akateemiset äidit: miten pitkä kotonaoloaika

[ristipaineita riittää]

Hei,

haluaisin kysyä nimeomaan akateemisilta äideiltä (toki myös muilta koulutustaustoilta joilla on asiantuntija- tai johtaja/päällikköura) että miten pitkään piditte äippälomaa+hoitovapaata? Olen itse palaamassa töihin esikoisestani kun lapsi on 6kk vanha ja olen yllättynyt miten paljon sättimistä ja syyllistämistä asiasta tulee. Muille ympäristön äideille (joilla ei ole akateemista taustaa tai varsinaista "uraa") on ollut todella vaikeaa selittää että asiantuntija/päällikkötason hommista ei todellakaan voi olla kolmea vuotta pois, ja asiantuntijatasolla homma menee niin että jos olet kauan pois niin ei enää ole sitä työpaikkaakaan mihin palata. Tähän väliin vielä se että tiedän toki erittäin hyvin mitä TES ja työlainsäädäntö paluuoikeudesta sanoo, mutta kyllä meidän asiantuntijatalossa on se meininki että pitkän poissaolon jälkeen saattaa olla äiti ikäänkuin "pelannut itsensä ulos kuvioista" ja tällöin joko annetaan ymmärtää että olisi suotavaa jos etsisit uutta työtä. Tai sitten on mahdollisesti käynnistetty YT-neukat sen perusteella että sitä alkuperäistä tehtävää ei enää ole (organisaatiokin muuuttuu pari kertaa vuodessa).

Eli siis paluun syynä on ammattitaidon ylläpidon halu ja oman toimenkuvan säilyttäminen (oma toimenkuva on siis itse vaivalla "rakennettu" ja luottamus organisaatiossa ansaittu) ja tätä ei siis haluaisi menettää. Harmittaa vaan se että tätä ei kukaan tunnut ymmärtävän, helppohan vaikka suurtalouskokin on kolmen vuoden jälkeen palata töihin kun ei se asiantuntemus mihinkään ole kadonnut.

Kysynkin siis mielenkiinnosta että:

1) minkä ikäisenä veit lapsesi hoitoon (siis se lapsen ikä...)

2) koitko tehneeksi oikean ratkaisun

3) saitko ympäristöstä satikutia (=syyllistämistä, haukkumista) osaksesi päätöksen johdosta.

Omassa tapauksessani siis vauva jää isän hoitoon loppuvanhempainvapaaksi ja menee sitten hoitoon kun vanh.vapaa päättyy (on noin 10kk ikäinen). Olin aikaisemmin siinä uskossa että on suht normaalia viedä lapsi hoitoon tämän ikäisenä mutta nyt olen tullut uuteen uskoon kun naapuruston elämäntapamammat (joilla tuntuu olevan tavoitteena olla mahdollisimman monta vuotta kotona ettei vain tarvitse tehdä töitä) ovat minua asiasta valistaneet. Lapsi kun pitäisi hoitaa kouluikään kotona ettei se traumatisoidu...

 

[Äitykkä kahdelle]

Huh Huh! Tämän luettuani olen kiitollinen etten ole akateemisella alalla. Olen kai sitten tällainen "elämäntapaäiti", kun haluan hoitaa lapseni kotona 2-3 -vuotiaaksi saakka ja viis veisaan työnantajien puheista tai urani kehityksestä. Omaa uraa kehitän taas kun palaan työelämään, kyllä se työpaikka siellä pysyy. Nyt annan aikani lapsilleni, niin ei ainakaan jälki käteen jää harmittamaan etten aikoinaan ollut heidän pikkulapsiaikana kotosalla.

Äläkä ymmärrä asiaani nyt väärin. En halua syyllistää sinua, valintasi ovat omia valintojasi ja varmasti lapsi pärjää isän kanssa siinä missä äidinkin! Ja joutuvathan monet lapset aloittamaan päivähoidon 10kk:n ikäisenä, mutta yleensä tämä on kait monille taloudellinen pakko, mikä taas ei ilmeisesti sinun kohdallasi ole se ratkaiseva tekijä. Tässä taas yksi syy, miksi saatat kuulla moralisointia ympärilläsi...Syyllistämista saat varmasti kuulla osaksesi, mutta seiso rohkeasti oman valintasi takana, mikäli se sinusta tuntuu vain oikealta ratkaisulta.

