Äitiystävän katoaminen

["yksin"]

En voi mittään mutta suren kyllä kun yks äitituttu ei pidä yhteyttä.
Minä oon viimeks soittanut kahdella viime kerralla...

Oli kiva kuulla kuinka hänellä on verkostoa, ei siinä mitään, mutta oikeuttaako
se hylkäämään mut, ollaan tunnettu jo vuosia.

En tiedä viitsisinkö soittaa jos se ei asioita edistä.
Tuttuni tuossa talvella puhui omasta tilanteestaan ja siihen se jäi.

Olen täysin yksin lapseni kanssa ja masennusta tulee lisää tästäkin
asiasta. Yksikin ihminen voi vaikuttaa toisen elämään ja paljon.

Ehkä se olis parempi muuttaa kokonaan täältä pois,
kukaan ei pidä yhteyttä, ainoastaan yksi äiti on sellainen joka pitää..

 

[HyäkkäysVaunu]

Ompahan tutun kuulosta... Yksin lasten kanssa helkatinkuusessa. Olis paljon helpompi muuttaa pois ja solmia kokonaan uudet ystävyyssuhteet.

 

["yksin"]

Ompahan tutun kuulosta... Yksin lasten kanssa helkatinkuusessa. Olis paljon helpompi muuttaa pois ja solmia kokonaan uudet ystävyyssuhteet.

Hhmmh.. Olen kaupungissa, isossa, mutta täällä sitä vasta yksin on ihminen!
Jäipä sen tutun vauvakin näkemättä vaikka ilmaisin kyllä haluni nähdä vauva.
No, on mulla onneks yksi äiti joka pitää yhteyttä ja on pitänyt jo 20 vuotta..

En siis ymmärrä miksi yksi ihminen pitää jättää sivuun jos itsellä on "verkostoa".

 

["Mä"]

No, jos se huomas että teillä ei mene jutut yhteen, tai sitä ahdistaa että sinä aina otat yhteyttä. Kaikkien kanssa ei vaan ehdi olla ja pitää yhteyttä. Tai entä jos sille onkin sattunut jotakin esim. perheessä, ja se ei nyt jaksa/pysty ottamaan yhteyttä, tai on itse masentunut (ainahan voi muille näytellä ettei ole). Syitä voi olla satoja, eikä yksikään niistä (välttämättä) ole sinussa...

 

["eee"]

Sinä vaikutat sellaiselta ihmiseltä jolla olisi parempi olla vain muutama hyvä ystävä kuin lauma kavereita. Tämä (entinen) kaverisi taas lienee ihminen joka haluaa paljon kavereita.
Minä olen huomannut, että tällaiset jättiverkoston omaavat ihmiset eivät useinkaan pysty jakamaan huomiota tasaisesti saatika syvällisesti. Mulle ainakin jää tällaisen ihmisen seurasta tyhjä olo vaikka mukava olisikin.
Tai mistä minä tiedän..

 

[diagnosoitu]

No jaa.
Itselläni oli ihan mukava miesystävä, mutta hänen persoomnallisuutensa muuttui kummalliseti raskauteni aikana. Sain lyönnin ja mustelma käteeni kuukausi ennen lapsen syntymää ja kaksi päivää synnytyksenjälkeisen kotiinpaluun jälkeen sama ukko ravisteli ja puristi mustelmat käsivarteen. Poliisi sanoo, että ei voi poistaa tuota minun omistamassani asunnossa kyläilemässä olevaa miestä, koska katsoo asuntoni olevan myös tuon ukon koti, koska hän oli tuolloin loisinut täällä kaksi kuukautta. Tuosta on nyt 6 kk. Kuukausi sitten sain epilepsia diagnoosin ja menetin sen takia ajolupani. Omat äitiystäväni ovat lomailleet puolisoidensa kanssa ja siten yhteydenpito on ollut melko olematonta koko kesän. vali vali.

Muita et voi muuttaa, mutta itsesi voit. lopeta ruikutus!

Koska minulla ei ole gansteri-kavereita jotka voisivat väkivalloin häätää tuon ukon pois asunnostani jää minulle vaihtoehdoksi muuttaa pois ja antaa asuntoni vuokralle. Pakkohan tuon otuksen on täältä sillon häipyä, kun kannan sen kamat vaikka roskalavalle tuonne taloyhtiön pihalle ja katkaisen asunnosta sähkön sekä netin. Mukamas uskovainen mies.
Sen sairauden kanssa on vain elettävä, onneksi kaupunkialueella on toimiva julkinenliikenne.
Minäkin olen luonteeltani ujo ja masennukseen taipuvainen, joten uusien ystävyyssuhteiden solmiminen ei ole kovin helppoa, mutta näillä edetään.

