Äitiydestä ja työstä

[hannamaria]

Usein kuuluu työssäkäyvien äitien sanovan, että ihanaa kun pääsee pois kotoa. Ja kotiin tullessa ovat kiukkuisia kuin karhut (tämä oli karu yleistys. Älkää nyt sanoko että ei se noin ole. Puhun siis tietystä ihmisryhmästä joka toimii näin)

Sitten huokaillaan ja valitetaan, että kotityöt ja siivous ja lasten tappeluiden selvittäminen on NIIN rankkaa, ja uupuneita ollaan.

Jos loppuun asti miettii, onko todellinen syy äitien uupumukseen kumminkaan siinä omassa äijässä ja lapsukaisissa, ja siivouksessa, tiskeissä, pyykissä tai muissa kotihommissa?

olisiko mitenkään mahdollista, että oikeasti onkin väsynyt siitä TYÖPAIKALLA tapahtuvasta, mutta kun siellä pitää olla hienotunteinen ettei pomo suutu, niin sen pahan olon purkaa vasta kotona. Ja kun nykyään pitää olla tehokas ja kiireinen, niin ei millään voi ainakaan ääneen sanoa mitään "ei terve ruumis työtä kaipaa"-tyyppistä.

Jos lähdetään ihmisen historiassa takaperin, niin kotiäitiys jos mikä on LUONNOLLISTA. En sano että kaikkien pitäisi tykätä olla kotona, toisilla on urakehittyneempi kunnianhimo kuin toisilla. Mutta itse koen kotoa lapseni kanssa saadut kokemukset kaikkein tärkeimmäksi, arvokkaammaksi.

Lapsen syntymän jälkeen työpaikka on merkinnyt mulle samaa kuin tilipäivä, ja tuon alleviivatun vuoksi sinne tarvitsee vaappua...

 

[työuupumus]

ainakin mä olen väsyneempi töissä kuin kotona. ei voi ottaa päikkäreitä kahvitauolla

 

[vieras]

ainakin mä olen väsyneempi töissä kuin kotona. ei voi ottaa päikkäreitä kahvitauolla

Miksi et voi ottaa? Helpommin se sujuu kuin parin leikki-ikäisen kiljuessa vieressä? Otat vain 15 minuutin torkut, juuri sopiva aika päiväunille.
usien yhden lapsen äidit eivät ymmärrä, että ei kotona nukuta ja makoilla, jos on useampi lapsi.

 

[triplamama]

minulle ei ainkaan ole luontaista olla kotiäiti, sen tietää kaikkin ystävänikin, vaikkakin nautin toki leipomisesta ja kotona olosta, mutta camoon, aivot kuihtuu kotona. en koe työntekoa ja äitityttä mitenkään vaikeaksi yhdistää. harrastankin paljon, mieheni myös ja kotihommat sujuu siinä sivussa yhdessä tuumin. en ole töissä uupunut, enkä kotonakaan (paitsi nyt vähän, kun olen raskaana), koska harrastan liikuntaa.

 

[Aniida]

No mä käyn töissä. Ja kyllä, olen aina välillä aika tiukkapipo ja hermostunut kotona ja syy ei ole miehen tai lapsen vaan töissä tapahtuneiden paskamasiten asioiden. MUTTA kun olin kotona äitiyslomalla, olin masentunut ja vielä kärttyisempi ja ennen kaikkea huumorintajuttomampi. Suoraan sanottuna musta ei ollut olemaan kotona "kotiäitinä", sillä joka tapauksessa pidän työstäni, eikä siinä ole mitään väärää. Eli en tiedä kumpi on pahempi/parempi? Itse olen ajatellut, että sillon kun olin kotona, voin itse aika huonosti. Nyt kun olen töissä ja satun huonon työpäivän jälkeen tulemaan kotiin kärttyisenä, niin heti kun mieheni sanoo, että "jos sulla töissä on joku huonosti, se ei ole mun tai lapsen vikaa" niin känkkäränkkä tuuli väistyy. Kotona ollessa oikein mikään ei saanu mua hyvälle tuulelle. Nyt joku voisi sanoa, että et ajattele lapsesi parasta, mutta mä ajattelen sen asian niin että jos mä voin paremmin, mä jaksan olla lapsenikin kanssa paremmin.

 

[äiti täälläkin]

No mä käyn töissä. Ja kyllä, olen aina välillä aika tiukkapipo ja hermostunut kotona ja syy ei ole miehen tai lapsen vaan töissä tapahtuneiden paskamasiten asioiden. MUTTA kun olin kotona äitiyslomalla, olin masentunut ja vielä kärttyisempi ja ennen kaikkea huumorintajuttomampi. Suoraan sanottuna musta ei ollut olemaan kotona "kotiäitinä", sillä joka tapauksessa pidän työstäni, eikä siinä ole mitään väärää. Eli en tiedä kumpi on pahempi/parempi? Itse olen ajatellut, että sillon kun olin kotona, voin itse aika huonosti. Nyt kun olen töissä ja satun huonon työpäivän jälkeen tulemaan kotiin kärttyisenä, niin heti kun mieheni sanoo, että "jos sulla töissä on joku huonosti, se ei ole mun tai lapsen vikaa" niin känkkäränkkä tuuli väistyy. Kotona ollessa oikein mikään ei saanu mua hyvälle tuulelle. Nyt joku voisi sanoa, että et ajattele lapsesi parasta, mutta mä ajattelen sen asian niin että jos mä voin paremmin, mä jaksan olla lapsenikin kanssa paremmin.

Hyvin kirjoitit. Samoilla linjoilla mennään.

 

[hannamaria]

Mä nyt nostan tätä, koska kotiäiti-keskustelu on meneillään parhaillaankin, eikä tämä suoraan sivua tällä hetkellä ylhäällä olevia avauksia

 

[Ford Prefect]

No joo, toi on totta, et jos töissä/koulussa on ollu kurjaa, sen purkaa kotona.

Ja mä oon myös sitä mieltä, että TOTTAKAI sen saa purkaa, kun antaa sen hautoo päässä. Mut ei kai sitä tarvi käydä karjumaan kaikille? :wave:

 

[Rantakoivu]

ainakin mä olen väsyneempi töissä kuin kotona. ei voi ottaa päikkäreitä kahvitauolla

Miksi et voi ottaa? Helpommin se sujuu kuin parin leikki-ikäisen kiljuessa vieressä? Otat vain 15 minuutin torkut, juuri sopiva aika päiväunille.
usien yhden lapsen äidit eivät ymmärrä, että ei kotona nukuta ja makoilla, jos on useampi lapsi.

leiki-ikäisen kuuluu nkkua päivkkkärit jooten se tehdään yhdessä.