Toggle sidebar

Ajattelin tänään tehdä itsemurhan...

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Hannele
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Status
Viestiketju on suljettu.
Alkuperäinen kirjoittaja Hannele:
En jaksa ajatella lapsia, mitä niillä on yhtään mitään väliä. . .

En halua enkä jaksa hakea apua. . . Päätä särkee ja itkettää. . . En pysty ajattelemaan muita, tehköön jokainen oman ratkaisunsa. Olen sinut asian kanssa. . .
Click to expand...

Lapsilla on väliä, ne rakastaa sua vaikka olisit millainen!! Ja niillä on vielä elämä edessä, mutta traumat jää kyllä jos äiti lopettaa itsesä.

Tuo on jo vakavaa jos et jaksa ajatella heitä... toisaalta ajattelet kuitenkin, et muuten nuuhkisi lapsen hiuksia. Enkä ihan niele tuota että olet sinut asian kanssa... Tää on joko provo tai sitten ihan oikeasti avunhuuto. Mutta jos ei ole provo niin et olisi tänne tullut kirjoittamaan jos et pohjimmiltasi halua apua.

Entä jos joku meistä auttaa sua? soittaa sun puolesta ne puhelut mitä tarvit että saat apua? :)
 
Sinä olet syvästi masentunut. Siihen löytyy lääkäriltä lääkkeet ja sen jälkeen elämä hymyilee ja myös lapsesi, joita ihmisen täytyy aina ajatella ensisijaisesti. Ne on annettu sinun vastuullesi ja vastuu täytyy myös kantaa.
 
Voi apua...on niin vaikea auttaa täältä käsin. :( Elä vaan sellaista tee,ethän halua pilata lastesi ja läheistesi elämää?

Miten me voitais auttaa sua..saisko tätä ketjua ilmoitettua johonkin,selvittäisivät ip:n ja ap:lle sais apua ajoissa? :heart:
 
Alkuperäinen kirjoittaja Hannele:
En jaksa ajatella lapsia, mitä niillä on yhtään mitään väliä. . .

En halua enkä jaksa hakea apua. . . Päätä särkee ja itkettää. . . En pysty ajattelemaan muita, tehköön jokainen oman ratkaisunsa. Olen sinut asian kanssa. . .
Click to expand...


Lapset tulee kantamaan syyllisyyttä lopun ikänsä. He luulevat ettei äiti kestänyt heitä, muistavat hetkiä jolloin eivät ole toiminut äidin odottamalla tavalla tai kun ovat sanoneet äidille ilkeästi.

Itkeminen on hyvä asia, et tarvitse tehdä kuin yhden soiton 112 ja kerrot mitä mielessä liikkuu... Sieltä tulee kyllä ihmiset jotka jaksaa ja tekee, pitävät huolta. Sinun ei tarvitse muuta kuin heittäytyä heidän hoivaan!
 
Alkuperäinen kirjoittaja ..:
Kuopus, eli sulla on useampikin lapsi?

Mulla oli tommonen olo vielä viime talvena. Sitten erään lapsen lääkärikäynnin yhteydessä en enää jaksanut, vaan aloin itkeä.. Lääkäri oli mukava, ymmärtäväinen ja kun kerroin että aamulla ensimmäisenä ajattelen vain mihin vien lapset hoitoon ja miten lopetan päiväni sen jälkeen. Tää lääkäri teki lastensuojeluilmoituksen, kirjoitti mulle masennuslääkkeet... JA varasi ajan psykologille. Siitä asti käynyt mtt:ssä juttelemassa, masennusta ei ole enää ja lääkityksen voin ja uskallan lopettaa pian :)
Tiedän että nyt ei tunnu sille että näin voisi käydä sinullekin, mutta usko mua, ei se elämä loputtomiin ole taistelua eteenpäin.

Jos et itsestäsi voi välittää enää niin välität kuitenkin lapsistasi. Nuuhki sitä kuopuksen tukkaa ja mieti miten sydäntäsärkevästi hän ja muut lapsesi itkevät kuullessaan äidin poismenosta! :hug: <3
Click to expand...

Missä sun lapset on nyt?Oletko saanut niitä takasin?
 
Mä ymmärrän sua ap että voi tuntua siltä ettei jaksa enää hakea apua,masennus on päässyt liian pitkälle.Voit olla varma että tiedän mistä puhun ja voin sanoa että kun nyt sulle saadaan apua hankituksi,menee pari kk ja huomaat jo valon pilkahduksia.

