Äitiyshäiriö, eli mammautuminen

[Tri. Dolonen]

Taudinkuvaus:

Mammautuminen eli äitiyshäiriö on poikkeavaan äitiyskäyttäytymiseen liittyvä oireyhtymä. Äitiyshäiriöstä kärsivällä, niin sanotulla mammautuneella, on pakonomainen tarve keskittää koko elämänsä sisältö lapsiin ja perhe-elämään. Äitiyshäiriö on psykiatrian alaan kuuluva pitkäaikaissairaus ja se on äidinvaistoihin liittyvistä häiriöistä tunnetuin. Sitä tavataan varsinkin naisilla. Miesten häiriöt ovat harvinaisia. Äitiyshäiriöön ei ole yhtä syytä. Usein kuitenkin oireilun alkuvaiheena nähdään liian pitkälle mennyt pyrkimys täydelliseen äitiyteen.

Oireet:

Äitiyshäiriö on ilmeisesti vanha sairaus. Sen klassiset oireet on kuvattu 1800-luvulla, mutta ne ovat yleistyneet radikaalisti viime vuosikymmenien aikana. Tyypillisesti ensioireet ilmaantuvat raskauden loppuvaiheessa, useimmiten kuitenkin viimeistään ensimmäisen lapsen synnyttyä.

Oireiston ytimessä on pakonomainen tarve täydelliseen äitiyteen. Taudin ulkoiset merkit näkyvät sairastuneen pukeutumisessa ja olemuksessa. Mammautunut käyttää usein raskausajan vaatteita, suosii värittömiä kuoseja ja lopettaa kosmetiikan, kuten meikkien käytön. Myös ylipainoa haivataan usein.

Oireiston sisäiset psyykkiset vaikutukset ilmenevät sairastuneen käyttäytymisessä. Mammautunut lopettaa tai vähentää sosiaalista kanssakäymistä perheen ulkopuolisten kanssa. Hän kuitenkin tuntee yhteenkuuluvuutta muiden sairastuneiden kanssa, joka tukee taudin etenemistä. Mammautunut paheksuu vahvasti aikaisempaan elämäänsä liittyviä asioita, kuten tanssi, alkoholi, tupakka, spontaanisuus, matkustelu, seksi ja huolettomuus. Sairastunut henkilö luulee usein olevansa tällaisen yläpuolella ja olevansa siten parempi ihminen.

Taudin myöhäisempiin vaiheisiin kuuluvat krooninen väsymys, parisuhdeongelmat ja ymmärryksen puute ympäröivästä yhteiskunnasta. Ymmärryksen puute voi ilmetä heikkona rahankäyttönä, pakonomaisena tarpeena myydä kodin irtaimistoa ja vaatteita, sekä kiukutteluna työelämän vaatimuksista.

Seuraamukset:

Äitiyshäiriö voi hoitamattomana johtaa yksinäisyyteen, alemmuudentunteeseen, parisuhteen hajoamiseen ja vakaviin riitatilanteisiin lapsen opettajien kanssa. Sairauden edetessä potilas voi tuntea ahdistuneisuutta, pelkoa tulevaisuudesta ja halua irtautua kaikesta nykyisestä.

Esiintyvyys:

Äitiyshäiriön tarkkaa esiintyvyyttä Suomessa ja maailmalla ei tunneta. Suomessa ei ole tehty varsinaisia esiintyvyysselvityksiä äitiyshäiriöistä, mutta käytännön kokemus osoittaa niiden yleistyneen.

Hoito:

Äitiyshäiriöiset, eli mammautuneet kieltävät oireensa. Siksi heidän motivoimisensa ja ohjaamisensa hoitoon vaatii kärsivällisyyttä. Äitiyshäiriö on yleensä pitkäaikainen ja monivaiheinen. Psykoterapiassa on saavutettu tuloksia vaihtelevilla työmuodoilla niin yksilö- kuin perheterapiana.

 

["vieras"]

Tällä palstalla on tuon diagnoosin perusteella aika hitosti sairaita

 

["ukko"]

Taudinkuvaan olis ollut hyvä mainita että tarttuu myös hiekkalaatikoilla ja leikkipuistoissa. Ainakin mitä tuttuja on kattonu niin mitä enemmän siellä mammaillaan, sitä pahemmaksi se on omalla vaimolla muuttunut. On tästä höösäämisestä puhuttukkin, että molempien PITÄÄ nähdä omia kavereita joskus. Muuten hajoaa pää ja parisuhde.

 

["vaimo"]

Mun miehellä taitaa olla tuo sairaus.