Tsemppiä elämäänne!

 

[ModestyB]

Äidit tekevät kyllä töitä kotona . Joka tapauksessa kysymyksiisi:
1. Esikoisen vein 1,5-vuotiaana, nuorimman 2-vuotiaana, keskimäinen oli kotona sen välin.
2. En ole kummallakaan kerralla kokenut tehneeni oikeaa ratkaisua itseni tai varsinkaan lapsen kannalta. Molemmat ovat olleet kompromissi, lähinnä rahan vuoksi.
3. En ole saanut syyllistämistä, koska en ota sellaista vastaan, kieltäydyn syyllistymästä muiden asenteista, vain omista lähtökohdistani. Mutta olen saanut kommentteja sekä siitä, että olin kotona hyvin "pitkään" että siitä, että en ollutkaan kotona koko 3 v.

Työni on hyvin paljon ajan hermolla pysymistä ja teknisiä muutoksia, mutta toisaalta kuin pyörällä ajamista, tärkeimmät, keskeisimmät taidot säilyvät. Minusta päätös ei voi olla työpaikan, vaan äidin ja perheen. Kun on vakipaikka, niin jotain työtä löytyy ja kyntensä voi näyttää uudelleen, luottamuksen palauttaa uusilla näytöillä.

Työnantajalle ei ole hyötyä ihmisestä, joka on töissä pitkin hampain, koska kokee sen urapakoksi, vaikka haluaisi olla kotona. On päätettävä mitä ITSE haluaa itselleen ja lapselleen ja tehtävä sitten niiden välillä sopiva kompromissi, jonka takana voi seistä. Pettymys tulee varmasti jossain vaiheessa, jos menee töihin vain uran vuoksi, jos se ura ei sitten lämmitäkään yhtä paljon kuin oli kuvitellut suhteutettuna siihen, että lapsen kanssa vietetty aika jää hyvin paljon vähemmälle.

 

[vieraus]

Lapsi oli 1,2 v. Ymmärrän ap:n tilanteen paremmin kuin hyvin. Meidän talossa myös niin, että itse on aina seuraava projekti hankittava. Jos on pitkään pois, niin ei olekaan niin helppoa hypätä liikkuvaan työjunaan. Mulle tuo kotonaoloaika oli jo riskirajoilla, onneksi sattui kesäloma-aika vielä hoitovapaan aikoihin. Sillä sain ostettua hieman lisäaikaa.

Ja toisaalta: minulle tämä työäitiys sopii kotiäitiyttä paremmin. Ja nyt kahvitunnille nauttimaan siitä omasta ajasta

 

[zdfheashr]

Työnantajalle ei ole hyötyä ihmisestä, joka on töissä pitkin hampain, koska kokee sen urapakoksi, vaikka haluaisi olla kotona. On päätettävä mitä ITSE haluaa itselleen ja lapselleen ja tehtävä sitten niiden välillä sopiva kompromissi, jonka takana voi seistä. Pettymys tulee varmasti jossain vaiheessa, jos menee töihin vain uran vuoksi, jos se ura ei sitten lämmitäkään yhtä paljon kuin oli kuvitellut suhteutettuna siihen, että lapsen kanssa vietetty aika jää hyvin paljon vähemmälle.

Näinkin on, totta. Mutta aina on näille asiantuntijapaikoille tulossa uusia vetreitä ihimisiä, jotka eivät halua olla kotona. Eli ei äitien (let's face it, edelleenkinhän tämä on työssäkäyvien naisten ongelma) työssäviihtyminen ole työnantajalle juuri minkään tason ongelma, jos vain irtisanomisehdot ovat siedettävät. Tällaista siis kovassa bisnesmaailmassa.

 

[tavalliseksi työläiseksi??]

Olen akateeminen ja minulla on vain yksi lapsi (ainakin toistaiseksi), olen kotona kunnes lapsi on vähintään 2,5-vuotias, haluaisin olla pidempään. Olisi toivottavaa tulla pian raskaaksi uudelleen ja olla kotona kunnes nuorempi olisi 3v. Ehdin uurastaa työelämässä 10 vuotta ja olin tärkeä henkilö jne. Nyt ei enää olla töistä soiteltu ja kyselty neuvoja, mutta sitä kesti vuoden päivät. Haluan panostaa nyt lapseen ja tehdä uraa ehkä myöhemmin tai olla tekemättä. Ehkä palaan joskus töihini "tavalliseksi" työntekijäksi enkä enää pyri ylöspäin vaan vaikka alaspäin, että aikaa riittäisi myös perheelle. Ei tämä liene koulutustaustasta kiinni vaan arvoista ja asenteista ja monella myös rahatilanteesta. Oma puolisoni voi onneksi elättää meidät kaikki.

