Akateemisia/uraäitejä

[DI 31]

Hyviä pointteja, hyvä ketju! Itse olen kummastellut sitä sanotaan nyt uraäiti-sanan sijasta vaikka työstään pitävien äitien syyllistämistä. Totta on kuitenkin se, että ihan sama aika siellä työpaikalla ollaan kuin monissa muissakin ammateissa! Kuten moni on todennut, monet ymmärtävät sen, että työ on kuitenkin vain työtä ja se lapsi on tärkein.

Ajat ovat vain muuttuneet sen verran, että perheissä voidaan tosiaan miettiä sitä, kumpi vanhemmista jää kotiin. Meilläkin mies jäi esikoisen kanssa kotiin puoleksi vuodeksi minun vuoden kotonaolon jälkeen.

Olisi hölmöä heittää kuuden vuoden tms koulutus romukoppaan lapsen vuoksi. Ja koska se työkin On kiinnostavaa ja pitää mielen vireänä. Mulle ei ainakaan sovi kotonaolo kovin pitkään. Vaikka miten kävisin "mammakerhoissa" yms, niin ei se ole sama. Olen paremmalla päällä kun minulla on omiakin juttuja, vaikka kaiken vapaa-ajan pyrinkin sitten viettämään lapsen kanssa.

Sen verran erottaudun täällä muutamista, että minä en tehnyt _mitään_ työhöni liittyvää äitiyslomani aikana. En olisi jaksanut ja toisaalta se oli tietoinen päätöskin. Annoin itselleni luvan lepuuttaa päätä. Juuri ennen äitiyslomalle jäämistä kyllä oli hirveä vauhti päällä töissä, oli kaikkea kiinnostavaa suunnitteilla ja pelottikin, mitä kotonaolo tulee olemaan. Mutta hyvin se sitten meni. Vuoden olin kotona ja se oli hienoa aikaa, vaikka en sitä pidempään olisi halunnut jatkaa.

Meillä on jo yksi lapsi, mutta toinen on tilauksessa. Toivottavasti olen jo raskaana tälläkin hetkellä, ainakin on ollut oireita vaikken testiä ole vielä tehnyt ;-)

PS. Vaihdetaanko otsikko "työstään pitäviksi äideiksi"..? heh..

 

[DI 31]

Hyviä pointteja, hyvä ketju! Itse olen kummastellut sitä sanotaan nyt uraäiti-sanan sijasta vaikka työstään pitävien äitien syyllistämistä. Totta on kuitenkin se, että ihan sama aika siellä työpaikalla ollaan kuin monissa muissakin ammateissa! Kuten moni on todennut, monet ymmärtävät sen, että työ on kuitenkin vain työtä ja se lapsi on tärkein.

Ajat ovat vain muuttuneet sen verran, että perheissä voidaan tosiaan miettiä sitä, kumpi vanhemmista jää kotiin. Meilläkin mies jäi esikoisen kanssa kotiin puoleksi vuodeksi minun vuoden kotonaolon jälkeen.

Olisi hölmöä heittää kuuden vuoden tms koulutus romukoppaan lapsen vuoksi. Ja koska se työkin On kiinnostavaa ja pitää mielen vireänä. Mulle ei ainakaan sovi kotonaolo kovin pitkään. Vaikka miten kävisin "mammakerhoissa" yms, niin ei se ole sama. Olen paremmalla päällä kun minulla on omiakin juttuja, vaikka kaiken vapaa-ajan pyrinkin sitten viettämään lapsen kanssa.

Sen verran erottaudun täällä muutamista, että minä en tehnyt _mitään_ työhöni liittyvää äitiyslomani aikana. En olisi jaksanut ja toisaalta se oli tietoinen päätöskin. Annoin itselleni luvan lepuuttaa päätä. Juuri ennen äitiyslomalle jäämistä kyllä oli hirveä vauhti päällä töissä, oli kaikkea kiinnostavaa suunnitteilla ja pelottikin, mitä kotonaolo tulee olemaan. Mutta hyvin se sitten meni. Vuoden olin kotona ja se oli hienoa aikaa, vaikka en sitä pidempään olisi halunnut jatkaa.

Meillä on jo yksi lapsi, mutta toinen on tilauksessa. Toivottavasti olen jo raskaana tälläkin hetkellä, ainakin on ollut oireita vaikken testiä ole vielä tehnyt ;-)

PS. Vaihdetaanko otsikko "työstään pitäviksi äideiksi"..? heh..