 

[vieras 2]

Mä taidan sairastaa tuota

Kaikki ulkoisen olemuksen kriteerit ei onneksi vielä täyty. Jaksan pitää itseni suhteellisen timmissä kunnossa liikkumalla. Muuten kyllä tunnistan ulkoiset piirteet itsessäni. En meikkaa juuri koskaan, vaatteet on melko tylsän värisiä, onneksi ei sentään äitiysvaatteita.

Vietän paljon aikaa ystävien kanssa, varsinkin sellaisten ystävien joilla on lapsia. Lapsien myötä kaveripiiri on mennyt aika uusiksi. Näillä uusilla ystävilläni on useampia lapsia, niin kuin minullakin. Ollaan kaikki kotiäitejä ja haaveillaan siitä että saadaan vielä lisää lapsia. Liikunnan lisäksi harrastetaan kodin sisustusta, ruoanlaittoa, leipomista, kaks plus palstailua ja televisiosarjojen katsomista.

Paheksun alkoholin käyttämistä, juhlimista, tupakointia ja kaiken laista örveltämistä. Spontaani osaan vielä toisinaan olla ja seksiäkin harrastan mieheni kanssa. En vaan pimeässä ja peiton alla, vaan ihan kokeilunhaluisia ja rohkeita vielä osataan olla.

Väsymystä on toisinaan ja en kauheasti seuraa uutisia, joten en tiedä mitä ympäröivässä maailmassa tapahtuu. Vielä ei ole tullut myytyä kodin irtaimistoa ja rahan käytössä ei ole ongelmia. Ostan harkiten ja laatua, en hamstraa tavaraa kotiin koska se pilaa sisustuksen.

Imetän, teen itse vauvan ruoat, ostan luomua, teen itse myös muun perheen ruoat, ei syödä eineksiä, meillä syödään iltaruoka aina yhdessä. Hoidan lapseni itse kotona. Paheksun äitejä jotka jättävät pienet lapset hoitoon ja viettävät omaa aikaa. Paheksun myös äitejä jotka vievät lapset pieninä päiväkotiin.

Miten on, voiko tästä vielä parantua? Kuinka vakavasti sairas minä olen? Miten aloitan toipumisen?

 

[huohh]

Kai tuon piti olla hauska, mutta ei vaan jaksa naurattaa. Oikeasti moni pienten lasten äiti kokee painostusta ja on valmiiksi väsynyt ihan ilman tuollaistakin. Miksi pienen vauvan tai taaperon äiti ei saa rauhassa keskittyä siihen lapseen, ilman että ollaan heti nälvimässä että eikö tuokaan haahka jaksanut aamulla peiliin kattoa ja vitsi kun se elliliinukaan ei enää koskaan jaksa lähteä mun kanssa bailaamaan kun sai sen pikku elviksen.

Kun tulet äidiksi, niin vaatimusten lista on kyllä loputon. Ihan niinkuin niissä kersoissa ei olis tarpeeksi, pitäs vielä miellyttää koko saakelin ympäröivää maapalloa ettei vaan joku järkyty, kun mammalla jäi ripsarit aamulla laittamatta.

 

["xxx"]

Äitiys/vanhempainlomalla mun elämään ei mahtunut mitään muuta kuin vauva. Ei oikeesti mitään muuta. Hyvä että henkilökohtaisen hygienian sain hoidettua. Ja mulla oli apuna äidit ja anopit ja mieskin otti paljon lomaa töistä, eli aikaa olisi kyllä ollut muuhunkin. Ei vaan kiinnostanut. Se oli kamalaa. Just ennen töiden alkua ihmettelin, että miten voin jättää lapsen koko päiväksi kotiin (isä jäi kotiin) ja että miten mua voi koskaan kiinnostaa mitkään muut puheenaiheet kuin vauva ja miten voin kiinnostua enää koko duunista.

Onneksi kaikki muuttui. Kuukauden töissä olon jälkeen olin jo entiselläni, kahvilassa keskusteltiin muustakin kuin vauvasta, työn hasteet alkoi taas kiinnostamaan ja ennen kaikkea olin paljon pirteämpi. Nykyään olen paljon onnellisempi.

 

[mies....]

Tuo psyykkinen sairas iski ex-vaimooni aikoinaan. Seksi loppui kun aina "mutta kun lapset", kavereiden näkeminen loppui ja minäkään en olisi saanut niitä nähdä ja itseään ei jaksettu ehostaa edes juhliin. Minä hoidin lapsia myös, mutta kävin kuntosalilla ja pidin yllä sosiaalisia kontakteja. Jossain vaiheessa oli pakko sanoa, että soooon moro ny...

 

["vieras"]

no tää on niiin totta että.

 

["vvv"]

Tunnustan sairasteeni mutta parannuin. Nyt menee röökiä aski päivässä että jaksaa noita kakaroita.