Äitini mielestä nainen menee pilalle synnytyksessä

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja ap
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
A

ap

Vieras
Siinäpä se. Mulla niiiiin kiehuu. Jatkuva sektion ihannointi ja alatiesynnyttäneiden pilkkaus, tyyliin alapää venyy, lopun ikäänsä kärsii virtsankarkailusta, siitä ei koskaan palaudu ym ym.

Tämä siis esille tullut kun meidän toinen lapsi pian syntyy sektiolla (perätila ja mulla ahdas lantio) ja mua jännittää se aika lailla. Äiti taas on sitä mieltä (itse ei sektiota kokenut ole) että siinä niin helpolla pääsee, ei tarvi mitään tuskia kestää eikä vissiin se jätä sit kehoon mitään merkkejäkään... huoh.

Oikeastaan jo alkuraskaudesta äitini oli sitä mieltä että mun pitää vaatia sektio että helpolla pääsen. Hänen mielestä nykyään jo suurin osa lapsista syntyy sektiolla ja kaksosia tai perätilaisia vauvoja ei koskaan ole yksikään ihminen synnyttänyt alateitse...

Ärsyttää niin vietävästi nuo harhaluulot!!!! aaarghhh. anteeksi avautuminen
 
No kyllähän siinä tuo alapää säästyy, mut ikuisesti on arpi vatsassa. Eikä siitäkään ihan kivuitta selviä. Mulla ainakin itse toimenpide helppo ja kivuton, muttajälkivaivoja en kadehdi enkä kaipaa. Mullakin leikattiin toinen perätilan takia. Toinen muuten vaikea synnytys. En tiedä kumman "valitsisin" jos niin onnettomasti kävisi et 3. ilmottaisi tulostaan.
 
Kerroppas äiteelles, että sektio on leikkaus ja siinä komplikaatioiden riskit olemassa. Ei niitä ihan huvikseen tehdä ja ei ainakaan siitä syystä, että pelkää alapään venymistä ja sitä, että ei palaudu.
 
aika naurettavaa käytöstä äitiltäs. Kyllähän römpsä muuttuu jo pelkän raskaudenkin takia, vaikka lasta ei sieltä läpi joutus pukkaamaan ja eikö äitis oo ikinä kuullut lantionpohjalihaksista joita pystyy treenaamaan.
 
luulempa että äitis yrittää piristää sua. Koska suurin osa naisista on sitä miletä että alakautta syntyminen on luonnollisempaa ja ns " oikea" synnytys muoto. ja siksi nyt yrittää puhua sektion puolesta.
 
Vastahan jossain vauvalehdessä asiantuntija kertoi synnytyksen vaikutuksista ja ekaa kertaa luin suoraa tekstiä. Kysyttiin, voiko paikat palautua ennalleen synnytyksen jälkeen ja rehellinen vastaus oli että se on hyvin epätodennäköistä.

Mun mielestä alatiesynnytyksen aiheuttamia vammoja ja muutoksia vähätellään ja peitellään tosi paljon ja annetaan ymmärtää, että sektio on tosi vaarallinen ja iso juttu. Onhan sektio toki iso leikkaus periaatteessa, mutta käytännössä ihan muutaman minuutin rutiinihomma. Neuvolassa annettiin ymmärtää, että esim. peffan sulkijalihaksen katkeamiset on vaan urbaanilegendaa, mutta sitten synnärillä mun kanssa samassa huoneessa oli semmosen kokenut nainen ja sen jälkeen olen moisista onnettomuuksista kuullut useiltakin.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Mun äidillä on samat aatokset. Aikoinaan on revennyt tosi pahasti synnytyksissä, toipuminen kesti pitkään ja jäi traumat. Ettei omalla äidilläsi olisi sama?

Tää on muuten sellainen asia mitä ei ihmiset tule ajatelleeksi. Joillain ihan oikeasti repeää peräaukkoa myöten ja sitten ollaankin vaipoissa kun ei leikkaukseen pääse heti.
Tälläkin palstalla on ollut äiti joka oli vihainen ja häpeissään siitä ettei hänen virtsan- ja ulosteenkarkailua pidetty juuri minään. Joutui odottamaan leikkausta toista vuotta. Jokainen voi mielessään ajatella miltä tuntuu aikuisena naisena pitää vaippoja, ja mitä se tekee itsetunnolle, puhumattakaan seksielämästä.
 