 

[Pilvi]

Todella kivaa keskustella muiden samanhenkisten kanssa! Listan täydennystä:

Ap, 27-vuotta, esikoinen tulossa v 27, pääkaupunkiseudulla
Amelie, 30 v, 1.lapsi, rv39, länsi-rannikko, KTM
Pilvi, 30 v., esikoinen, PK-seutu

 

[kira]

Hei, mukava lukea kommenttejanne! Olen 29-vuotias juristi. Odotan ensimmäistä lastamme, jonka laskettu aika on loppuvuodesta. Olen tehnyt kolme vuotta ammattini mukaista työtä, ja ensi vuodesta alkaen oli kaavailtu siirtymistä esimiestehtävään. En ole kertonut vielä raskaudesta töissä, mutta palatessani pian lomalta ei asiassa taida jäädä paljon epäselvyyttä sen verran vatsa on pyöristynyt muutamassa viikossa.

En ihan varsinaisesti tunne olevani urasuuntautunut, mutta olen pitänyt tärkeänä hankkia mielenkiintoisen ammatin, jossa riittää mahdollisuuksia. Kuten olettekin kirjoittaneet, teen minäkin mieluummin kiinnostavia hommia sen ajan päivästä kun töissä "joutuu olemaan".

Tällä hetkellä uskoisin viihtyväni kotona muutaman vuoden, varsinkin jos saisimme toisenkin lapsen. En pidä mitenkään realistisena ajatuksena, että viihtyisin kotiäitinä kuitenkaan kymmentä vuotta, kuten oma äitini. Mies on akateeminen pätkätyöläinen, ja jossain vaiheessa voi tulla tilanne, että on järkevintä hänen jäädä kotiin ja minun palata töihin. Mutta aika näyttäköön.

Ap, 27-vuotta, esikoinen tulossa v 27, pääkaupunkiseudulla
Amelie, 30 v, 1.lapsi, rv39, länsi-rannikko, KTM
Pilvi, 30 v., esikoinen, PK-seutu
Kira, 29 v, esikoinen, PK-seutu

 

[Tigi]

Ap, 27-vuotta, esikoinen tulossa v 27, pääkaupunkiseudulla
Amelie, 30 v, 1.lapsi, rv39, länsi-rannikko, KTM
Pilvi, 30 v., esikoinen, PK-seutu
Kira, 29 v, esikoinen, PK-seutu
Tigi, 27 v., esikoinen, rv32, PK-seutu

Hei kaikille. Olen myös akateeminen, joskin kovin kummoista "uraa" ei vielä takana. Valmistuin pari vuotta sitten ja olen sen jälkeen ollut yliopistolla pätkätöissä paremmasta haaveillen.. Yllättäen iski vauvakuume syksyllä, ja nyt olenkin kesälomalla joka jatkuu äitiyslomana.

Olen tässä juuri yrittänyt sopeutua ajatukseen, että vuosi vierähtää ainakin ennen kuin suuntaan takaisin töihin. Tosinaan hieman ahdistaa tekemisen puute, mutta eiköhän se korjaannu vauvan synnyttyä. Jotkut tutut ovat kyselleet että monta vuotta aion olla kotona. Välillä tuntuu että täytyy kauheasti selitellä, miksei aio jäädä hoitovapaalle useaksi vuodeksi.. Lapsi on toki tärkein, mutta kyllä mielestäni työn voi sovittaa perhe-elämään aivan hyvin. Ja kyse ei ole pelkästään siitä, että haluan olla töissä, vaan osittain myös taloudellinen pakkokin.

Työn jatkuvuudesta ei tosin ole tietoa, määräaikaisuuteni päättyy vuoden loppuun. Eli työnhaku olisi edessä ensi kesänä, hoitovapaa tuntuu melko vieraalta ajatukselta. Työnantaja kyllä sanoi että voidaan katsella uutta sopimusta kun vanhempainvapaa on ohi, mutta mieleni tekisi jo pois yliopistolta. Vuodenvaihteessa sainkin jopa kahteen todella mielenkiintoiseen paikkaan haastattelukutsun, mutta molemmat tyssäsivät heti alkuunsa kun kerroin raskaudestani =( Saa nähdä kuinka käy kun hakee töitä pienen lapsen äitinä..