 

[nmm]

Mä olen akateeminen ja esikoinen on 1v10kk, kotona olen koko ajan ollut. Toinen on 2 kk ja vielä meinataan tähän samaan syssyyn kolmaskin lapsi. Eli töihin menen sitten kun kolmas on 3 v. eli jos samaan tahtiin tulee kun tähänkin asti lapset, niin se olis sitten 2012. Eli kotonaoloa tulisi n. 5 vuotta. Työt on ehkä karanneet sillä aikaa johonkin, mutta mä ehdinkin jo niihin hieman kyllästyä, kun olin 9v töissä ennen lapsia. Jos siis niin käy, ei auta kun etsiä jotain uutta hommaa.

Olen ajatellut, että tää on mun ainoa mahdollisuus olla kotona, kyllä mä vielä töitäkin ehdin tehdä vuosikausia. Mä voin ihan hyvin "aloittaa alusta", jos mua ei kukaan halua sitten heti palkata mihinkään päällikköhommaan. Toivottavasti sitä pääsis edes johonkin työhön kiinni. Siis onhan mulla vakipaikka odottamassa, kai ne mulle jotain keksii.

 

[ModestyB]

Mutta aina on näille asiantuntijapaikoille tulossa uusia vetreitä ihimisiä, jotka eivät halua olla kotona. Eli ei äitien (let's face it, edelleenkinhän tämä on työssäkäyvien naisten ongelma) työssäviihtyminen ole työnantajalle juuri minkään tason ongelma, jos vain irtisanomisehdot ovat siedettävät. Tällaista siis kovassa bisnesmaailmassa.

Totta. Irtisanominen ei kuitenkaan edistä monekaan uraa, eli paremmin se työpaikka säilyy hoitovapaalla, kun ei voi antaa potkuja. Huonosti viihtyvänä ei kannata mennä asiantuntijahommiin, vaan voi pysyä kotona, JOS oli halua ja rahallinen mahdollisuus pysyä siellä muutenkin.

Jos taas on ihan pakko mennä rahan vuoksi töihin, niin sitten pitää tehdä pakosta hyve ja koittaa alkaa viihtyä. Tässä kuitenkin ap käsittääkseni puhui nimenomaan uran vuoksi töihin menosta.

 

['''']

No, mikä sitten luetaan akateemiseksi? Vain johtoportaan ihmiset? Mä olen yliopistossa opiskellut lastentarhanopettaja. Oman alani asiantuntijaksi koen itseni, vaikka ap tuskin lukee minua "akateemiseksi". Kotona aion olla kunnes lapsi on 1v8kk. Olisin kauemminkin, mutta rahatilanne ei oikein salli sitä.
On kyllä hienoa, että ap:n mies jää lapsen kanssa kotiin. Kyllähän isäkin on tärkeä! Ei sen ole pakko olla äiti joka jää kotiin. Usein vaan äiti saa ne nyrpeät katseet osakseen jos palaa varhain töihin...

 

[Zannikka]

Menin töihin lapsen ollessa 8kk. Isä jäi muutamaksi kuukaudeksi kotiin ja lapsi meni sitten hoitoon ollessaan 10 kk ikäinen. Sain kyllä (syyllistäviä? paheksuvia?) ihmettelyjä, mutta toisaalta myös kannustusta. Jotta ylipäänsä voisi koskaan elää itsensä ja valintojensa kanssa tässä elämässä (siis kaikkien valintojen, ei vain lapsia tai lastenhoitoja koskevien), täytyy olla usko siihen, että tekee omalta kannaltaan oikeat ratkaisut. Siksi ei kannata liikaa kiinnittää huomiota siihen, mitä muut sanovat, vaan tehdä niin kuin itsestä tuntuu parhaalta.

 

[ääggis]

olen siis minäkin, vaikka pätkätyöläinen. Kotona olen vauvan kanssa niin kauan kuin pystyn taloudellisesti. Vähintään 1,5 v onnistuu, sitten on katsottava pärjääkö vielä kotihoidontuella ja miehen palkalla, joka on n.2000 e /kk brutto. Käteen jää siis koko perheelle1800 e kk, että ei sillä ehkä ihan loppuikää jaksa sinnitellä.