Alkuperäinen kirjoittaja EllaDonna:
Mun mielestä alatiesynnytyksen aiheuttamia vammoja ja muutoksia vähätellään ja peitellään tosi paljon ja annetaan ymmärtää, että sektio on tosi vaarallinen ja iso juttu. Onhan sektio toki iso leikkaus periaatteessa, mutta käytännössä ihan muutaman minuutin rutiinihomma. Neuvolassa annettiin ymmärtää, että esim. peffan sulkijalihaksen katkeamiset on vaan urbaanilegendaa, mutta sitten synnärillä mun kanssa samassa huoneessa oli semmosen kokenut nainen ja sen jälkeen olen moisista onnettomuuksista kuullut useiltakin.

Näin. Ensimmäinen lapsi syntyi suunnitellusti sektiolla. Toivuin nopeasti, eikä ongelmia ilmennyt. Toinen lapsi tuli normaalisti alateitse. Ensimmäiseen viikkoon ei virtsanpidätyskykyä ollut yhtään, vaan kaikki valui pois, kun nousin seisomaan. Lantiopohjalihaksia olin kyllä jumpannut raskauden aikana. Lisäksi alapäähän tuli muutama tikki, jotka kesäheteellä olivat turvoksissa monta viikkoa ja isutminen oli täyttä tuskaa. Seksin harrastaminen sattuu vieläkin niin perkuleesti, vaikka synnytyksestä on puoli vuotta, ensimmäisen lapsen kanssa ei tätä ongelmaa ollut.

Kolmannesta lapsesta haaveillaan ja jos raskaaksi vielä tulen, synnytys mietityttää kyllä. Alatiesynnytyksen eduksi on sanottava, että maito nousi nopeammin kuin sektiossa, enkä ole lisämaitoa tämän kakkosen kanssa tarvinnut.
 
Alkuperäinen kirjoittaja EllaDonna:
Vastahan jossain vauvalehdessä asiantuntija kertoi synnytyksen vaikutuksista ja ekaa kertaa luin suoraa tekstiä. Kysyttiin, voiko paikat palautua ennalleen synnytyksen jälkeen ja rehellinen vastaus oli että se on hyvin epätodennäköistä.

Mun mielestä alatiesynnytyksen aiheuttamia vammoja ja muutoksia vähätellään ja peitellään tosi paljon ja annetaan ymmärtää, että sektio on tosi vaarallinen ja iso juttu. Onhan sektio toki iso leikkaus periaatteessa, mutta käytännössä ihan muutaman minuutin rutiinihomma. Neuvolassa annettiin ymmärtää, että esim. peffan sulkijalihaksen katkeamiset on vaan urbaanilegendaa, mutta sitten synnärillä mun kanssa samassa huoneessa oli semmosen kokenut nainen ja sen jälkeen olen moisista onnettomuuksista kuullut useiltakin.

Muutaman minuutin rutiinihomma? Juupa juu. Itse olen niitä "onnellisia" jotka on joutunut käymään läpi pari sektiota enkä kenellekään suosittele!

Ekasta jäi istukkaa kohtuun kun irrotus jotenkin epäonnistui. Tuloksena paha kohtutulehdus eli jouduin takaisin sairaalaan, nukutettiin ja kaavittiin.

Toisen lapsen kohdalla syystä tai toisesta henkitorvet alkoivat tukkeutua. Jouduin suoraan teholle tajuttomana, ja letkuissa makasin teholla seuraavat 3 päivää nukutettuna. Tuon jälkeen minä onnellinen sain vielä keuhkoveritulpan,tai siis en yhtä vaan useita jotka kulkeutuivat sydämmen läpi keuhkoihin. Ihme on että olen enää hengissä. Joten se siitä rutiinileikkauksesta!!!!!!!
 
Alkuperäinen kirjoittaja paremmin tietävä:
Alkuperäinen kirjoittaja EllaDonna:
Vastahan jossain vauvalehdessä asiantuntija kertoi synnytyksen vaikutuksista ja ekaa kertaa luin suoraa tekstiä. Kysyttiin, voiko paikat palautua ennalleen synnytyksen jälkeen ja rehellinen vastaus oli että se on hyvin epätodennäköistä.