No, nuo ovat ensi vuoden murheita. Nyt odotellaan innolla uutta tulokasta saapuvaksi! Malttamattomana ihmisenä lasken suunnilleen jo päiviä, vaikka vielä pari kk edessä =) Hyvää kesää ja odotusta kaikille!

 

[sad]

Minäkin olin ekaa odottaessani uraäiti. Ja ajattelin että se jatkuu kun palaan töihin.
Työhön palatessani silmille iski karu totuus kun huomasin että työtehtäväni oli siirretty pysyvästi sijaiselleni ja mulle annettiin ihan toiset hommat (mihin ei ollut koulustakaan). Sain tapella saadakseni edes osan vanhoista töistä takaisin ja olin niin shokissa tästä että en älynnyt vaatia niitä kaikkia takaisin.
Tähän päälle alkoi sitten seläntakana puhuminen tyyliin" eihän tuo voi osata mitään kun se on äiti ja ollut äitiyslomalla".

Olen nyt toistamiseen raskaana ja jo äitiyslomalla. Arvaattekos onko mulla enää hinkua takas töihin?!?

 

[Ap]

Sad,

Ompas törkeää ja huonoa käytöstä työantajalta tuollainen. Ja lyhytnäköistä, eikös ne pienten lasten äidit ole juuri niitä tehokkaampia työntekijöitä? Haluavat tehdä 8 h tehokasta työtä, että pääsevät lähtemään neljältä kotiin..

Varmasti vaikea ja ärsyttävä tilanne tuollainen, toivottavasti saat vaihdettua työpaikkaa. Tule meille töihin, täällä arvostetaan myös vauvalomalle lähtijöitä. Itsekin ajattelin, että kun koeajan jälkeen vakituisen paikan saatuani ilmoitin että olen raskaana, niin esimies piti sitä hyvänä asiana! Täällä todellakin pidetään pienten lasten äitejä tehokkaina, ylennykset tulivat pienten lasten äideille yms. Kaikki pitäisi olla kiinni persoonasta ja ammattitaidosta, ei siitä onko lapsia vai ei..

 

[Amelie]

Voi mikä kurja tilanne Sad:llä! Tuo on kyllä pahin kauhukuva, minkä uraäiti voi kohdata palatessaan töihin. Kuulostaa miesvaltaiselta organisaatiolta.

 

[*]

Mahtuuko ketjuun mukaan yksi pienen vauvan äiti, joka ei tällä hetkellä ole raskaana?

 

[Alisa]

Ap, 27-vuotta, esikoinen tulossa v 27, pääkaupunkiseudulla
Amelie, 30 v, 1.lapsi, rv39, länsi-rannikko, KTM
Pilvi, 30 v., esikoinen, PK-seutu
Kira, 29 v, esikoinen, PK-seutu
Tigi, 27 v., esikoinen, rv32, PK-seutu
Alisa 28-vuotta,esikoinen tulossa PK-seutu

Lisäsin itseni listaan, kirjoittelin jo aiemmin ylempänä. Ja toki uusia aina mahtuu! Onpa kiva kuuloinen työantaja AP:lla. Kuulostaa tosiaan karsealta SAD. Meilläkin on tosi jees työnantaja, lupautunut jatkamaan työsuhdettani raskaudestani huolimatta ja suunnittelee jo ulkomaankeikkaani. Itseäni ärsytti muuten hieman neuvolan asenne työsuhdeasioihin. Neuvolani itseäni pari vuotta nuorempi "täti" kyseli jonkun aikaa sitten työtilannettani ja silloin vielä jatkon ollessa epävarma hän tosi lakonisesti ettei sitten kannata todellakaan odottaa, että työsuhdettani jatkettaisiin. Vaikkei neuvola nyt suoranaisesti juuri omaan ajatusmaailmaani hirveästi vaikuta, niin kyllä mun mielestä jopa siellä tulisi kannustaa odottavia äitejä pitämään työelämässä puolensa ja tiedostamaan oikeutensa. (Tiedä sitten auttaisiko tämä mitään..).
Muuton keskeltä täällä kirjoittelen..menee vähän ohi kauniit kesä päivät tavaroita pakatessa ja toiseen asuntoon purkaessa. Maha kasvaa ja potkii tasaisesti ja vielä reilut kaksi kuukautta olisi laskettuun aikaan.

 

[Zion]

Hei!

