Äitini kantaa jatkuvasti lapsilleni kirpputoreilta krääsää.

[kyllästynyt krääsään]

Äitini kantaa jatkuvasti lapsilleni vaatteita ja leluja kirpputoreilta.

Sinänsä kirpputoritavarassa ei ole mitään vikaa, itsekin kiertelen kirppareita. Mutta äitini ostamat vaatteet ovat yleensä huonokuntoisia ja lelut sellaisia, joilla lapset eivät enää edes leiki. Hän on tuonut varmaa 20 pehmolelua 2v. ja 4v. lapsille. Usein nuhruisia ja tupakalta haisevia. Meillä on periaatteena, että lapsille ostetaan lahjaksi sellaisia leluja, joilla on käyttöä myöhemminkin eli legoja, junaradan osia, pikkuautoja jne. tai jotain todella tarpeellista. Äitini kantaa meille kuitenkin mitä ihmeellisimpiä leluja, kerta toisensa jälkeen. Kun odotin esikoista ja annoin äidilleni luvan ostaa kirppareilta vauvanvaatteita, niin niitähän tuli sitten 5 todella suurta säkillistä! Olisiko niistä alle 10 ollut sellaisia, jotka otin käyttöön. Ja ei, en todellakaan ole nirso tai vaadi vaatteiden olevan tiettyä merkkiä. Riittää, että vaatteet ovat ehjiä ja puhtaita.

Olen sanonut asiasta monta kertaa äidilleni. Suuttunut ja raivonnut, kun kerta toisensa jälkeen hän tuo mukanaan ison kassillisen turhaa tavaraa. Viimeksi meillä käydessään hän kaivoi laukustaan taas ison pehmolelun, sanoin että vie sen mukanaan ja niin tekikin. Sama pehmolelu tuli meille kuitenkin viikon päästä, äitini oli tunkenut sen veljeni matkaan. Joka joulu ollaan sovittu, että hän antaa lapsille vain yhdet lahjat, ja joka kerta on tullut iso säkillinen krääsää, molemmille lapsille ehkä kymmenen lahjaa.Kaiken lisäksi äidilläni on rahaongelmia, on ollut jo pitkään. Mutta ei se estä häntä ostamsta kirpputoreilta, kun halvalla saa.

Meillä alkaa olla välit jo niin tulehtuneet, etten halua tavata äitiäni. Hän ei lainkaan kunnioita toivettani, että lapsiani ei opeteta siihen, että jouluna on 30 lahjaa. Eikä hän pysty ymmärtämään, että koen tavaran roudaamisen meille kiusantekona, kun olen pyytänyt, että ei tuo mitään. Itse yritän juuri päästä turhasta tavarasta eroon ja olenkin vienyt melkein kaikki äitini roudaamat tavarat kirpputorille. Olen myös sanonut, että hän voisi kysyä mitä tarvitaan tai mitä lapset toivovat lahjaksi, mutta koskaan ei ole sitä tehnyt.

Ja joka kerta hän loukkaantuu, kun sanon asiasta. Olen niin kyllästynyt ja suutuksissani. Antaisi lapsilleni mieluummin aikaa kuin turhaa roinaa. Kertakaan lapseni eivät ole olleet hänellä hoidossa.

Ei kai minun tarvitse vain sietää äitini käytöstä ja yrittää ymmärtää?

 

["vieras."]

siinä alkaa olla kyllä vaihtoehdot vähissä jos ei usko vaikka tiukastikin olet asiasta sanonut. jos hän väkisin haluaa jotain ostaa niin mitä jos kertoisit selkeästi että millaista tavaraa saa ostaa

 

[viaras]

Anna valmis lista, mitä toivotte.

 

[kyllästynyt krääsään]

No mä olen välillä antanut listan tavaroista, mitä voi ostaa. Mutta ei toimi, äitini tuo kaikkea muuta. Ja joskus jos olen sanonut, että voi ostaa esim. sukkia, niin sitten niitä tulee vähintään 20 paria. Menee överiksi siis.

 

[Tuotatuota...]

