J
jotenkin hukassa
Vieras
Hei,
Mulla on nyt jotenkin hirveän vaikeaa ja tuntuu että hajoan kohta. Sairastuin kesän alussa vakavasti ja olin yli kk sairaalassa. Nyt olen tervehtynyt, mut ilmeisesti joten trauma sairastumisesta nostaa päätään ja masennus tms alkaa iskeä. Meillä on neljä pientä lasta ja jotenkin ajattelin et meillä miehen kanssa kaikki hienosti sillä puhuttiin paljon asioista ku sairastuin. Nyt tuntuu et olen jotenkin herännyt ja tajunnut et se taisin olla minä joka puhui ja en saa ymmärrystä mieheltäni. En saa kunnon keskustelua aikaiseksi, mies on vaan omissa oloissaan jos en vaadi häneltä jotain. Ja ei hän ei ole itse masentunut vaan ihan normaali oma itsensä mut sairastuminen jotenkin ravisteli minut tajuamaan et mä olen se joka tekee sen perheen. Mies tuo rahan talouteen ja muuten on vain yksi lapsista. Ääh toivottavasti joku ymmärtää mitä tarkoitan. Olen huomannut et arvostukseni on olematon naisena ja ihmisenä. En tiedä miten pääsen tästä eteenpäin
Mulla on nyt jotenkin hirveän vaikeaa ja tuntuu että hajoan kohta. Sairastuin kesän alussa vakavasti ja olin yli kk sairaalassa. Nyt olen tervehtynyt, mut ilmeisesti joten trauma sairastumisesta nostaa päätään ja masennus tms alkaa iskeä. Meillä on neljä pientä lasta ja jotenkin ajattelin et meillä miehen kanssa kaikki hienosti sillä puhuttiin paljon asioista ku sairastuin. Nyt tuntuu et olen jotenkin herännyt ja tajunnut et se taisin olla minä joka puhui ja en saa ymmärrystä mieheltäni. En saa kunnon keskustelua aikaiseksi, mies on vaan omissa oloissaan jos en vaadi häneltä jotain. Ja ei hän ei ole itse masentunut vaan ihan normaali oma itsensä mut sairastuminen jotenkin ravisteli minut tajuamaan et mä olen se joka tekee sen perheen. Mies tuo rahan talouteen ja muuten on vain yksi lapsista. Ääh toivottavasti joku ymmärtää mitä tarkoitan. Olen huomannut et arvostukseni on olematon naisena ja ihmisenä. En tiedä miten pääsen tästä eteenpäin