Mun mielestä alatiesynnytyksen aiheuttamia vammoja ja muutoksia vähätellään ja peitellään tosi paljon ja annetaan ymmärtää, että sektio on tosi vaarallinen ja iso juttu. Onhan sektio toki iso leikkaus periaatteessa, mutta käytännössä ihan muutaman minuutin rutiinihomma. Neuvolassa annettiin ymmärtää, että esim. peffan sulkijalihaksen katkeamiset on vaan urbaanilegendaa, mutta sitten synnärillä mun kanssa samassa huoneessa oli semmosen kokenut nainen ja sen jälkeen olen moisista onnettomuuksista kuullut useiltakin.

Muutaman minuutin rutiinihomma? Juupa juu. Itse olen niitä "onnellisia" jotka on joutunut käymään läpi pari sektiota enkä kenellekään suosittele!

Ekasta jäi istukkaa kohtuun kun irrotus jotenkin epäonnistui. Tuloksena paha kohtutulehdus eli jouduin takaisin sairaalaan, nukutettiin ja kaavittiin.

Toisen lapsen kohdalla syystä tai toisesta henkitorvet alkoivat tukkeutua. Jouduin suoraan teholle tajuttomana, ja letkuissa makasin teholla seuraavat 3 päivää nukutettuna. Tuon jälkeen minä onnellinen sain vielä keuhkoveritulpan,tai siis en yhtä vaan useita jotka kulkeutuivat sydämmen läpi keuhkoihin. Ihme on että olen enää hengissä. Joten se siitä rutiinileikkauksesta!!!!!!!

Niin juu, jäi vielä sanomatta että ikuiseksi vammaksi mulle jäi keuhkojen vajaa toimita koska tulpat ehtivät tehdä tuhoa keuhkoissa. Leikkaus ei ikinä ole turvallinen rutiinitoimenpide, muistakaa nyt hyvät äidit se!
 
Jos synnytyksen olis tarkoitus olla helppo toimitus, maapallo olis aikoja sitten räjähtänyt ihmismäärään ja kaikkialla olis nälänhätä. Harmittaa kuitenkin et synnytyksessä kuitenkin voi tulla ja jäädä suuria haittoja.
 
Alkuperäinen kirjoittaja paremmin tietävä:
Muutaman minuutin rutiinihomma? Juupa juu. Itse olen niitä "onnellisia" jotka on joutunut käymään läpi pari sektiota enkä kenellekään suosittele!

Ekasta jäi istukkaa kohtuun kun irrotus jotenkin epäonnistui. Tuloksena paha kohtutulehdus eli jouduin takaisin sairaalaan, nukutettiin ja kaavittiin.

Noi istukan irrotusongelmat on kyllä yleisempiä alatiesynnytyksessä. Sektiossa homma on helpompaa, kun päästään suoraan käsiksi istukkaan. Alatiesynnytyksessä voidaan vaan kiskoa nuorasta ja mennä sitten leikkuriin käsinirrotusta varten. Eli todennäköisesti olisit vähintään yhtä paljon kärsinyt alatiesynnytyksessä.

Ja siis mullakin on kokemusta sektiosta ja nopea homma se kyllä oli. Ompelu vei jonkin aikaa, mutta niinhän se usein vie tavissynnytyksessäkin.
 
Alkuperäinen kirjoittaja EllaDonna:
Alkuperäinen kirjoittaja paremmin tietävä:
Muutaman minuutin rutiinihomma? Juupa juu. Itse olen niitä "onnellisia" jotka on joutunut käymään läpi pari sektiota enkä kenellekään suosittele!

Ekasta jäi istukkaa kohtuun kun irrotus jotenkin epäonnistui. Tuloksena paha kohtutulehdus eli jouduin takaisin sairaalaan, nukutettiin ja kaavittiin.

Noi istukan irrotusongelmat on kyllä yleisempiä alatiesynnytyksessä. Sektiossa homma on helpompaa, kun päästään suoraan käsiksi istukkaan. Alatiesynnytyksessä voidaan vaan kiskoa nuorasta ja mennä sitten leikkuriin käsinirrotusta varten. Eli todennäköisesti olisit vähintään yhtä paljon kärsinyt alatiesynnytyksessä.

Ja siis mullakin on kokemusta sektiosta ja nopea homma se kyllä oli. Ompelu vei jonkin aikaa, mutta niinhän se usein vie tavissynnytyksessäkin.