Mainitsit äitisi rahapulasta mutta ostelee silti? Voisiko olla jotain henkisiä ongelmia kuten masennusta ja hankkii itselleen parempaa mieltä sillälailla? Onko äitisi ihan kykeneväinen ihminen liikkumaan noin muuten? Mitäs jos pyytäisit häntä sinun ja lastesi kanssa vaikka uimahalliin, puistoon, hoploppiin niin äitisi huomaisi itse miten se aika lasten kanssa merkitsee lapsille enemmän kuin tavarat? Minä en jaksa uskoa että äitisi mitenkään tahallaan tekee tuota. Tai voisitteko mennä vaikka yhdessä kirpparille niin äitisi näkisi millaista tavaraa ja vaatetta itse sieltä ostat lapsillesi ja voisi sitten ehkä muuttaa hieman tottumuksiaan?
Ei sinun tarvitse sietää eikä ymmärtää mutta kyseessä on oma äitisi ja lastesi mummo. Vaikea vain toiselle puhua jos heti loukkaantuu.

 

[sama täällä]

Apua, ihan ku mun äiti. Plus että se voi kajota ihan meidän kotiinkin ja tavaroihin vaikka olen kieltänyt jos on esim. hoitamassa lapsia.

Meillä riidellään paljon noista asioista.

Välillä lopettaa kun kunnolla menee välit, välillä sitten taas lähtee käsistä koko homma.


Mä luulen että mun äidillä tuo kaikki johtuu omista henkisistä ongelmista, on herkkä masentumman ja lapsuus sillä ei oo kovin onnellinen ollut.

 

[sairaus sekin]

hamsteriluonne

 

[sama täällä]

Mun äiti tosin ostelee uusiakin mutta yleensä aina liian pientä kokoa tai sitten jotain millä kukaan ei tee mitään. Se luulee tietävänsä mistä kaikki pitää ja ostaa jopa sisustustavaroita, isojakin sellaisia.

Sitten kun mä suutun, se vetää marttyyriasenteen päälle ja siinä sitten on taas mulla huono omatunto kun loukkaan äidin tunteita.
Ikuinen ongelma ja monesti olenkin päättänyt ettn pidä enää mitään yhteyttä.
mutta en sitten raaski niin tehdä.

Ja eihän se ois reiluakaan lapsille.

 

[kyllästynyt krääsään]

No joo, äitini henkinen kunto on aina ollut vähän heikko. On ollut monesti masentunut, mutta muutaman viime vuoden ollut ihan kunnossa. On kuitenkin luonteeltaan sellainen, ettei häntä todellakaan saa mukaan puistoon, uimahalliin tms. Tullessaan meille kaivaa tavarat laukustaan ja sen jälkeen istuu sohvalla neulomassa. Joskus leikkii lasten kanssa. Eli on tässä paljon muutakin ns. epänormaalia, mutta tuota tavaran kärräämistä en enää siedä. Itse asiassa olen alkanut vihaamaan jouluakin juuri sen vuoksi.

 

["kyllästynyt"]

Siis mitä hittoa sä valitat? Olisit tyytyväinen että sulla on äiti joka hoitaa hankintoja puolestasi, meillä ei hoida ei oma äiti eikä miehen. Ihan itse saadaan ostaa aivan kaikki.

Hikeä nostattaa pintaan jo nyt kun tietää että jos ostamme jotakin pientä lapsillemme jouluksi, niin vuokraa ei saada maksettua, eikä joulu ja muutakaan ruokaa sen vertaa että riittäisi seuraavaan rahapäivään.

 

[sama täällä]

[QUOTE="kyllästynyt";29259766]Siis mitä hittoa sä valitat? Olisit tyytyväinen että sulla on äiti joka hoitaa hankintoja puolestasi, meillä ei hoida ei oma äiti eikä miehen. Ihan itse saadaan ostaa aivan kaikki.

Hikeä nostattaa pintaan jo nyt kun tietää että jos ostamme jotakin pientä lapsillemme jouluksi, niin vuokraa ei saada maksettua, eikä joulu ja muutakaan ruokaa sen vertaa että riittäisi seuraavaan rahapäivään.[/QUOTE]

Ap valittaa ja minäkin siksi että siitä krääsästä ja turhasta tavarasta ei ole yhtään mitään hyötyä. Päin vastoin kamala vaiva kuskata niitä roskikseen ja kierrätykseen.

JOS vanhemmat haluavat auttaa, sen voi tehdä niin että kysyy mihin onj tarve ja sitten hommaavat sen. Ei noin että tuodaan kamalaa tavaraa säkkikaupalla.

