V
"vieras1"
Vieras
Otsikko on vähän epäselvä, mutta en keksinyt parempaakaan.
Tapasin noin vuosi sitte netissä miehen. Vaikutti olevan ihan normaali tyyppi. Hänen profiilinsa oli ihan tavallinen. Ensitapaaminen meni ihan hyvin. En osaa ensitapaamisesta sanoa sen kummemmin mitään merkkejä, milloin olisi pitänyt hälytyskellojen soida. Tapasimme pari kertaa kahvilla, kerran kaupungilla ja yhden kerran käytiin iltakävelyllä yhdessä. Sitten myös pyysi luokseen katsomaan leffaa. En nyt keksinyt mitään syytä miksi en menisi ja olin hieman ihastunut. Mä en kuitenkaan halunnut jäädä yöksi, sillä olin luvannut aamusta mennä hoitamaan veljen lapsia. Sanoin miehelle jo etukäteen, että ennen puolta yötä lähden nukkumaan. Mies sitten alkoi olemaan heti liian läheinen. Mua alkoi heti ahdistaa. Ei sillä tavalla hyvällä tapaa läheinen, vaan tunkeileva. Halusin lähteä kotiin. No siitä sitten seurasi yhtä ja toista ja lopulta sitten.. miten sen nyt sanoisi. Seksuaalinen hyväksikäyttö ja nöyryytys.
Mä olen ihmetellyt, miten hyvin olen oikeastaan jaksanut ja selvinnyt. Mulla on ollut todella kiva kevät ja kesä. Tapaus on toki päivittäin mielessä. Olen ollut itsestäni jopa aika ylpeä. Olen todella hyvin jaksanut.
Mä olen tavannut uuden miehen. En missään deittipalstalla, vaan netissä muissa merkeissä. Ollaan koko kesä juteltu paljon. Mies vaikuttaa ihanalta tyypiltä ja palan halusta tavata hänet. Nyt tuo vuoden takainen tilanne on kuitenkin tullut enemmän mieleen. Entä jos taas?
Vaikka saisin rohkeutta tavata miestä, niin kestäisi varmaan aikansa, että osaisin ns. relata kunnolla. Normaalisti varmaan monet "yökyläilee" kohtalaisen nopeasti. Mitä mun pitää selittää, jos en halua/uskalla kovin nopeasti mennä miehen kotiin?
On se kuitenkin vähä epänormaalia, jos muutaman kahvittelun jälkeen tms, ei uskalla käydä toisen luona kylässä?
Yllättävän monella on sellainen mielikuva, että seksuaalirikoksen uhriksi joutuu vain ns. B luokan naiset. Moni mies kokee raiskatun naisen varmaan jotenkin likaisena. Monella on mielikuva siitä, että "kunnon tytöt" eivät ajaudu edes tilanteisiin, jossa moista voisi tapahtua.
Mä syytän ihan liikaa tapahtuneesta itseäni. Jos kerron miehelle ja mies ei halua jatkaa mun tapailua sen jälkeen, niin se on mulle ihan järjetön isku. Selviäisikö siitä edes.. Silloin menisi ihan viimeisinkin itsetunnon ripe...
Jos en kerro miehelle, niin kyllä hän jossain vaiheessa huomaa, että olen poikkeuksellisen arka?
Kertoako vai ei? kertoa missä vaiheessa? Miten? Ajatteletko sinä, että miehet kokee raiskatun naisen likaisena ja siten, että syy on osaltaan ollut naisessakin?
Tapasin noin vuosi sitte netissä miehen. Vaikutti olevan ihan normaali tyyppi. Hänen profiilinsa oli ihan tavallinen. Ensitapaaminen meni ihan hyvin. En osaa ensitapaamisesta sanoa sen kummemmin mitään merkkejä, milloin olisi pitänyt hälytyskellojen soida. Tapasimme pari kertaa kahvilla, kerran kaupungilla ja yhden kerran käytiin iltakävelyllä yhdessä. Sitten myös pyysi luokseen katsomaan leffaa. En nyt keksinyt mitään syytä miksi en menisi ja olin hieman ihastunut. Mä en kuitenkaan halunnut jäädä yöksi, sillä olin luvannut aamusta mennä hoitamaan veljen lapsia. Sanoin miehelle jo etukäteen, että ennen puolta yötä lähden nukkumaan. Mies sitten alkoi olemaan heti liian läheinen. Mua alkoi heti ahdistaa. Ei sillä tavalla hyvällä tapaa läheinen, vaan tunkeileva. Halusin lähteä kotiin. No siitä sitten seurasi yhtä ja toista ja lopulta sitten.. miten sen nyt sanoisi. Seksuaalinen hyväksikäyttö ja nöyryytys.
Mä olen ihmetellyt, miten hyvin olen oikeastaan jaksanut ja selvinnyt. Mulla on ollut todella kiva kevät ja kesä. Tapaus on toki päivittäin mielessä. Olen ollut itsestäni jopa aika ylpeä. Olen todella hyvin jaksanut.
Mä olen tavannut uuden miehen. En missään deittipalstalla, vaan netissä muissa merkeissä. Ollaan koko kesä juteltu paljon. Mies vaikuttaa ihanalta tyypiltä ja palan halusta tavata hänet. Nyt tuo vuoden takainen tilanne on kuitenkin tullut enemmän mieleen. Entä jos taas?
Vaikka saisin rohkeutta tavata miestä, niin kestäisi varmaan aikansa, että osaisin ns. relata kunnolla. Normaalisti varmaan monet "yökyläilee" kohtalaisen nopeasti. Mitä mun pitää selittää, jos en halua/uskalla kovin nopeasti mennä miehen kotiin?
On se kuitenkin vähä epänormaalia, jos muutaman kahvittelun jälkeen tms, ei uskalla käydä toisen luona kylässä?
Yllättävän monella on sellainen mielikuva, että seksuaalirikoksen uhriksi joutuu vain ns. B luokan naiset. Moni mies kokee raiskatun naisen varmaan jotenkin likaisena. Monella on mielikuva siitä, että "kunnon tytöt" eivät ajaudu edes tilanteisiin, jossa moista voisi tapahtua.
Mä syytän ihan liikaa tapahtuneesta itseäni. Jos kerron miehelle ja mies ei halua jatkaa mun tapailua sen jälkeen, niin se on mulle ihan järjetön isku. Selviäisikö siitä edes.. Silloin menisi ihan viimeisinkin itsetunnon ripe...
Jos en kerro miehelle, niin kyllä hän jossain vaiheessa huomaa, että olen poikkeuksellisen arka?
Kertoako vai ei? kertoa missä vaiheessa? Miten? Ajatteletko sinä, että miehet kokee raiskatun naisen likaisena ja siten, että syy on osaltaan ollut naisessakin?