Masennukseen on hyvät lääkkeet ja terapia,sun täytyy nyt saada apua!! :hug:
 
Ajattele läheisiäsi! Tekosi lähettää heidät helvettiin, tiedän koska perheeni jäsen teki itsemurhan. Et varmaan pysty ymmärtämään miten pahan olon läheisillesi aiheuttaisit. Läheiset ei pääse asiasta koskaan yli ja heidänkin riski päätyä samaan ratkaisuun kasvaa.
 
Koin itse tuon tunteen eroni jälkeen kun ex-mieheni kirjaimellisesi dumppasi minut toisen naisen takia. Niin jäi kymmenen vuoden avioliitto, koti ja kaikki tuttu. En nähnyt enää mitään syytä elää, en mitään, miksi olisi pitänyt jatkaa, eihän meille ollut tullut lapsiakaan vaikka olimme keskenmenon jälkeen pitkään yrittäneet. Kahdesti minut pelasti silloin vielä vain tuttava, joka pyysi soittamaan jos tulee oikein huono olo. Soitin kun ei hävittävääkään ollut ja hän sai minut siirtämään päätöstäni aina siltä illalta tai yöltä. Elämä jatkui, hankin uuden ja tällä kertaa oman asunnon, löysin paremman, vastuullisen, ihanan miehen ja olen nyt kahden suloisen lapsen äiti. En väitä että tuska olisi täysin poissa mutta toisaalta olen onnellinen siitä, että jatkoin eteenpäin ja näin mitä elämällä oli vielä tarjota.

En tiedä, mikä elämästäsi tekee tuskaa mutta älä luovuta ihan vielä. Ehkä löytyy joku ratkaisu, jota et vain kykene nyt näkemään itse. Anna muiden auttaa ellei ole ystäviä tai tuttuja, joille voisit puhua, niin puhu vaikka lääkärille tai neuvolan tädille. Itsekin vietin yhden yön mielenterveyden akuuttiyksilössä itkemässä tilannettani. Ei siinä ole mitään pahaa eikä se tee sinusta hullua tai kelvotonta äitiä, päinvastoin. Ajattele sitä, että koska sinulla on jo lapsia, niin jos jaksat vielä hetken, voit ehkä nähdä, kuinka lapsesi muuttuvat upeiksi naisiksi/miehiksi, löytävät elämänkumppanin, opiskelevat, menevät naimisiin. Ajattele, miltä tuntuisi nähdä tyttäresi/poikasi alttarilla tai nuuhkia lapsenlapsesi hiuksia. Kukaan muu kuin sinä koko tässä maailmassa ei osaa kertoa, tuoksuisivatko lapsenlapsesi hiukset samalta kuin äitinsä/isänsä pienenä. Tai vain sinä kykenet kertomaan, mitä ajattelit ja tunsit heidän kasvaessaan kohdussa kun he miettivät samoja asioita saadessaan omia lapsia.

Olet kallisarvoinen ja korvaamaton. Kukaan ei voi estää sinua poistumasta tästä maailmasta jos niin tahdot, mutta harkitse vielä, haluatko tehdä sen juuri tänään? Aina on seuraavakin päivä ja tuo päätös on niitä ainoita tässä maailmassa, joita ei voi peruuttaa.
 
Hannele, näetkö kuinka paljon rakastavia ja sinusta välittäviä ihmisiä täällä on? Me kaikki halutaan, että sinä paranet ja voit mennä taas lasten kanssa ulkoilemaan ja hymyillä.
 
Voi teitä. . . .

Olen syönyt kohta vuoden Cipralexia, käynyt psykiatrin juttusilla ja psykologin ja lääkärin. . . Olo nyt vaan on sellainen että en pysty ajattelemaan mitään muuta. . . Mä en vaan pysty. . . Avunhuuto tai ei, en tiedä. . .

Ette osaa arvatakaan kuinka ihana tunne on kun tietää kerrankin pystyvänsä vaikuttamaan omaan elämäänsä. . .
 
Jospa sävielä ajattelisit asiaa lapsien vuoksi...Toinen juttu, oon nähnyt pari ihmistä,jotka on yrittänyt itsemurhaa lääkkeillä ja tosi iso riski on jäädä eloon ja saada pysyvät vammat. Toinen näistä nuorista naisista jäi täysin muiden autettavaksi vuodepotilaaksi...
 
