T
Tri. Dolonen
Vieras
Taudinkuvaus:
Mammautuminen eli äitiyshäiriö on poikkeavaan äitiyskäyttäytymiseen liittyvä oireyhtymä. Äitiyshäiriöstä kärsivällä, niin sanotulla mammautuneella, on pakonomainen tarve keskittää koko elämänsä sisältö lapsiin ja perhe-elämään. Äitiyshäiriö on psykiatrian alaan kuuluva pitkäaikaissairaus ja se on äidinvaistoihin liittyvistä häiriöistä tunnetuin. Sitä tavataan varsinkin naisilla. Miesten häiriöt ovat harvinaisia. Äitiyshäiriöön ei ole yhtä syytä. Usein kuitenkin oireilun alkuvaiheena nähdään liian pitkälle mennyt pyrkimys täydelliseen äitiyteen.
Oireet:
Äitiyshäiriö on ilmeisesti vanha sairaus. Sen klassiset oireet on kuvattu 1800-luvulla, mutta ne ovat yleistyneet radikaalisti viime vuosikymmenien aikana. Tyypillisesti ensioireet ilmaantuvat raskauden loppuvaiheessa, useimmiten kuitenkin viimeistään ensimmäisen lapsen synnyttyä.
Oireiston ytimessä on pakonomainen tarve täydelliseen äitiyteen. Taudin ulkoiset merkit näkyvät sairastuneen pukeutumisessa ja olemuksessa. Mammautunut käyttää usein raskausajan vaatteita, suosii värittömiä kuoseja ja lopettaa kosmetiikan, kuten meikkien käytön. Myös ylipainoa haivataan usein.
Oireiston sisäiset psyykkiset vaikutukset ilmenevät sairastuneen käyttäytymisessä. Mammautunut lopettaa tai vähentää sosiaalista kanssakäymistä perheen ulkopuolisten kanssa. Hän kuitenkin tuntee yhteenkuuluvuutta muiden sairastuneiden kanssa, joka tukee taudin etenemistä. Mammautunut paheksuu vahvasti aikaisempaan elämäänsä liittyviä asioita, kuten tanssi, alkoholi, tupakka, spontaanisuus, matkustelu, seksi ja huolettomuus. Sairastunut henkilö luulee usein olevansa tällaisen yläpuolella ja olevansa siten parempi ihminen.
Taudin myöhäisempiin vaiheisiin kuuluvat krooninen väsymys, parisuhdeongelmat ja ymmärryksen puute ympäröivästä yhteiskunnasta. Ymmärryksen puute voi ilmetä heikkona rahankäyttönä, pakonomaisena tarpeena myydä kodin irtaimistoa ja vaatteita, sekä kiukutteluna työelämän vaatimuksista.
Seuraamukset:
Äitiyshäiriö voi hoitamattomana johtaa yksinäisyyteen, alemmuudentunteeseen, parisuhteen hajoamiseen ja vakaviin riitatilanteisiin lapsen opettajien kanssa. Sairauden edetessä potilas voi tuntea ahdistuneisuutta, pelkoa tulevaisuudesta ja halua irtautua kaikesta nykyisestä.
Esiintyvyys:
Äitiyshäiriön tarkkaa esiintyvyyttä Suomessa ja maailmalla ei tunneta. Suomessa ei ole tehty varsinaisia esiintyvyysselvityksiä äitiyshäiriöistä, mutta käytännön kokemus osoittaa niiden yleistyneen.
Hoito:
Äitiyshäiriöiset, eli mammautuneet kieltävät oireensa. Siksi heidän motivoimisensa ja ohjaamisensa hoitoon vaatii kärsivällisyyttä. Äitiyshäiriö on yleensä pitkäaikainen ja monivaiheinen. Psykoterapiassa on saavutettu tuloksia vaihtelevilla työmuodoilla niin yksilö- kuin perheterapiana.
Mammautuminen eli äitiyshäiriö on poikkeavaan äitiyskäyttäytymiseen liittyvä oireyhtymä. Äitiyshäiriöstä kärsivällä, niin sanotulla mammautuneella, on pakonomainen tarve keskittää koko elämänsä sisältö lapsiin ja perhe-elämään. Äitiyshäiriö on psykiatrian alaan kuuluva pitkäaikaissairaus ja se on äidinvaistoihin liittyvistä häiriöistä tunnetuin. Sitä tavataan varsinkin naisilla. Miesten häiriöt ovat harvinaisia. Äitiyshäiriöön ei ole yhtä syytä. Usein kuitenkin oireilun alkuvaiheena nähdään liian pitkälle mennyt pyrkimys täydelliseen äitiyteen.
Oireet:
Äitiyshäiriö on ilmeisesti vanha sairaus. Sen klassiset oireet on kuvattu 1800-luvulla, mutta ne ovat yleistyneet radikaalisti viime vuosikymmenien aikana. Tyypillisesti ensioireet ilmaantuvat raskauden loppuvaiheessa, useimmiten kuitenkin viimeistään ensimmäisen lapsen synnyttyä.
Oireiston ytimessä on pakonomainen tarve täydelliseen äitiyteen. Taudin ulkoiset merkit näkyvät sairastuneen pukeutumisessa ja olemuksessa. Mammautunut käyttää usein raskausajan vaatteita, suosii värittömiä kuoseja ja lopettaa kosmetiikan, kuten meikkien käytön. Myös ylipainoa haivataan usein.
Oireiston sisäiset psyykkiset vaikutukset ilmenevät sairastuneen käyttäytymisessä. Mammautunut lopettaa tai vähentää sosiaalista kanssakäymistä perheen ulkopuolisten kanssa. Hän kuitenkin tuntee yhteenkuuluvuutta muiden sairastuneiden kanssa, joka tukee taudin etenemistä. Mammautunut paheksuu vahvasti aikaisempaan elämäänsä liittyviä asioita, kuten tanssi, alkoholi, tupakka, spontaanisuus, matkustelu, seksi ja huolettomuus. Sairastunut henkilö luulee usein olevansa tällaisen yläpuolella ja olevansa siten parempi ihminen.
Taudin myöhäisempiin vaiheisiin kuuluvat krooninen väsymys, parisuhdeongelmat ja ymmärryksen puute ympäröivästä yhteiskunnasta. Ymmärryksen puute voi ilmetä heikkona rahankäyttönä, pakonomaisena tarpeena myydä kodin irtaimistoa ja vaatteita, sekä kiukutteluna työelämän vaatimuksista.
Seuraamukset:
Äitiyshäiriö voi hoitamattomana johtaa yksinäisyyteen, alemmuudentunteeseen, parisuhteen hajoamiseen ja vakaviin riitatilanteisiin lapsen opettajien kanssa. Sairauden edetessä potilas voi tuntea ahdistuneisuutta, pelkoa tulevaisuudesta ja halua irtautua kaikesta nykyisestä.
Esiintyvyys:
Äitiyshäiriön tarkkaa esiintyvyyttä Suomessa ja maailmalla ei tunneta. Suomessa ei ole tehty varsinaisia esiintyvyysselvityksiä äitiyshäiriöistä, mutta käytännön kokemus osoittaa niiden yleistyneen.
Hoito:
Äitiyshäiriöiset, eli mammautuneet kieltävät oireensa. Siksi heidän motivoimisensa ja ohjaamisensa hoitoon vaatii kärsivällisyyttä. Äitiyshäiriö on yleensä pitkäaikainen ja monivaiheinen. Psykoterapiassa on saavutettu tuloksia vaihtelevilla työmuodoilla niin yksilö- kuin perheterapiana.