 

[vieras....]

ooooooooooooooooooooooooooooooooooooohh. Anna äkkiä ne äitisi yhteystiedot kun mulla olis hirveesti joutavia vaatteita ja leluja. Se varmaan ostais ne pois
No meillä anoppi ostaa ja vika niissä on se, että ostaa alennusmyynneistäkin ihan uusia, mutta kun ne on juuri nyt päälle meneviä kesävaatteita alkutalvesta yms. ei siihen vuodenaikaan sopivia. Eikä siinä mitään jos ostaisi isoja kokoja, mutta ostaa niin ettei mene seuraavana kesänä/talvena kun olisi käyttöä. No menee ne huutiksessa kaupaksi.

 

[kyllästynyt krääsään]

[QUOTE="kyllästynyt";29259766]Siis mitä hittoa sä valitat? Olisit tyytyväinen että sulla on äiti joka hoitaa hankintoja puolestasi, meillä ei hoida ei oma äiti eikä miehen. Ihan itse saadaan ostaa aivan kaikki.

Hikeä nostattaa pintaan jo nyt kun tietää että jos ostamme jotakin pientä lapsillemme jouluksi, niin vuokraa ei saada maksettua, eikä joulu ja muutakaan ruokaa sen vertaa että riittäisi seuraavaan rahapäivään.[/QUOTE]

Siis äitini hankinnoista ei todellakaan ole mitään hyötyä. Tiedätkö miltä tuntuu, kun lapsi kaivaa lahjapaketista tupakalta haisevan ja nuhruisen pehmolelun - ja etenkin, kun niitä samanlaisia paketteja on ehkä kymmenen. En näe siinä mitään positiivista. Olen sanonut MONTA kertaa, että jos haluaa ostaa, niin vie tavarat vaikka jonnekin lastenkotiin, missä niille on tarvetta.

Olen ehdottanut, että äitini ostaisi vaikka villaisen kypärämyssyn joululahjaksi, se olisi tarpeen. Mutta ei, sen sijaan hän on ostanut käytettynä 5 puuvillaista. Ja samalla rahalla olisi jo saanut kaupasta sen villaisen.

 

[lohdutuksen sana]

voi toista. se kyllä tykkää teistä jos olette aina mielessä kun hän käy kirppareilla.
asutaan kaukana isovanhemmista joten kukaan ei kanna meille krääsää paitsi minä itse!!!

olen niin samaa mieltä noista pehmoista mutta ostan silti kun toinen lapsista niitä rakastaa ja toivoo, vaikka on jo koulussa.

 

[kuulehan sie]

Äitisi kipeästi haluaa antaa jotain. Jotain konkreettista rakkautensa merkiksi. Tiedätkin sen, siksi tuo tavaroiden palauttaminen, niistä huomauttelu tai koko asiasta puhuminen tuntuu sinusta itsestäsikin niin pahalta.

Mutta ei siinä muu auta. Kun äitisi taas tuo tavaraa, käy kaikki tavarat hänen kanssaan yhdessä läpi. Hillitse kiukkusi, kaiva sääli esiin (vaikka sääli onkin sairautta; nyt kuitenkin ehkä tarvitset sitä tunnetta jotta et räjähdä). Selitä tavara kerrallaan miksi et halua tätä tavaraa teille. Kiitä niistä tavaroista jotka haluat. Anna takaisin äidille ne joita et tahdo, ja selitä, että sinun kotiin ei mahdu ylimääräisiä tavaroita, joten äiti, teetkö palveluksen ja vie nämä takaisin kirppikselle/roskiin/uffin keräyslaatikkoon. Selitä lisäksi, että uskot että äiti vlittää teistä kovasti, vaikka ei toisikaan mitään.

Toista tämä proseduuri kertaa sata, luultavasti jotain äitisi sinä aikana oppii.

Nimimerkki sotavammaisen äidin tytär, vähän eri ongelmat, mutta samansuuntaiset...

 

[kyllästynyt krääsään]

Äitisi kipeästi haluaa antaa jotain. Jotain konkreettista rakkautensa merkiksi. Tiedätkin sen, siksi tuo tavaroiden palauttaminen, niistä huomauttelu tai koko asiasta puhuminen tuntuu sinusta itsestäsikin niin pahalta.

Mutta ei siinä muu auta. Kun äitisi taas tuo tavaraa, käy kaikki tavarat hänen kanssaan yhdessä läpi. Hillitse kiukkusi, kaiva sääli esiin (vaikka sääli onkin sairautta; nyt kuitenkin ehkä tarvitset sitä tunnetta jotta et räjähdä). Selitä tavara kerrallaan miksi et halua tätä tavaraa teille. Kiitä niistä tavaroista jotka haluat. Anna takaisin äidille ne joita et tahdo, ja selitä, että sinun kotiin ei mahdu ylimääräisiä tavaroita, joten äiti, teetkö palveluksen ja vie nämä takaisin kirppikselle/roskiin/uffin keräyslaatikkoon. Selitä lisäksi, että uskot että äiti vlittää teistä kovasti, vaikka ei toisikaan mitään.