Lainaus epilepsiaesitteestä: "Kun synnyimme elämä ei luvannut reilua peliä eikä oikeutta, ei tarpeiden tyydyttymistä. Elämä ei takaa mitään eikä se ole meille mitään velkaa. Eikä kukaan voi oikaista sinun elämääsi ellet itse sitä oikaise." - Marcia Grad

Tsemppiä nainen, ota itseäsi niskasta ja pyri eteenpäin. Ole oman onnesi seppä.

 

["yksin"]

[QUOTE="Mä";21924799]No, jos se huomas että teillä ei mene jutut yhteen, tai sitä ahdistaa että sinä aina otat yhteyttä. Kaikkien kanssa ei vaan ehdi olla ja pitää yhteyttä. Tai entä jos sille onkin sattunut jotakin esim. perheessä, ja se ei nyt jaksa/pysty ottamaan yhteyttä, tai on itse masentunut (ainahan voi muille näytellä ettei ole). Syitä voi olla satoja, eikä yksikään niistä (välttämättä) ole sinussa...[/QUOTE]

No, luulen että ihan hyvi silloin kerrankin meni, siis puhelimessa. Olin ymmärtäväinen ja keskustelin hänen asioista(liittyi lapsiin).
Voihan se olla että on jotakin sattunut ja tuntuu että sillä on omat piirit ja tuskin muistaa minua..
en tiedä.

 

["yksin"]

[QUOTE="eee";21924858]Sinä vaikutat sellaiselta ihmiseltä jolla olisi parempi olla vain muutama hyvä ystävä kuin lauma kavereita. Tämä (entinen) kaverisi taas lienee ihminen joka haluaa paljon kavereita.
Minä olen huomannut, että tällaiset jättiverkoston omaavat ihmiset eivät useinkaan pysty jakamaan huomiota tasaisesti saatika syvällisesti. Mulle ainakin jää tällaisen ihmisen seurasta tyhjä olo vaikka mukava olisikin.
Tai mistä minä tiedän..[/QUOTE]

Tosiaan, jos on jättiverkosto ihmisiä, toiset voivat hukkua sinne huomaamattomiin.
Näin on.

 

[..]

Minulla ei ole edes jättiverkostoa, mutta oikeasti, vaikka se karulta kuulostaakin, minun on pakko priorisoida ystäviäni. Opiskelen ja käyn töissä. Lisäksi haluan olla myös perheeni kanssa ja jo lasten vuoksi nähdään usein isovanhempia. Eipä siinä paljon jää aikaa ystävilleni. Se aika joka jää, haluan käyttää sen rakkaimpiin ja pitkäaikaisimpiin ystäviini. Eikä se tarkoita, että jotku ystävät olisivat ihmisinä jotenkin epämiellyttäviä, he eivät vaan ole MINULLE niin läheisiä.

 

[Beep]

[QUOTE="eee";21924858]Sinä vaikutat sellaiselta ihmiseltä jolla olisi parempi olla vain muutama hyvä ystävä kuin lauma kavereita. Tämä (entinen) kaverisi taas lienee ihminen joka haluaa paljon kavereita.
Minä olen huomannut, että tällaiset jättiverkoston omaavat ihmiset eivät useinkaan pysty jakamaan huomiota tasaisesti saatika syvällisesti. Mulle ainakin jää tällaisen ihmisen seurasta tyhjä olo vaikka mukava olisikin.
Tai mistä minä tiedän..[/QUOTE]


Mä itse kuulun noihin vähän mutta syvällisesti, ja olen huomanntu etten yhtään tuu toimeen sellaisten ihmisten kanssa, jotka haalii ympärilleen kauheesti ihmisiä. Ne ei oo koskaan avautuneet tarpeeksi.

 

[Madicken04]

Olet itse ottanut yhteyttä kahdella viimeisellä kerralla? Ehkä kaikki ei kuitenkaan laske noin tarkkaan noita yhteydenottovuoroja eikä edes ole tietoisia siitä että jokatoinen kerta täytyy itse ottaa yhetyttä, vaikkei sillä hetkellä keksikään mitään syytä siihen.

Ihmisten elämät vaihtelee, välillä on kiireistä eikä tosissaankaan jaksa miettiä noita yhteydenottovelvollisuuksia. Jos on kyse ystävyydestä niin se sallii varmasti myös tuollaiset hiljaisemmat ajat. Merkityksellisempänä kuin tuon kumman vuoro on ottaa yhteyttä, näkisin sen miten teillä menee silloin kun itse soitat tälle ystävälle. Jos yhteinen sävel löytyy ja on mukava rupatella noin, en olisi huolissani vaan itse satsaisin enemmän tuohon yhteydenpitoon jos toinen ei saa sitä aikaiseksi. Jos taas jutut menee lähes vaivautuneiksi ja pakonomaisiksi voi olla vain että olette pikkuhiljaa kasvaneet eroon toisistanne. Sellaistakin sattuu ilman että se on kummankaan vika, ja silloinkin voi olla että se yhteinen sävel löytyy joskus myöhemmin.