Taas tällanen ilta.. äljäke on nukahtanut sohvalle ja mä istun hiljaa koneella. Ei jaksa ajatella, että katsois jotain leffaa ettei äljäke herää. Eikä jaksa kaivaa korvanappeja jostain, että kuuntelis niistä musaa. Ei jaksa pelata pleikkaakaan, ettei äljäke herää. Ei jaksa soittaa kenellekään, etten herätä äljäkettä kälätyksilläni. Juon siis kolaa koneella, ja tääkin on ihan törkeän tylsää. Ja tupakalla käydessäni aloin ajattelemaan, että olo on niinku asuis jonku "tyranni-äijän" kanssa eikä se nyt ainakaan piristänyt yhtään.
Mulla on ihan karsee ikävä mun äljäkettä, enkä mä tiedä millon saan sen edes takasin
(joo, sillä siis edelleen on tuo hoito päällä minkä takia se ei ole oikein itsensä)
Ah, purkauduin. Kiitos ja kumarrus.
Mulla on ihan karsee ikävä mun äljäkettä, enkä mä tiedä millon saan sen edes takasin
(joo, sillä siis edelleen on tuo hoito päällä minkä takia se ei ole oikein itsensä)
Ah, purkauduin. Kiitos ja kumarrus.