Mutta tällanen tärkeysjärjestys meillä. Mieluummin aikaa perheelle ja lapselle kuin rahaa turhuuksiin. Ura ei todellakaan mene lapsen edelle. akateemisuudesta huolimatta kun päässä voi olla muutakin kuin tyhjää kirjaviisautta ja kunnianhimoa.

Näin siis meillä, muut tekee miten lystää ihan vapaasti. Kuten minäkin.

 

[""]

olen siis minäkin, vaikka pätkätyöläinen. Kotona olen vauvan kanssa niin kauan kuin pystyn taloudellisesti. Vähintään 1,5 v onnistuu, sitten on katsottava pärjääkö vielä kotihoidontuella ja miehen palkalla, joka on n.2000 e /kk brutto. Käteen jää siis koko perheelle1800 e kk, että ei sillä ehkä ihan loppuikää jaksa sinnitellä.

Mutta tällanen tärkeysjärjestys meillä. Mieluummin aikaa perheelle ja lapselle kuin rahaa turhuuksiin. Ura ei todellakaan mene lapsen edelle. akateemisuudesta huolimatta kun päässä voi olla muutakin kuin tyhjää kirjaviisautta ja kunnianhimoa.

Näin siis meillä, muut tekee miten lystää ihan vapaasti. Kuten minäkin.

Hallelujaa ja pyhä äiti -oppaalla päähän.

 

[pressallakin lapsi]

Olen ajatellut omalta kohdaltani näin: jos pressalla on 1 lapsi, monella ministerillä 2-3 lasta ja puoluejohtajalla (Räsänen) 5 lasta, niin kyllä tavallinen akateeminen nainen voi muutaman vuoden kotona lapsia hoitaa. Siis jos tavoitteet työelämässä on presidentti tai joku vähän vaatimattomampi.

Pelko pois ja itseluottamus kohdalleen. Ole kotona tai töissä, valitse se vaihtoehto joka tuntuu itsestäsi ja perheesi kannalta paremmalta. Älä pelkää työnantajaasi.

t.maisteri, 2 lasta

 

[Kaisuliini]

Akateeminen koulutus minullakin ja aion olla kotona niin kauan, kun lapsi täyttää kolme. Ehdin olla työelämässä vajaat 10 vuotta ja koen, että nyt on lapsenhoidon aika. Taloudellisesti kotonaoleminen ei ole ongelma, joten minun oli helppo päättää, jäänkö pitemmäksi ajaksi kotiin. En aio "uhrautua" työelämän vuoksi, sillä lapsi on tärkeysjärjestyksessä ykkönen. Mutta jokainen tekee tavallaan ja jokainen tapaus on tietty työpaikkoineen ihan omanlaisensa.

 

[ei akateemikko,]

En ole akateemisesti koulutettu, mutta yrittäjänä toimin. Tästä syystä minun vanhempainvapaani jäi todella lyhyeksi. Me ratkaisimme asian niin, että tein kaksi päivää viikossa töitä, kun vauva oli 6kk ja vauvan isä oli nämä päivät kotona (hän siis teki 3 päivää viikossa töitä). Tämän jälkeen vauva meni mummulleen hoitoon ollessaan 10kk. Nyt lapsi on 1,5-vuotias ja menee näillä näkymin päiväkotiin ollessaan 2-vuotias.
Sain tästä todellakin paljon paheksuvia kommentteja, mutta nämä kommentit tulivat lähinnä niiltä, jotka eivät itse ole yrittäjiä (meillä siis molemmat ovat). En kuitenkaan jaksa välittää näistä kummastelijoista. Suurin osa varmaan kuvittelee, että yrittäjät tekevät 24/7 töitä. Toisin on meillä. Vaikka jouduinkin aloittaamana aikaisin työt vanhempainvapaalla, teen tällä hetkelläkin vain noin 30h/viikko töitä, lomat ovat pitkiä (talvella 3 vkoa, kesällä 2kk).

