis sä et kuitenkaan ilmeisesti sairastunut. Ja miten niin tulla käymään jos kerran asuu teillä? Sori mutta meni tosiaan yli hilseen.

Mutta jos sulla on tunne ettei äitisi rakasta sua, niin sun varmaan kannattais ihan oikeesti ottaa asia puheeksi äitisi kanssa. Toki olet jo aikuinen ja itsekin äiti, mutta silti kannattaa koittaa pitää välit omaan äitiin avoimina.

En sairastunut (onneksi) mutta JOS olisin sairastunut niin pyysin ennalta äidiltäni apua, varoitin häntä etukäteen. No hän sitten sanoi että tulee seuraavana päivänä aamusella (oli ollut ystävällään kylässä jo viikon) auttamaan mutta ei sitten tullutkaan! Valehteli siis.

Äitini on hankala ihminen muutenkin, en ole ainoa joka ei sen kanssa tule oikein toimeen. Monen kanssa sillä on ollut ongelmia.

 

[Pamppelsson]

Mä en kanssa ymmärtänyt et odotit kylään ihmistä, joka asuu teillä?
Ja okei, mäkin pelkään jatkuvasti että jostain puskee ykätautia, pitäiskö siis äidin rampata täällä aina pelkoni vuoksi?
I don´t get it!

 

[keila]

En mä ykätautia itsessään pelkää. Mä pelkään vain jos itse menen niin huonoon kuntoon että meillä sitten sattuu jotain (esim. pyörryn lapsi sylissä tms.) Olisin kaivannut tukea ja turvaa jos olisin sattunut sairastumaan. Mutta ei...
En oikeastaan odottanut kylään ... odotin että voisi tulla jo "kotiin" olihan ollut kyläilemässä jo viikon. Mutta ei...
Mä siis kai olen loukkaantunut turhaan. Mulle turhat lupaukset on valehtelua ja sit et vielä soitetaan tommonen ilkkupuhelu. Olisi ollut kiva saada myös aikuisen seuraa...ulos kun ei päässyt. Mutta joo...mähän tässä kohtuuton olen.

 

[Turkilmas]

No voi itku. Mutta koita oikeesti jutella äitisi kanssa asiasta ja kerro että susta tuntuu pahalta. Ehkä äitisi vaan oli ajattelematon. Olishan hänen tosiaan pitänyt edes soittaa ja varmistaa että oletko kipeä ja kertoa ettei tule sitten vaikka lupasikin vaan on vielä kaverinsa kanssa.

Ehkä äitisi ei ymmärtänyt että pahotat mielesi.

 

[Turkilmas]

Eikä tässä sua olla kohtuuttomaksi syytelty. Oli ihan oikeesti vaan vaikeuksia ymmärtää sun viestisi pointti. Olit selvästi itse miettinyt asiaa paljon pidemmälle ja ehkä siksi kirjoitit hieman vaikeaselkoisesti.