Ajatuksia siististä suhteesta?

[eikaitämänäinvoiolla]

Eli minulla on ollut intensiivinen suhde erääseen mieheen, voin sanoa, että hän on ollut elämäni suurin rakkaus. Monet asiat kuitenkin tulivat väliin ja suhde jäi ns. teloilleen. Sitten tapasin nykyisen mieheni. Hän on oikeasti mielestäni hienoin ihminen kenet olen tavannut. Innostava, epäitsekäs,kannustava, ennakkoluuloton, komea ja loistava isä. Elämämme on varsin kivaa kaikinpuolin. Meillä on nyt kolme lasta ja asiat rullaavat, olen tyytyväinen. Ajatuksena on elää hänen kanssaan hamaan loppuun asti. Odotamme elämältä paljon ja haluamme lastenlapsia, yhteisiä kokemuksia yms. Olen kuitenkin ollut yhteydessä tähän entiseen ja tuntuu, että välitän hänestäkin aivan kamalan paljon. Ja hän minusta. Välilläme on syvä ymmärrys ja uskaltaisin sanoa, että rakkaus. Mistään seksistä ei ole kyse. Mutta ei pelkästä ystävyydestäkään. Olenko siis aivan järjiltäni, jos harkitsen tapaavani häntä kerran vuodessa ns. romanttisisssa merkeissä? En edelleenkään tarkoita seksiä, vaan sitä jotain mitä välillämme on. En koskaan halua lupoua tästä elämästä, mutta tuntuu, että ilman tätä yhtä miestä minusta osa ei ole olemassa ja kaipaa kipeästi. Onko kenelläkään kokemusta tällaisesta? Voisinko kertoa tämän miehelleni? Vai onko tämä siis aivan järjetöntä?

 

["hmm"]

Onko kyse syvästä ystävyydestä vai voiko suhde johtaa romanttisiin juttuihin? Siitä mielestäni kyse ensin..

 

["sss"]

Onko hän valmis tapaamaan sua romanttisissa merkeissä kerran vuodessa? Varsinkin jos hän on vapaa, niin ei ehkä riitä kuitenkaan pidemmän päälle tuo.

 

[Tapiontytär]

Tämä voisi olla minunkin kirjoittamani, tosin olen jo tuon vaiheen yli ja hyväksynyt sen tosiasian että mun puolisoni on se todellinen elämänkumppani, jota arvostan, kunnioitan ja rakastan niin paljon että päätin jättää sen toisen mahdollisuuden kokonaan käyttämättä.

 

[Snoopy]

Vähän kuulostaa tulella leikkimiseltä. Johonkin haluat ilmeisesti tapaamisten johtavan, et muuten niitä edes miettisi toteutettavan. Vai?

 

[Kysyn vain]

Jos tilanne olisi toisinpäin, olisiko sinulle ok että miehesti tapaisi kerran vuodessa jotain toista naista? Mielestäni tuo ei ole hyvä idea ollenkaan sinulta, ja mistä sitä tietää vaikka se "vahingossa" menisi pidemmällekin... En suosittele.

 

["ap"]

Voin sanoa, että en halua ikinä romuttaa tätä elämää ja suhdetta. Kunnioitan ja arvostan miestäni aivan todella paljon. Ilman tuota entistä miestä minulla ei olisi mitään ajatustakaan mihinkään. Tuo toinen on välillä vapaa, välillä ei. Hänellä ei ole perhettä. Hän on sanonut, ettei voi sitoutua. Ja, että olen hänelle se jokin ihminen. Hän ei halua loukata perhettäni tai elämääni. Sen tiedän. Asia on siis se, että kummallekin on toive, että molempien elämä on hyvin. Mutta ikävöimme toisiamme kovasti. Yhdessä olo on siis kaikkea muuta paitsi seksiä. Siihen en pystyisi, koska todella olen onnellinen oman mieheni kanssa. Ja seksi avioliitossa toimii. Olisipa olemassa jokin rinnakkaismaailma. Olen puinut tätä nyt jo vuosia ja aivan ihmeissäni siitä, miten tämän asian kanssa tulisi toimia tai olla toimimatta.

 

["ap"]

Olen miettinyt kuviota myös toisinpäin eli että mieheni tekisi näin. Ja minusta tuntuu, etten voisi sitä häneltä kieltää. Jos tilanne olisi näin. Ettei kukaan toinen olisi tulossa tähän perheeseen tai että se rakkaus ja kunnioitus olisi minulta pois. En voisi sitä mieheltäni ottaa pois. Sallisin sen. En todellakaan mitään seksilomia hyvällä katsoisi, mutta muuten. Miksi kieltäisin. Miten te?

 

[Tapiontytär]

Viisainta olisi siis olla toimimatta. Ihan oikeasti, se on ainoa tapa olla satuttamatta ketään pahasti.
Tottahan toki se voi jäädä sua kaivelemaan, mutta se on aika pieni hinta verrattuna siihen, miten halventaisit elämäsi tärkeintä parisuhdetta tapailemalla toista miestä salaa.