 

[asian vierestä,]

Vaikka tähän asiaan ei tämä kuulukaan, olen monesti miettinyt näitä ministereitä, poliitikkoja ym, jotka naistelehdissä hehkuttavat perheonneaan. Mutta millä ajalla he ehtivät edes olla kotona, läsnä lapsilleen? heidän työaikansa kun ei ole 8-16 ja lomillakin sitten käydään jos missäkin kissanristiäisissä. Työmatkojakin taitaa vuodessa olla yli 200 parhaimmillan. Silti heitä ei leimata koskaan huonoiksi vanhemmiksi, mutta täällä parjataan niitä, jotka vievät lapsensa hoitoon 10kk iässä ja käyvät normiduunissa? Ja näitä ministereitä ja poliitikkoja on siis myös naisissa/ äideissä.....

 

[Lumette]

Vaikka tähän asiaan ei tämä kuulukaan, olen monesti miettinyt näitä ministereitä, poliitikkoja ym, jotka naistelehdissä hehkuttavat perheonneaan. Mutta millä ajalla he ehtivät edes olla kotona, läsnä lapsilleen? heidän työaikansa kun ei ole 8-16 ja lomillakin sitten käydään jos missäkin kissanristiäisissä. Työmatkojakin taitaa vuodessa olla yli 200 parhaimmillan. Silti heitä ei leimata koskaan huonoiksi vanhemmiksi, mutta täällä parjataan niitä, jotka vievät lapsensa hoitoon 10kk iässä ja käyvät normiduunissa? Ja näitä ministereitä ja poliitikkoja on siis myös naisissa/ äideissä.....

Samaa olen mietinyt usein itsekin... Kun tuntuu, että tällain 8-16-työläisenäkin aikaa kotona oloon on kovasti vähän.

Ja sittten galluppiin. Itse en ole akateeminen, mutta kuitenkin amk-tasoinen. Äitiyslomalle jäin lähestulkoon suoraan koulusta ja kotona olin 3,5 vuotta (kahden lapsen kanssa siis). Nyt palasin töihin, tai siis sain työpaikan. Se hyvä puoli näissä nykyajan pätkätöissä on, että ei tarvitse potea huonoa omaatuntoa äitiyslomalla, kun ei ole työpaikkaakaan. ;o)

 

[ei kiirettä]

Aion olla kotona kunnes nuorin on 1,5-2v. Katsotaan sitä vielä. Meillä on taloudellisesti mahdollista mun olla kotona, kun miehelläni on hyvä palkka eikä elellä turhan leveästi. Ammattitaitoani pidän yllä osallistumalla erilaisiin koulutuksiin ja opintokokonaisuuksiin. Kotona saa hyvin uutta perspektiiviä työelämään kun ei itse keiku oravanpyörässä!

 

[Tota noin]

Ap kuulostaa nyt vähän ehkä itseriittoiselta Kannattaa tosiaan ottaa se ämpäri, täyttää se vedellä ja koittaa jääkö reikä veteen kun otat sormesi pois... Korvaamattomia ei olla kukaan, ja aina löytyy uutta tekemistä tai uusi työpaikka jos vain haluaa ja tekee sen eteen töitä. Varsinkin jos on hoitanut työnsä aiemmin hyvin ja se on myös esimiestesi tiedossa.

Itse olen esimiesasemassa myös, mutta pidän silti vuoden vapaata. Työni odottaa kyllä, ja jos ei odottaisi, varmasti löytyisi jotain muuta vastaavaa tekemistä. Mitä en pitäisi välttämättä ollenkaan huonona asiana, aloittaa työt ä-loman jälkeen ihan uudessa hommassa. Piristävää voisi olla suorastaan.

 

[dimppaduuduu]

10 kk vauvalle olisi jarkevampaa palkata kotiin hoitaja kuin rahdata jonnekin kodin ulkopuolelle, siis tarhaan, hoitoon.

 

[u.r.a.]

Akateemisuus on eri asia kuin urasuuntautuneisuus. Mikäs ongelma tai pohdinnan paikka pätkätyöläiselle humanistille tai vaikkapa lastenhoitajalle nyt on jäädä kotiin. Eri asia olla oikeasti vaativassa asiantuntijatehtävässä, kuten ap vaikuttaa olevan.

Akateemisuus sinänsä ei kerro nykyään enää mitään.

 

[ModestyB]

10 kk vauvalle olisi jarkevampaa palkata kotiin hoitaja kuin rahdata jonnekin kodin ulkopuolelle, siis tarhaan, hoitoon.

