Aivan eri mieltä lapsiasiasta, miten jatkaa?

[juuh]

Klassinen tilanne: nainen haluaisi lapsen, mies ei. Meillä ennestään yksi isompi leikki-ikäinen ja mies lapsen ollessa pieni sanoi että odotetaan siihen että lapsi on isompi ja yritetään sitten, halusi siis itsekin toisen lapsen sitten joskus, mutta sitä ei ikinä tullutkaan. Miten päästä yli siitä että nämä oli tässä, turhasta haaveilusta ja toiveiden elättämisestä? Mies aloittaa 5v kestävät opinnot ja perheemme elatusvastuu siirtyy täysin minulle, ei siis ole edes mahdollista että mies 'ajan kanssa muuttaa mielensä' (kituuttamista tulee olemaan tälläkin kokoonpanolla...)

 

[vierassss]

Noh. Haluatko hajottaa perheen siinä toivossa, että tapaat uuden miehen, joka mahdollisesti haluaa lapsen kanssasi? Silläkin riskillä, ettet miestä välttämättä löydä.

Vai haluatko säilyttää jo olemassaolevan lapsen ehjän perheen ja tyytyä kohtaloosi?

Siinäpä ne vaihtoehdot.

 

[Mörköäiti]

Noh. Haluatko hajottaa perheen siinä toivossa, että tapaat uuden miehen, joka mahdollisesti haluaa lapsen kanssasi? Silläkin riskillä, ettet miestä välttämättä löydä.

Vai haluatko säilyttää jo olemassaolevan lapsen ehjän perheen ja tyytyä kohtaloosi?

Siinäpä ne vaihtoehdot.

Minusta on kyllä epäreilua, jos toinen ihminen voi sanella myös kumppaninsa lapsiluvun.

Ap:lle: Olisiko mahdollista olla yhdessä, siis parisuhteessa, vaikka sinä hankkisit lapsen yksin esim. Väestöliitossa? Voisi asua omissa asunnoissa, mutta lähekkäin, olla paljon yhdessä, mutta oma rauhakin olisi mahdollinen (jos mies kerran ei halua vauvaelämää). Jotain tämän kaltaisia ratkaisuja voisi ainakin miettiä ja keskustella, olisiko jokin muu vaihtoehto mahdollinen kuin se, että sinä joudut tyytymään miehen päätökseen.

 

[vierassss]

Minusta on kyllä epäreilua, jos toinen ihminen voi sanella myös kumppaninsa lapsiluvun.

Ap:lle: Olisiko mahdollista olla yhdessä, siis parisuhteessa, vaikka sinä hankkisit lapsen yksin esim. Väestöliitossa? Voisi asua omissa asunnoissa, mutta lähekkäin, olla paljon yhdessä, mutta oma rauhakin olisi mahdollinen (jos mies kerran ei halua vauvaelämää). Jotain tämän kaltaisia ratkaisuja voisi ainakin miettiä ja keskustella, olisiko jokin muu vaihtoehto mahdollinen kuin se, että sinä joudut tyytymään miehen päätökseen.

Tämähän pätee kyllä toisinkin päin. Vastauksestasi paistaa läpi, että koet miehen halun olla lisääntymättä enää jotenkin vääränä. Joutuisihan mieskin tyytymään ap:n päätökseen, jos hän saisi tahtonsa läpi.

 

[Nuri]

Miksei yksi riitä? Miksi niitä pitää hankkia tusina?

 

["Maarikka"]

Miksei yksi riitä? Miksi niitä pitää hankkia tusina?

Miksi sä et tajua, että on olemassa muutakin kuin yksi lapsi tai tusina lapsia.

 

[nooh..]

Kaksi vs tusina on aika eri. Toki se kaksi olisi ihan ehdoton maksimi, mutta koska olen jo vuosia työstänyt ajatusta siitä että mies ei vain halua ja nämä oli tässä (ja mitkä miljoon huonoa syytä olisi hankkia lisää), niin enköhän tässä yritä vaan jatkaa elämää tällä kokoonpanolla. Haluaisin kuitenkin siitä surusta eroon...ap

 

[Mörköäiti]

Tämähän pätee kyllä toisinkin päin. Vastauksestasi paistaa läpi, että koet miehen halun olla lisääntymättä enää jotenkin vääränä. Joutuisihan mieskin tyytymään ap:n päätökseen, jos hän saisi tahtonsa läpi.

Miehen päätös on ihan yhtä ok kuin ap:n. Ja itse hain sellaista ratkaisua, jossa kumpikin saisi tahtonsa läpi - ap saisi lapsen, mutta miehen ei tarvitsisi lisääntyä. Kompromississa joutuu toki kumpikin joustamaan, mutta sellaistahan se parisuhteessa on usein muutenkin. Minusta se vaan on huono ratkaisu, että miehen takia ap joutuisi unohtamaan lapsihaaveensa - toki sama toisinpäin myös, olisihan sekin huono vaihtoehto, jos mies joutuisi vastentahtoisesti ryhtymään taas isäksi.