Omalta kohdalta voin sanoa, että mitä enempi aikaa on kulunut, sen vähemmän asiaa ajattelen ja jos ajattelen, olen edelleen täysin varma siitä että tein oikein.

 

["ap"]

Tapiontytär puhuu mun mielestä sitä asiaa, mitä mä olenkin tässä ajatellut. Olen pääosin ollutkin varma, että näin on hyvä. Enkä ole menossa mihinkään tai edes kaipaa tältä toiseltä mitään sellaista, jota saan myös tässä suhteessa. Ajatukseni onkin ehkä menossa siihen suuntaan, että voisiko mieheni hyväksyä minussa tämän puolen. Että minulla on tämä syvä kiintymys siihen ihmiseen. Tätä on niin vaikea selittää. Tämä toinen mies on esimerkiksi sanonut, että jos koskaan ikinä jään yksin tai otain sellaista, hän on aina valmis tukemaan minua minun ehdoillani. Olemmekin miettineet, että ehkä ehdimme viettää aikaa yhdessä vanhainkodissa ketään loukkaamatta. Ja siis edelleenkään ei ole seksistä kyse.

 

[unohda]

Milloin olet viimeksi tavannut tuon toisen miehen? usein aika tekee tepposet ja omassa paassa on helppo kuvitella kuinka ihana se toinen oli, mutta totuus on toinen asia. Jos kunnioitat miestasi yhtaan jata kaikki yhteydenpito toiseen mieheen ja anna menneiden olla. Elamassa ei voi saada kaikkea ja joskus taytyy tietaa milloin lopettaa ennen kuin satuttaa niita rakkaimpiaan.

 

["mnä"]

Jos olet saanut elämääsi suunnilleen täydellisen miehen kumppaniksesi ja lastesi isäksi, en lähtisi asiaa rikkomaan tuollaisella satunnaisella - anteeksi nyt vain - suhteella. Tämä "toinen mies" ei voi eikä osaa luvata sinulle mitään "oikeaa", koska ei rakkaudesta ja parisuhteesta tunnu tietävän sen kummemmin. Toinen mies on unelmasi ja anna hänen olla sellaisena. Ehkä, toivottavasti jonakin päivänä tajuat, että hän ei ollutkaan todellinen.

 

["ap"]

Viimeksi tavattiin vahingossa muutama kuukausi sitten. Muuten olemme yhteydessä lähinnä merkkipäivien yms. tiimoilta, koska olen sen hänelle sanonut, että elän tätä elämää ja hänellä myös on ollut omia, myös pidempiä, suhteita. Olen myös toivonut hänelle onnellista suhdetta ja olisin aivan vilpittömän onnellinen hänen puolestaan, jos hän perustaisi perheen. Kyse ei olekaan siitä, että haluaisin yhteistä elämää hänen kanssaan. En siis halua koskaan erota miehestäni, koska meillä on hyvä olla yhdessä. Kai se sitten on, ettei kaikkea voi saada. Jos haluaa noudattaa kaikkia sääntöjä. Mutta jos voisin olla tämän toisen kanssa rauhassa yhdessä, olisin aivan hirveän onnellinen. Ja tiedän, että myös hän ajattelee näin. Olen kyllä vuosien varrella asian käynyt siten läpi, ettei kyse ole vain jostain toteutumattomasta unelmasta tms. Enemmän kyse on siitä, ettei voi olla ilman toista kaikesta huolimatta. Mutta ymmärsin, että tällaista ei kukaan suosittele.

 

["mnä"]

Jos olet sitä mieltä, että tämä toinen mies on sinulle joku kohtalon määräämä kumppani, anna kulua vuosi tai pari ja katso asiaa sitten uudestaan. Olen pahoillani, mutta yleensä ei kyse ole mistään kohtalon johdatuksesta vaan ihmisen halusta nähdä mahd. kumppani tärkeämpänä ja määrätympänä kuin se onkaan. Unelmoi hänestä, se ei ole keltään pois!

 

[Vierasnipo]

Ohhoh, mitä pötkökirjoitusta, ei jaksa lukea.

Näköjään vastauksissakin yhtä pötköä. Eipä jaksa lukea niitäkään.

Saisiko uusinnan kappalejaoilla?

 

["ap"]

En usko kohtaloon. En tämän toisen kohdalla. Enkä nykyisen miehenikään kohdalla. En nimenomaan usko niin. Muuten olisinkin varmaan jo tavannut toista tai toisaalta kieltäytynyt ajauksesta täysin. (kappalejako)

Enemmän mietin, josko elämä voisikin olla joustavampaa. Että on perhe, on työ, on ystävät, on paras ystävä - ja niin, sitten voi olla myös sellainen ystävä, joka ei ole puoliso tai ystävä, vaan jotain siltä väliltä. Edelleenkään en koe ole menossa ns. viettieni varassa mihinkään, vaan mietin näitä vaihtoehtoja tai nyansseja. (kappalejako)

Jos joku jaksoi lukea, niin voisiko olla tarjota ajatuksia asiaan. Näkökulmana se, että kyseessä ei ole pettäminen. Olen ystävä kahden entiseni kanssa täysin avoimesti ja myös mieheni on heitä tavannut. Se ei siis liene ongelma. Ja vielä kerran en ole ryhtymässä mihinkään seksiin tai yhteisen elämän suunnitteluun.

 

["mnä"]

Et ole ryhtymässä suhteeseen, mutta pidät tätä miestä kuitenkin erityisen erityisenä. Tunnut valinneesi jo toimintatapasi, jota on turha vastustaa - joten onnea matkaan! Toivottavasti kestät myös sen, jos miehesi ei pidäkään tätä sielunkumppanuutta toisen miehen kanssa hienona hommana...

 

["ap"]

Kyllä pidän häntä erityisenä. En ole valinnut mitään toimintatapaa ja uskon, että näin tämä jatkuukin. On hyvin todennäköistä, että esimerkiksi vielä kymmene vuoden päästä tilanne on sama. Eli en tee mitään. Mutta voinko tavata häntä samalla tavalla kuin muita miehiä (ystäviä/entisiä/työkavereita/muita tuttuja), joiden kanssa en siis myöskään tee yhtään mitään. Mitä se kertoisi suhteestani, jos mieheni ei antaisi "lupaa" tavata tätä miestä tai ketään muuta? Miten suhteeni nyt olisi parempi tai mieheni tyytväisempi, jos en häntä tapaisi? Nykyisessä suhteessa ei siis ole mitään ongelmaa ja kuten totesin, ilman tätä yhtä, en todellakaan miettisi mitään vastaavaa. Ja kyllä, olen tutustunut moniinkiin miehiin tämän suhteen aikana. En vaan pysty ajattelemaan ketään syvemmällä merkityksellä. Avioliittoni perustuu muutenkin molemminpuoliseen autonomiaan, vaikka rakastamme toisiamme ja meillä on yhteiset lapset ja tulevaisuus. Rahat ovat erilliset ja kumpikin tekee ja on tehnyt täysin itsenäiset päätökset töiden, opintojen yms. suhteen. Meillä ei kysellä lupia, vaan luotetaan siihen, ettei kumpikaan toimi vastoin perheen hyvinvointia. Ja se on toiminut hyvin.

 

["Toinen näkökulma"]

Tietääkö miehesi tästä "sielunkumppanistasi"? Mitä jos vaikka juttelisitte asiasta avoimesti? Luuletko, että miehesi pystyisi asian hyväksymään, eikä loukkaantuisi? Voisiko olla, että kun saat kissan pöydälle, eikä asia ole enää salainen, ei juttu tuntuisi niin kutkuttavalta? Et varmaankaan kokisi asiaa mitenkään vääränä, jos kyseessä olisi naispuoleinen ystävä? Eikö se vain ole rikkaus, että ihmisellä on ympärillään ihmisiä, keiden kanssa on hyvä yhteys?

 

[Ncm]

Minua tuo loukkaisi enemmän kuin mikään muu. Viskotte miehiä ulos toisille laittamiensa seksitekstareiden takia, mutta voitte antaa sielunne toiselle ja se on vain viatonta ja puhdasta?!

 

["vieras"]

Minua tuo loukkaisi enemmän kuin mikään muu. Viskotte miehiä ulos toisille laittamiensa seksitekstareiden takia, mutta voitte antaa sielunne toiselle ja se on vain viatonta ja puhdasta?!

Peesi.

 

["Hmmh"]

Kokemuksesta voisin sanoa, ei, älä tapaa tätä miestä edes kerran vuodessa.

Mä tapasin, ja suudeltiin Tuli maailman kamalin olotila. Toki tän miehen seurassa oli niin ihana olla ja oli tosi mukavaa, mutta se ylitti rajan kuitenkin, ja todennäköisesti niin käy sunkin kohdalla.

-.-

 

[aamuntorkku]

Minua tuo loukkaisi enemmän kuin mikään muu. Viskotte miehiä ulos toisille laittamiensa seksitekstareiden takia, mutta voitte antaa sielunne toiselle ja se on vain viatonta ja puhdasta?!

Juuri näin.

 

["vieras"]

Jos et halua vaikeuksia, niin älä edes tapaa, viestittele jne...

Vaikea käsittää ihmisä, jotka ihan aktiivisesti hakevat vaikeuksia elämäänsä.

 

[Huspati Huta]

Jos ap vielä palaa palstalle, olisin kiinnostunut tietämään mitä hän tarkoitti otsikon siistillä suhteella.