Toista tämä proseduuri kertaa sata, luultavasti jotain äitisi sinä aikana oppii.

Nimimerkki sotavammaisen äidin tytär, vähän eri ongelmat, mutta samansuuntaiset...

Mä olen toiminut juurikin noin. Monta kertaa. Ja aluksi tunsinkin sääliä äitiäni kohtaan, mutta nykyään menee samantien suuttumuksen puolelle. Olen sanonut, että voi tuoda vaikka tuliaisena yhden värityskirjan ja niin onkin sovittu, mutta sitten niitäkin on vähintään viisi. Koskaan hän ei pysy sopimuksessamme.

Äitini mielestä minä vain arvostelen häntä. Toisinaan hän on lähtenyt loukkaantuneena pois. Jossain vaiheessa hän lähetti paketteja, kun en suostunut ottamaan vastaan tavaroita hänen vierailullaan.

 

[moekoe]

Siis äitini hankinnoista ei todellakaan ole mitään hyötyä. Tiedätkö miltä tuntuu, kun lapsi kaivaa lahjapaketista tupakalta haisevan ja nuhruisen pehmolelun - ja etenkin, kun niitä samanlaisia paketteja on ehkä kymmenen. En näe siinä mitään positiivista. Olen sanonut MONTA kertaa, että jos haluaa ostaa, niin vie tavarat vaikka jonnekin lastenkotiin, missä niille on tarvetta.

Olen ehdottanut, että äitini ostaisi vaikka villaisen kypärämyssyn joululahjaksi, se olisi tarpeen. Mutta ei, sen sijaan hän on ostanut käytettynä 5 puuvillaista. Ja samalla rahalla olisi jo saanut kaupasta sen villaisen.

Mä tiedän miltä toi tuntuu!

Mun mutsi (ja isosisko) ovat samaa sarjaa, paitsi että ostavat myös uusia tavaroita.
Muksu oli 3 kun joulupukki toi sille sellaisen läpinäkyvän verkkotopin, topatut lasten rintsikat sekä farkkumikroshortsit. Kiitos sisko. :headwall:
Mutsin paketeista tulee kaikkea mäkkärisälästä tulitikkuaskin kautta liian pieniin tai naurettavan isoihin vaatteisiin. Lisänä jo esim valmiiksi reikäiset ja kulahtaneet pehmolelut, jotka mutsini mielestä tuoksuvat mukavasti mummolalta |O

Nykyään kun postiin tupsahtaa se 15kg:n joulupaketti, se viedään muksun näkemättä varastoon ja jonkun yön hiljaisina tunteina me käydään ne paketit läpi ja heitetään joku 90% pois/kierrätykseen.

Me ei olla nirsoja, mikä vaan ehjä lelu tai suklaarasia tai kirja kävis, tai sopivat tai seuraavan koon vaatteet, kun joka kerta kumminkin kysyvät, että mitä halutaan.

Mutta määrä korvaa ilmeisesti laadun.

 

[kuulehan sie]

Mä olen toiminut juurikin noin. Monta kertaa. Ja aluksi tunsinkin sääliä äitiäni kohtaan, mutta nykyään menee samantien suuttumuksen puolelle. Olen sanonut, että voi tuoda vaikka tuliaisena yhden värityskirjan ja niin onkin sovittu, mutta sitten niitäkin on vähintään viisi. Koskaan hän ei pysy sopimuksessamme.

Äitini mielestä minä vain arvostelen häntä. Toisinaan hän on lähtenyt loukkaantuneena pois. Jossain vaiheessa hän lähetti paketteja, kun en suostunut ottamaan vastaan tavaroita hänen vierailullaan.

Kuulostaa kurjalta. Mitä teit niille lähetyksille, palautit?

Pidä nyt rajasi kuitenkin. Ehkä olisi paras tehdä ihan selkeä raja, eli ei mitään tavaraa. Tai kun kerroit että äitisi kutoo, niin pyydä häntä kutomaan sukkia ja kaulaliinoja ja pannulappuja (niitä ainakin tulee hitaammin kuin mitä hän ehtii kirpparilta lappaamaan; lisäksi ne eivät ehkä haise tupakalle. Jos ostat itse langat niin saat mieleisesi langatkin...). Itke. (ei lasten nähden, mutta äitisi...) kerro että hukut roinaan. Voisiko häntä laittaa pitämään kirpparipöytää, siis hinnoittelemaan ja myymään... vai onko tämä bensaa liekkeihin..?