Mun veli meni psykoosiin ja suunnitteli itsemurhan tekoa. Hän riehui kun poliisi sotettiin paikalle. Riehumisen lomassa hän sai kuitenkin huudettua "auttakaa mua saatana". Hänet vietiin hoitoon ja nyt kuntoutuu päivä kerrallaan.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Hannele:
Voi teitä. . . .

Olen syönyt kohta vuoden Cipralexia, käynyt psykiatrin juttusilla ja psykologin ja lääkärin. . . Olo nyt vaan on sellainen että en pysty ajattelemaan mitään muuta. . . Mä en vaan pysty. . . Avunhuuto tai ei, en tiedä. . .

Ette osaa arvatakaan kuinka ihana tunne on kun tietää kerrankin pystyvänsä vaikuttamaan omaan elämäänsä. . .
Click to expand...


En arvaakkaan, mutta suosittelen lämpimästi, että vaikutat elämääsi soittamalla 112! Tulet silloin vielä näkemään miten paljon rakastavia ihmisiä ympärilläsi on!

Annat muuten pienille lapsille liian raskaan syyllisyyden kannettavaksi!
 
Hannele, sä olet tosi ITSEKÄS ihminen, ajattelet vain itseäsi. Elämä ei pyöri enää oman napasi ympärillä, kun olet kerta lapsia maailmaan synnyttänyt. Ei se ole heidän vika, että sulla on vaikeaa, hae hyvä ihminen apua, ihan tosissaan.
 
Se on muuten totta, että moni itsemurhaa yrittäneistä on jäänyt henkiin ja vammautunut pahasti. Koskaan et voi tietää, mikä sinun kohtaloksesi on määrätty.

Ihminen ei voi sanoa koskaan, että voi vaikuttaa elämäänsä tuollaisessa asiassa. Jos Jumala on päättänyt, että sinun viimeinen päivä on vasta 40 vuoden kuluttua, et sitä voi muuttaa omilla suunnitelmillasi, vaikka pillereitä olisi kotona 1000 kpl.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja ..:
Kuopus, eli sulla on useampikin lapsi?

Mulla oli tommonen olo vielä viime talvena. Sitten erään lapsen lääkärikäynnin yhteydessä en enää jaksanut, vaan aloin itkeä.. Lääkäri oli mukava, ymmärtäväinen ja kun kerroin että aamulla ensimmäisenä ajattelen vain mihin vien lapset hoitoon ja miten lopetan päiväni sen jälkeen. Tää lääkäri teki lastensuojeluilmoituksen, kirjoitti mulle masennuslääkkeet... JA varasi ajan psykologille. Siitä asti käynyt mtt:ssä juttelemassa, masennusta ei ole enää ja lääkityksen voin ja uskallan lopettaa pian :)
Tiedän että nyt ei tunnu sille että näin voisi käydä sinullekin, mutta usko mua, ei se elämä loputtomiin ole taistelua eteenpäin.

Jos et itsestäsi voi välittää enää niin välität kuitenkin lapsistasi. Nuuhki sitä kuopuksen tukkaa ja mieti miten sydäntäsärkevästi hän ja muut lapsesi itkevät kuullessaan äidin poismenosta! :hug: <3
Click to expand...

Missä sun lapset on nyt?Oletko saanut niitä takasin?
Click to expand...

Mun lapset leikkii tuolla huoneessaan :) <3

Koko ajan lapset on asunu mun luona, ei niillä ole muita kun isäkin päihderiippuvainen. Eikä lapsia masennuksen takia pois oteta, ei mun lapsia edes ehdotettu mihinkään pois kotoa. Mä sain perhetyöntekijän käymään kerran viikossa(no joo, mut parempi ku ei mitään) ja ne hoitivat lapsia että sain nukkua pari tuntia tai vaikka vaan olla.
Lastensuojelun asiakkaaksi tietenkin päästiin, ja sossut kävi meillä muutamia kertoja ja mä kävin siellä juttelee. Onneksi mulla auttoi nämä ja lääkärin+ mtt:n apu.

Ainiin, jos olisin joutunut sairaalaan hoitojaksolle, niin lapset olisivat menneet sijaisperheeseen siksi aikaa, mutta tässäkään ei olisi ollut kyse huostaanotosta, vaan lapset olisivat päässeet kotiin heti mun kunnon salliessa.
 

Osallistu arvontaan ja voita trendikäs lampaantalja!

Status
Viestiketju on suljettu.

Similar threads

U
Läheisyys kateissa
Viestiä
23
Luettu
6K
Perhe-elämä
Läheisyyttä kaipaava mies
L

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back