Ap, äitisi reaktio, kun pyysit puhelimessa anteeksi, on tyypillinen narsistinen puolustusreaktio. Omat vanhempani ovat molemmat narsisteja, ja nimenomaan submissiivisuus kuten anteeksipyyntö saa tällaisen ihmisen "verenhimon" heräämään ja hän alkaa haukkua uhriaan. Sinun tapauksessasi narsistinen reaktio voi liittyä puolustusreaktioon, joka liittyy monilla mielenterveysongelmaisilla siihen, että he pyrkivät viimeiseen asti välttämään kipukohtien käsittelyyn ottamista. Valitettavasti juuri omaisten on vaikea saada ihmistä tajuamaan tilaansa, joku ulkopuolinen siihen voisi pystyäkin.
Ehdottaisin, että yrität antaa hänen olla niin pitkälle kuin mahdollista. Voitko sen sijaan tavata isääsi enemmän? Äitiäsi voit tavata muualla kuin hänen kotonaan, jos et halua vähentää näkemistä. Itse huomasin oloni paranevan, kun vähensin yhteydenpitoa vanhempiini, ja vaikka tiedän, ettei tilanne tule koskaan muuttumaan, en vain jaksa nähdä heitä enempää kuin kerran parissa vuodessa. Sinun äidilläsi on vielä toivoa, jos hän todella haluaa muuttua, mutta sen pitää lähteä hänestä.
Ihan selkeästä paloturvallisuusriskistä ilmoittaisin kyllä. Joillakin hamstraajilla vasta paloviranomaisten puuttuminen on saanut liikettä aikaiseksi. Yhteiskunta tulee ja tyhjentää kämpän, mikä on teidän lasten kannalta hempompaa, koska hän ei voi silloin syyttää teitä. Hän tietää itse sisimmässään olevansa sekaisin, mutta ei pysty tunnustamaan sitä. Joillakin radikaali muutos kuten kämpän tyhjennys voi saada aikaan paranemista, toisilla taas muutosta ei tapahdu. Joka tapauksessa tavaramäärä on niin suuri, ettei hän pysty itse sitä käymään läpi. Se, että hän puhuu siivoamisesta tarkoittaa tässä vaiheessa, että hän kuvittelee pystyvänsä pitämään kamat JA silti järjestämään talon kuntoon. Not gonna happen. Monen hamstraajan paraneminen lähtee siitä, että hän ymmärtää, että siistiys ja tavarat ovat toisensa poissulkevia asioita.
