Yli pääseminen riippuu ihan susta itsestään.
Mun on äärettömän vaikeaa kuvitella että mä pystyisin ikinä pääsemään yli jos mieheni minua pettäisi, mutta kun vaakakupissa on kuitenkin meidän perhe ja lapsieni isä niin pakko se olisi viimeiseen saakka ainakin yrittää.
Minä petin miestäni aivan suhteemme alussa (olimme tavanneet vasta kuukausi sitten) ja jäin puoli vuotta myöhemmin kiinni. Luojan kiitos mies antoi anteeksi ja ajan kanssa on pystynyt myös pääsemään asian yli. En voi tietää miten paljon häneen sattui ja sattuu edelleen, mutta hienosti hän silti pystyy minuun nykyään luottamaan.
Muutaman kerran hän on minua uudestaan epäillyt (tai lähinnä pelännyt) ja silloin tällöin hän heittää vinoilua asiasta (tyyliin jos puhutaan pettämisestä niin mies voi kommentoida tyylillä "no sinähän sen tiedät" ) mutta koska tuo on harvinaista niin sen hänelle suon sillä en voi vaatia 100% luottamusta ja ylipääsyä sillä en siihen varmaan itsekään hänen tilanteessaan koskaan pystyisi. 99% on riittävästi.
Minä tein elämäni virheen ja kadun sitä hautaan saakka. Onneksi mies tämän uskoo ja ymmärtää sillä se mahdollisti yhteisen elämämme jatkumisen. Kiinnijäämiseni jälkeen olemme solmineet kihlat, menneet naimisiin ja tehneet perhettä joten ateeksi olen tosiaan saanut ja ehkä asteen verran tuo tapaus on jo unohdettukin.