P
pettynyt
Vieras
Minulla on ollut ystävä (H) lapsuudesta saakka, siis tosi kauan! Aina olen pitänyt häntä rehellisenä ja vilpittömänä uskonut, että hän on antanut olla minun juuri sellainen kuin olen, aidosti. Minulla on ollut myös toinen ystävä (K), yhtä kauan kuin edellinenkin. Nyt sain K:lta kuulla että H on vuosien ajan arvostellut minua, tekemisiäni, kotiani tälle K:lle. Teimme H:n kanssa monia risteilyjä ja muita retkiä nyt aikuisenakin ja luulin aina, että ne olivat vain "meidän juttu" ja että me yhdessä muistelemme ja nauramme niillä vuosien jälkeen. Niinkuin olemme tehneetkin. Kuitenkin näistäkin retkistämme tämä ns. ystäväni on kertonut ikävään sävyyn K:lle, ihan niinkuin hän ei muka olisi halunnutkaan olla koko reissuilla mukana!
Meidän reissumme, johon kuuluivat myös molempien siskot, ovat aina olleet viattomia tyttöjen naurureissuja. Siellä ei olla rellestetty, ei juotu eikä petetty puolisoita. Ainoastaan tanssittu ja pidetty hauskaa. Tämä H:kin on ollut täysin mukana, vaikka uskovainen onkin, eikä ole tanssinut. Olen jopa sanonut hänelle, että on ihanaa, kun hän on niin suvaitsevainen, ettei häntä haittaa vaikka olemme muut tanssimassa. Ja vieläkin H sanoo, että pitäis joskus tehdä uusi reissu kun on ollut niin hauskaa.
Nyt en tiedä, miten suhtautua tähän vanhaan, rakkaaseen ystävään. Tuntuu kuin olisi matto vedetty alta. Tuskin uskallan enää kutsua kylään, ettei vain pääse taas arvostelemaan K:lle pöytäliinan tai servettien väärää väriä! K pyysi, etten kertoisi H:lle...mutta olen varma, että jossain vaiheessa otan asian puheeksi.
Saattaa kuulostaa lapselliselta ja pikkumaiselta, mutta mua loukkasi ja syvästi! Mitä mieltä olette tämmöisestä? Sekavakin taisi tekstistä tulla :ashamed:
Meidän reissumme, johon kuuluivat myös molempien siskot, ovat aina olleet viattomia tyttöjen naurureissuja. Siellä ei olla rellestetty, ei juotu eikä petetty puolisoita. Ainoastaan tanssittu ja pidetty hauskaa. Tämä H:kin on ollut täysin mukana, vaikka uskovainen onkin, eikä ole tanssinut. Olen jopa sanonut hänelle, että on ihanaa, kun hän on niin suvaitsevainen, ettei häntä haittaa vaikka olemme muut tanssimassa. Ja vieläkin H sanoo, että pitäis joskus tehdä uusi reissu kun on ollut niin hauskaa.
Nyt en tiedä, miten suhtautua tähän vanhaan, rakkaaseen ystävään. Tuntuu kuin olisi matto vedetty alta. Tuskin uskallan enää kutsua kylään, ettei vain pääse taas arvostelemaan K:lle pöytäliinan tai servettien väärää väriä! K pyysi, etten kertoisi H:lle...mutta olen varma, että jossain vaiheessa otan asian puheeksi.
Saattaa kuulostaa lapselliselta ja pikkumaiselta, mutta mua loukkasi ja syvästi! Mitä mieltä olette tämmöisestä? Sekavakin taisi tekstistä tulla :ashamed:
