Akaatti

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Elisan
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
E

Elisan

Vieras
Kerroit eräässä keskustelussa ettette harrasta miehesi kanssa seksiä. Muistelisin, että olet joskus sanonut että teillän on suunnitelmissa hankkia lapsi joskus, miten ajattelitte sen homman hoitaa jos seksi ei kuulu suhteeseenne? Anteeksi uteliaisuuteni.
 
Tätä en ole vielä miettinyt niin pitkälle. Adoptiotakin olen miettinyt, mutta siinä mietityttää taloudelliset kustannukset, ajankulu sekä tietyt asiat adoptiossa eivät tunnu minulle luontevilta. Nykyään tulee niin paljon aina julki niitä tapauksia, joissa lapsi on varastettu omilta vanhemmilta ja viety adoptiojärjestölle, joka antaa lapsen adoptoitavaksi. paljon on mietityttävää siinäkin.

Kuitenkin kaikista eniten minua lapsen hankkimisessa ällöttää se raskaus ja synnytys. Eikä oikeastaan edes inhota niin paljon kuin pelottaa. Ihan lapsesta asti on ollut näitä tunteita, tietynlaista synnytyspelkoakin ja tuntuu, että mitä enemmän asiasta oppii lisää sitä enemmän vaan etoo. Tässä vuosien varrella kun on oppinut sen, ettei raskaana ollessa ainoastaan kasva maha vaan tulee mahdollisesti jälkivuotoa, raskausarpia, venymistä, pahimmassa tapauksessa jopa pidätyskyky menee niin unohtaa kyllä sitä nopeammin ne lapsihaaveet mitä enemmän asiasta lukee.
 
Tätä en ole vielä miettinyt niin pitkälle. Adoptiotakin olen miettinyt, mutta siinä mietityttää taloudelliset kustannukset, ajankulu sekä tietyt asiat adoptiossa eivät tunnu minulle luontevilta. Nykyään tulee niin paljon aina julki niitä tapauksia, joissa lapsi on varastettu omilta vanhemmilta ja viety adoptiojärjestölle, joka antaa lapsen adoptoitavaksi. paljon on mietityttävää siinäkin.

Kuitenkin kaikista eniten minua lapsen hankkimisessa ällöttää se raskaus ja synnytys. Eikä oikeastaan edes inhota niin paljon kuin pelottaa. Ihan lapsesta asti on ollut näitä tunteita, tietynlaista synnytyspelkoakin ja tuntuu, että mitä enemmän asiasta oppii lisää sitä enemmän vaan etoo. Tässä vuosien varrella kun on oppinut sen, ettei raskaana ollessa ainoastaan kasva maha vaan tulee mahdollisesti jälkivuotoa, raskausarpia, venymistä, pahimmassa tapauksessa jopa pidätyskyky menee niin unohtaa kyllä sitä nopeammin ne lapsihaaveet mitä enemmän asiasta lukee.

Ajattele sitä vauvan oksennusta, puklua, kakkaa ym.

nimim. 3-viikkoisen vauvan äiti, JOKA PÄIVÄ oksennuksessa ja/tai kakassa
 
Kannattaakohan yrittää adoptoida, jos on noita traumoja ja pelkoja kauheesti? Tarkoitusjan olisi antaa lapselle normaalin aikuisen malli. Minusta Akaatti vaikuttaa aika kypsymättömältä muutenkin.
 
[QUOTE="Voi";24677201]Kannattaakohan yrittää adoptoida, jos on noita traumoja ja pelkoja kauheesti? Tarkoitusjan olisi antaa lapselle normaalin aikuisen malli. Minusta Akaatti vaikuttaa aika kypsymättömältä muutenkin.[/QUOTE]

Tämä on kyllä totta, että rahankuluakin enemmän minua inhottaisi käydä siellä adoptioneuvonnassa ja niissä keskusteluissa. Adoptiovanhempia muutenkin varmaan enemmän tarkastellaan niin ei oikein sovi minulle. Parhaiten sopisi sellainen, että palkkaisin sijaissynnyttäjän, mutta tämä nyt ei ole realistinen vaihtoehto.
 
Tämä on kyllä totta, että rahankuluakin enemmän minua inhottaisi käydä siellä adoptioneuvonnassa ja niissä keskusteluissa. Adoptiovanhempia muutenkin varmaan enemmän tarkastellaan niin ei oikein sovi minulle. Parhaiten sopisi sellainen, että palkkaisin sijaissynnyttäjän, mutta tämä nyt ei ole realistinen vaihtoehto.

Parhaiten sopisi että pysyisit lapsettomana ja leikkisit vaikka nukeilla. :)
 
[QUOTE="vieras";24677198]Ajattele sitä vauvan oksennusta, puklua, kakkaa ym.

nimim. 3-viikkoisen vauvan äiti, JOKA PÄIVÄ oksennuksessa ja/tai kakassa[/QUOTE]

=) Tuohan kuulostaa ihanalta verrattuna niihin synnytyskertomuksiin/videoihin. Nuo saa sentään pesemällä pois, mutta se synnytys/raskaanaolo on sellainen, jota ei voi itse hallita. Lapsenkin saisin tarpeen tullen hoitoon ym. mutta siinä raskaudessa ollaan jotenkin liikaa muiden armolla. Ja kun sairaalakammokin on niin en kyllä tiedä miten siitä synnytyksestä selviäisin. Omassa syntymässäkin oli ongelmia, synnyin muutaman viikon etuajassa ja synnytyksessä minut piti lopulta vetää pihdeillä ulos, kun meinasi happi loppua.
 
=) Tuohan kuulostaa ihanalta verrattuna niihin synnytyskertomuksiin/videoihin. Nuo saa sentään pesemällä pois, mutta se synnytys/raskaanaolo on sellainen, jota ei voi itse hallita. Lapsenkin saisin tarpeen tullen hoitoon ym. mutta siinä raskaudessa ollaan jotenkin liikaa muiden armolla. Ja kun sairaalakammokin on niin en kyllä tiedä miten siitä synnytyksestä selviäisin. Omassa syntymässäkin oli ongelmia, synnyin muutaman viikon etuajassa ja synnytyksessä minut piti lopulta vetää pihdeillä ulos, kun meinasi happi loppua.

Käytkö sä terapiassa?
 
[QUOTE="vieras";24677289]Suosittelen! :)[/QUOTE]

Lapsena jouduin vuosien ajan käymään perheneuvolassa syistä, jotka eivät olleet edes totta. en vieläkään ymmärrä mikä hyöty siitä oli. Ne tädit tekivät aivan omia päätelmiään ja loppujen lopuksi mikään ei ollut totta mitä siellä päättelivät. Siitä jäi tosi huono kuva. Viimeksi kävin siellä 7. luokan syksyllä, se oli joku "loppukäynti" ym. ja sitä ennen en ollut käynyt varmaan puoleen vuoteen. Ja kaikki tosiaan meni vain huonommaksi noiden käyntien myötä. Minusta tehtiin syntipukki kaikkeen ja asiaan liittynyt toinen henkilö uhriutettiin täysin. Keksivät siellä kaikkia valheita, että minä muka hallitsen perhettäni, vaikka asiat meni aivan toisin. Meillä on tehty päätökset ihan muiden henkilöiden mukaan, mutta siellä sitten vaan keksivät kaikkea ja uskoivat johonkin psykologikirjoihinsa. Näiden käyntien ym. vuoksi minua pidettiin sitten varmaan häiriintyneenä ja esim. 6. luokalla syytettiin koulumatkalla kiusaamisesta ja muistan, kun en voinut edes puolustautua, kun minut oli jo leimattu syylliseksi ja vain sen vuoksi, että siellä perheneuvolan ihmiset olivat omassa mielessään päättäneet, että minä olen jotenkin hallitseva ihminen, vaikka asiat meni oikeasti aivan toisin. Mutta tämä nyt on pitkä juttu, mutta sen ainakin opin, etten psykiatrien puhetta niele noin vaan. Ainakin siellä tekivät kaikki omien olettamuksiensa perusteella välittämättä itse tapauksesta yhtään mitään.
 
Niin ja kaikista huvittavinta oli se, että tämä koulumatkakiusaus mistä minua syytettiin oli oikeasti perheenjäseneni tekosia (jos sitä voi kiusaukseksi sanoa), mutta minä en voinut edes tätä sanoa, kun sanoivat, että kiusaaja olen minä. Koskaan en saanut edes tietää kuka tästä oli ilmoittanut. Jouduin vaihtamaan koulumatkareitinkin tuon vuoksi paljon pidempään.
 

Yhteistyössä