Pahimmassa tapauksessa puhu äidille psykologista. Että joku ongelma tässä nyt on.

Tsemppiä. (Minun äitini oppi jotain, vaikka hitaasti... tai ehkä hänen tunne-elämänsä tasoittui kun tuli tarpeeksi vanhaksi?)

 

[miunmau]

hamsteriluonne

Minun äitini oli tuollainen hamsteri pahimmasta päästä.

Hän tosin ei ikinä ostanut minulle mitään, vaan aina itselleen. Kalliita vaatteita, koruja, Tiimarin krääsää, lomaosakkeita, imureita, ihan kaikkea.

Koti alkoi loppuajasta olemaan enemmän varasto, jossa ei mahtunut kunnolla edes liikkumaan.

Itselleni pyysin (asuin vielä kotona) kerran yhtä huivia (josta tiesin ettei hän sitä käytä) niin hän repäisi huivin kädestäni ja san etten tdellakaansaa HÄNEN huiviaan. Muutaman päivän kuluttua se oli hävinnyt tavarapaljouteen, eikä sitä sen koommin näkynyt.

 

[ddddd]

Ymmärrän sua ap. Meillä appivanhemmat ovat tuollaisia. Ja se krääsä ei rajoitu vain lapsiin vaan sitä syydetään myös meille aikuislle. Ihan turhaa kamaa pussi tolkulla. Aivan järjetöntä touhua. Mies on asiasta sanonut lukemattomia kertoja ja siten se on sentään vaikuttanut, että meille aikuisille ei enää kanneta niin kamalasti kamaa. Lapsille tuleva krääsä ei kyllä ole vähentynyt yhtään.

 

[-]

Miksi jotkut syyttää heti nirsoudesta?

Kirpparilla näkee niin huonokuntoisia lastenvaatteita myös myynnissä niin kyllä mä ymmärrän ettei kukaan niitä halua enää käyttää. Pieni nukka vielä on ok ainaki mun mielestä mutta...

Jotkut nyt tuntuu ostavan noita lahjoja ostamisen ilosta, ilman minkäänlaista mietintää.

 

[Äippä-13]

Meillä appiukon naisystävä tekee samaa. Yleensä vaatteet ovat jotain hänen tyttären lapsen vanhoja (taitaa nekin olla saatu jostain), joissa on vanhaa puklua ja kaikkea muuta likaa, jotka ei lähde pois. Sanoin miehelle, että sanoo heille ettei me tarvita niitä, mutta ei mies viitsi. Minä taas en puhu heidän kanssa samaa kieltä, joten en voi itse edes nätisti koittaa sanoa. Joten tuolla ne on pussissa romuvarastossa odottamassa poisheittoa..

 

[Raaka peli]

Laitat ne roinat vaan heti jätesäkkiin kun se on tuonut ne. Poistut samalla ovenavauksella kun äitisi lähtee teiltä ja tunget ne äitisi nähden roskikseen. Jos ei siitä opi niin johan on kumma.

 

["Ninni"]

Tsemppiä sulle. Mulla poksuis verisuonet päästä jo kolmesta pehmolelusta. Lapset ei leiki pehmoleluilla ja pölyävät vaan. Kurja että tulee sulle lisätyötä ku joudut jatkuvasti karsimaan ym kysymys todella jostain henkisestä. Ostelu lapsenlapsille varmaan täyttää jotain sisäistä tyhjiötä. Mä edelleen veisin vaan suoraan johonki kodittomien kissojen kirppikselle samoissa pusseissa suoraan. Ite oon sitä tyyppiä etten halua katkoa siltoja mihinkään suuntaan.

 

["Adidas"]

Mun anoppi oli samanlainen. Roinaa saaråttoi olla meille tullessa 3 pahvilaatikollista. Kävin tavarat läpi anopin silmien alla: nää roskiin, nää kiertoon, nää meille. Mies onneksi tuki mua ja lähti roudaamaan niitä saman tein roskikselle/uffin laatikkoon. Kyllä siinä anoppi monta kertaa istu naama valkoisena, lopulta oppi kun olin tarpeeksi jämpti, meille ei tarvii tuoda. En tiedä mitä se selän takana puhuu, aivan sama, en halua roinalla täyttää kotia vaan välien takia.