Noin huvikseen vielä kysyn, mikset sitten kommentoinnut tuota toista synnytystäni? Kyllähän mä itsekin ymmärrän että suurin osa sekstioista on rutiini toimenpide joka tehdään jonkin pakottavan syyn vuoksi. Ja tosiaan suurin osa selviää siitä ilman mitään. Mutta mä en ymmärrä (sattuneesta syystä) sitä että leikkauksen riskejä vähätellään. En voi verrata synnytyksiäni alatiesynnytykseen koska siitä ei ole kokemusta. ja sekin voi olla hengenvaarallinen niin äidille kuin lapselle. Silti jos minulta kysyttäisiin kääntyisin aina ensin siihen keinoon joka on luontaisesti meille suotu.
 
Alkuperäinen kirjoittaja paremmin tietävä:
Noin huvikseen vielä kysyn, mikset sitten kommentoinnut tuota toista synnytystäni? Kyllähän mä itsekin ymmärrän että suurin osa sekstioista on rutiini toimenpide joka tehdään jonkin pakottavan syyn vuoksi. Ja tosiaan suurin osa selviää siitä ilman mitään. Mutta mä en ymmärrä (sattuneesta syystä) sitä että leikkauksen riskejä vähätellään. En voi verrata synnytyksiäni alatiesynnytykseen koska siitä ei ole kokemusta. ja sekin voi olla hengenvaarallinen niin äidille kuin lapselle. Silti jos minulta kysyttäisiin kääntyisin aina ensin siihen keinoon joka on luontaisesti meille suotu.

Ei mulla siitä ole mitään sanottavaa. Kaikki kai tietää, että jo raskaus itsessään lisää veritulpan riskiä ja jonkun kohdalle se tulppakin sitten välillä osuu. Ikuisia vaurioita tulee molemmissa synnytystavoissa. Itse en tunne ketään sektiossa vammautunutta, mutta tavissynnytyksissä on tullut muutamakin pysyvä vamma.

 
Mä vaadin sektion, kun tarpeeksi ruikutin ja en kyllä kadu. Toivuin nopeasti ja helposti, pieni arpi jäi, joka ei haittaa. En halunnut riskeerata, että joutuisi kulkemaan vaipoissa tai klitoris repeäisi (niin kuin ystävälläni), tai muuta mukavaa. Eli kivutonta ja helppoa oli mun kohdalla. Toista en halua, mutta jos jostain syystä napsahtaisi päässä ja haluaisimme, niin sektion vaatisin jälleen. Ei musta olisi ollut kärvistelemään monta tuntia kivuissa ja repeämään pahasti kaupanpäällisiksi.

Arvostelua olen kyllä kuullut ratkaisustani, mutta mitäpä sitten. Ja vielä enemmän on tullut kivitystä, kun olen erehtynyt kertomaan, että oli kivuton ja mukava kokemus ja toipuminen oli helppoa:D
 
Alkuperäinen kirjoittaja Mrs Shillelagh:
Niin, kaikkia ei ole luotu synnyttämään.

Toi on niin totta, monesti olen miettinyt mikä ja minkä takia meillä meni asiat niin pieleen. Maailma vaan on tyly, eipä se paljoa varottele että kenelle raskaus tai synnytys ei vaan luonnistu.

Ei sillä, kaiken tuon jälkeen meillä kuitenkin on kaksi ihanaa lasta ja kurjat muistot hälvenevät ajan myötä. Koskaan ei kuitenkaan täysin sillä keuhkoni ovat pysyvästi vaurioituneet ja se vaikuttaa elämään. Samoin se että syytä kurkun turpoamiseen ei koskaa löydetty. Näin ollen jos elämässäni vielä joskus joudun leikkauspöydälle on tilanne aina enemmän tai vähemmän pelottava. Toki tuohon osataan nyt varautua lääkäreiden puolelta, mutta henkisesti en voisi kuvitellakaan että mua enää leikataan.
 
kyllä mäkin oisin sektion ottanu, jos olisin tienny, miten käy, mulle itselle siis. vaikka kaikki menis päällisin puolin mallikkaasti, se ei valitettavasti kerro kaikkea. pissat ei valu housuun kuitenkaan, luojan kiitos edes siitä.
 

Yhteistyössä