Tottakai, mutta silloin on oltava järkyttävän hyvä palkka, että pääsee edes omilleen verrattuna kothoidontuella kotona olemiseen. Meillä kahdella keski- ja hyvätuloisella ei ollut varaa palkata hoitajaa kotiin edes kolmelle lapselle, kun kunnallinen on kuitenkin kolmesta yhteensäkin alle puolet siitä mitä yksi kotiin palkattu hoitaja maksaisi sivukuluineen. Halvalla ei saa hyvää.

 

[jihuu77]

Meillä lapsi oli myös tuon 6kk kun menin takaisin töihin. Isä jäi kotiin ja on kotona vajaan vuoden. Meillä syynä tähän oli juuri mieheni halu olla kotona, minun tilanteeni töissä jne eli meidän perheessä tämä ratkaisu oli kokonaisuutena paras. Meitä ei ole kukaan syyllistänyt kannustanut vain. Ihmettelenkin välillä, että miten kaikilla on niin negatiivisia kokemuksia tästä asiasta, kun meillä kaikki ovat vaan tsempanneet.
Minullakin osasyynä oli pieni hoppu takaisin töihin sen vuoksi, että pelkäsin tehtävieni puolesta. Töihin palatessani tajusin, että kaikki se vouhottaminen oli ollut turhaa, en ollut jäänyt mistään paitsi enkä olisi jäänyt mistään paitsi vaikka olisin ollut kotona pidempäänkin. Mutta ratkaisu on ollut silti meille ihan hyvä kaikinpuolin. Minulla on kaksi korkeakoulututkintoa. Olen hyvin työorientoitunut, mutta samalla koen olevani myös läsnäoleva, lapsestani nauttiva, kodinkin ympyröissä viihtyvä äiti-ihminen. Nämä asiat eivät ole niin mustavalkoisia.

 

[ymmärrystä ap:lle täältä]

Asun itse ulkomailla, kotimaassani äitiysloma on hulppeat 4kk (lukien siitä kun lomalle jää, ei lapsen syntymästä). Sen jälkeen voi sitten mahdollisesti pitää palkatonta lomaa jos työnantaja suo.

Olen myös asiantuntijatehtävissä ja kun meininki on tämä niin sanoisin max sen 6kk voin olla pois töistä vaikka pomo kuinka alkaisi ymmärtäväiseksi. Sen jälkeen ehkä voi olla mahdollista tehdä lyhennettyä työaikaa (80%), työpaikkani on näissä asioissa suhteellisen edistyksellinen.

Lapsia ei siis vielä minulla ole, mutta suunnitteilla - hivenen hirvittää miten noin nuori lapsi sitten hoidossa pärjääkään, mutta näyttää tässä maassa ihan täysipäisiä ihmisiä asuvan niin ehkä se ei sitten olekaan maailmanloppu jos lapsonen laitetaan tarhaan sosiaalisia taitojaan kehittämään hieman aiemmin.

 

[ulkosuom.]

Olen tuore aiti ulkomailla ja kamppailen juuri, mita tehda. Sain 3 kk palkallista lomaa lapsen syntyman jalkeen ja nyt olen kaksi viikkoa ollut toissa. Lapsi on ollut viikon isan kanssa ja viikon tarhassa (3-4 tuntia/paiva). Vauva on ollut iloinen tarhassa, mutta itse olen ollut taysin sekaisin koko tuon ajan. Taalla tuo 3 kk on varsin paljon, mutta itsesta tuntuu kylla kamalalta. Ja mietin juuri irtisanoutuisinko kokonaan vai yrittaisinko tehda 3 paivaa viikossa (Tyonantaja ei kylla valttamatta tuohon syty). Taloudellinen tilanne hiukan pelottaa niin oma kuin yleinenkin ja asian tekee hankalaksi se, etta olen ulkomailla, joten tyon haku ei valttamatta ole niin helppoa myohemmin. Toisaalta lapsi on hyvin toivottu ja ajatus etta jaisi tuo vauva-aika osittain kokematta ja erityisesti, etta aiheutan lapselle myohemmin ongelmia, kalvaaa kovin. Ymmarran tilannettasi. Tee niin kuin itsesta hyvalta tuntuu. Ala valita muista. Taalla tyokaverini lahinna ihmettelevat tuskaani ja mietteitani jaada pois toista. Eli aina on ymparillasi ihmisia, jotka ajattelevat toisin kuin sina.