ÄITIYS

[äitirapunen]

lapsen saaminen on ilo ja onni. lapsen saaminen on ihanaa ja lasta rakastaa aina ylikaiken.lapsen saamisesta puhutaan paljon joka paikassa, aina jollakin on jotakin odotuksia.
äitiys, äitiys on sitä että sinulla on lapsi tai lapsia. joiota rakastat paljon. rajoja rakkautta, kieltoja, joskus jopa tukistamista ja joillakin jopa läpsimistä.väsymystä,stressiä ja ikuista huolta. huoli jota kannamme alkaa odotuksesta. jotkut luulee että se huoli loppuu silloin kun vauva syntyy.ei,siitä se vasta alkaakin, pahempi huoli.
entäs sitten muiden äitien sekä yhteiskunnan odotukset äitejä kohtaan.
miksi pitäisi olla yhdenlainen äiti ja samalla ihan pikku miestenpalvelija vaimo.
yhteiskunta odottaa että sinä olet äiti joka tekee kaksi kertaa päivässä lämpimän ruuan, olet ulkona päivittäin lastesi kanssa ainakin sen tunnin. imetät lastasi vähintään 4kk tai annat korviketta (joka ei ole niin hyvä asia).
käyt perhekerhoissa,vauvajumpassa,vauvauinnissa. et ikinä ryyppää koska sinulla on lapsia. lapset laitetaan tietenkin hoitoon vasta silloin kun täyttävät 3 vuotta.
sinun pitää käyttää kestovaippoja,muista että terveellisintä on tehdä vauvan ruuat itse. d-vitamiinitippoja ei saa missään nimessä unohtaa.


miksi ihmeessä yleensä ottaen suurin osa äiteistä on väsyneitä?kärsivät masennuksesta?jotkut hakkaavat lapsiaan, toiset huutavat ja kolmas jopa tappaa lapsensa. miksi?

onkohan kukaan ikinä ajatellut kuinka paljon meiltä odotetaan tai oikeastaan jopa vaaditaan? on noloa sanoa että ei imetä, tai on noloa unohtaa ne d-vitamiinit.

miksi meiltä odotetaan ja vaaditaan niin paljon?taidan perustaa kohta jonkin mielenosoitusryhmän äitiyttä vastaan.
lapsilisäkin kun on niin olemattoman pieni. :kieh:

olenkohan mä tulossa hulluksi?

 

[en tiedä]

ja pahimpia kyttääjiä ja arvostelijoita ovat toiset äidit.

Ei minun äidin aikana oltu kuultu mistään kerhoista, ja jos olisi, niissä ravaaville olisi naurettu. laiskoilla on aikaa juosta kerhoissa, tärkeämpää oli tehdä kotityöt kunnolla kuin juoruta kerhoissa. Ikipäivänä ei tuollaisessa oma äitini käynyt.

Ja lapsista (meistä) kasvoi sosiaalisempia kuin nykyään jo vauvana kerhoilemaan ja päiväkotiin vaaditut lapset. Osasimme odottaa vuoroamme, emme etuilleet, tönineet, olleet koko ajan itse äänessä, huomasimme muutkin ihmiset ja opimme arvostamaan heitä.

Ja mitä tulee kaikkeen muuhun mainitsemaasi litaniaan, mielestäni on ihan sama miten äiti hoitaa lapsensa. Ainoastaan se rakkaus ja ruoka ja joskus ulkoilu ovat tärkeitä. Ja ulkona voi käydä myöhemminkin. isompana. suurkaupungeissa, joissa ulkona on saastuneempi ilma kuin sisällä, ja lapset ulkoilevat harvoin, kasvaa ihan terveitä lapsia. Sisälle voi järjestää pomppimispaikkoja, keinupaikkoja, hyppelypaikkoja, kiipeilypaikkoja tai jotakn näistä.

 

[Kylkiluu]

Äitiyteen on kautta aikojen liitetty voimakkaita mielikuvia ja suuria odotuksia. Äidin ja vaimon on odotettu olevan perheen sydän ja koossapitäjä; väsymätön puurtaja ja uhrautuja, joka asettaa lapsensa ja miehensä aina itsensä edelle. Naiseus on edelleen ongelmallinen asia yhteiskunnassamme ja tätä nykyä ehkä entistäkin ongelmallisempi, kun naisen velvollisuuksiin liitetään kodin ja lasten hoidon lisäksi myös itsensä kehittäminen, opinnot ja uran luominen. Odotuksiin vastaaminen synnyttää monilla stressiä, väsymystä ja turhautumisen tunnetta.

Eräässä mielessä edistystä entisaikoihin verrattuna on kuitenkin tapahtunut: Äidin väsymyksestä ja negatiivisista tunteista puhutaan nykyään ääneen.

 

[mä]

nii on kyllä täysin totta että vanhemmuudelta mutta varsinkin äitiydelle asetetaan ihan hirveät paineet yhteiskunnan puolelta sekä myös itse äitien puolelta, mutta kukaan ei saa minulle niin pahaa oloa äitiydestä kuin minä itse. viimeksi illalla turhauduin siihen ainaiseen iltapelleilyyn kun pitäis nukkumaan käydä ei se mitään mutta koin olevani maailman huonoin äiti siksi että tunsin negatiivisia tunteita äitiydestä jonka "pitäisi"olla yhtä onnea.

niinpä kuka oli hiukan väsynyt illalla,ihme vaatimuksia sitä asettaa itselleen kun koettaa olla hyvä äiti. ei minua oikeasti äitiydessä muu vedä maahan kuin se että koen että olen huono äiti jos väsyneenä en jaksa olla joka hetki onnellinen. eihän se kyllä oikeasti ole niin,kaikki tunteethan on ja saa olla sallittuja,jotenki vaa äitinä tuntuu että pitäisi silti.

 

[tipsukka]

itsekin huomannu neljän lapsen öäitinä että välil meinaa sekoo..liikaa paineita olla täydellinen äiti,jota en todellaka ole..oon väsynyt,kiukuttelen jopa lapsilleni,huudan niille,mutta silti hoivaan ja rakastan niitä niin paljon ku pystyn.kamalampaa asisaa en kuvitella vois jos mun lapseni multa vietäs pois. =( ehkä pitäs keksii itellekki mielekästä harrastusta tai muuta ni ei olis nii ykstoikkosta elämä..ai niin mä en imettänyt yhtäkä lapsistani ja kyl siit sai kuullakin.. =( ei ulkoilla ees joka pvä..ei käydä perhe kerhoissa eikä muissa..mut lapset vaikuttavat iloisilta ja tyytyväisltä siltikin =)