Kiinnostava ketju. Tunnistan kirjoituksissanne omia ajatuksiani, etenkin raskausajalta. Tein hommia vielä synnytystä edeltävänä päivänä, enkä ollenkaan samaistunut siihen äitiyslomasta ennen lapsen syntymää nauttivaan joukkoon. Päin vastoin, älylliset haasteet pitivät kunnossa.

Haluaisin tuoda keskusteluunne kokemukseni siitä, että voi olla hyvin vaikeaa suunnitella lapsellista elämää etukäteen. Ainakin omat kuvitelmani siitä, millainen äiti olen ja millaiseksi arki vauvan kanssa muoodotuu, joutuivat romukoppaan vauvan synnyttyä. Vauvani on helpohko, nukkuu paljon, mutta siitä huolimatta en usko vielä vähään aikaan kykeneväni keskittymään työjuttuihin, jotka ovat minulle ei vain työtä vaan intohimo. Yhtäkkiä olen tajunnut, että vauva todellakin kasvaa ja kehittyy niin huimaa vauhtia, että olisin itselleni vihainen, jos en keskittyisi juuri häneen nyt täysillä. Tämä ei tarkoita elämistä vauvan ehdoilla - olen aina ollut sitä vastaan. Minusta vauva tulee mukaan olemassa olevaan elämään, eikä päinvastoin, mutta ihan perushoitokin on niin aikaavievää ja kokonaisvaltaista puuhaa, että välillä päivän lehden lukeminen voi olla saavutus. Toisin kuin luulin, olen myös niin innostunut uudesta ihmisestä ja hänen persoonastaan, että käytän valtavasti aikaa häneen tutustumiseen. Vauvan viestinnän oppiminen ei käy ihan kädenkäänteessä.

Pointtini on ehkä se, että meille vanhemmille ja vakiintuneemmille äideille, jotka olemme tottuneet elämään työn ehdoilla ja asettamaan itsellemme tavoitteita, saattaa vauvan syntymä olla valtava elämänmuutos. Itselleni se on ollut positiivinen sellainen. En vieläkään ole valmis luopumaan haasteista ja tavoitteista, palaan töihin mahdollisimman aikaisin, mutta jokin minussa on muuttunut. Motivaatiota on jopa aikaisempaa enemmän, mutta nyt sen lähde on pitkälti tuo pinnasängyssään tuhiseva lapseni.

 

[Ap]

Huomenta kaikille,

Tänään ensimmäinen lomapäivä, ihanaa. Outoa olla ensimmäistä kertaa elämässään palkallisella lomalla, lötkötellä ja saada siitä vielä puolitoista kertaista palkkaa. Melkein sellainen olo, että lintsaisi Kävin jo katsomassa työmeilit (joo, tiedän ettei saisi!), mutta kun siellä on myös yksityismeilejä, niin pakko käydä välillä katsomassa. Tämän viikon olen vielä yksin, mutta onneksi ensi viikolla myös mies jää lomalle, niin on sitten seuraa..

Joo, ja kaikki todellakin mahtuu tähän keskusteluun mukaan. Tervetuloa! Kiva että meitä on löytynyt näinkin paljon Toivottavasti keskustelu ei kuihdu kokoon näin lomien alkaessa, mutta koitetaan nyt välillä tänne kirjoitella, ettei aivan unohduttaisi muiden ketjujen alle.

Toi Sad:n tilanne kyllä on vaikea, ja noita vastaavia tilanteita varmasti löytyy paljonkin. Se on outoa, varsinkin juuri meidän organisaatiossa olen itsekin huomannut kuinka tehokkaita pienten lasten äidit ovat. Tekevät työnsä tehokkaasti että pääsevät kotiin neljältä hakemaan lapset tarhasta. Ja työt todella tulevat tehdyksi. Tottakai tämä huomataan silloin, kun promootioita jaellaan. Tietty muutkin niitä saavat, mutta näitä naisia ei jätetä esim. miesten jalkoihin.

Zion, olet varmasti oikeassa tuossa asiassa että etukäteen on vaikea kuvitella mitä se on kun on vauva talossa. Ainoa mitä olen ajatellut äippälomasta on se, että nyt syksyllä kun vauva syntyy, niin pyhitän ekat kuukaudet vain hänelle. Sitten kun kevät tulee, niin sitten voisi aloittaa muskarit, vauvauinnit yms. menot. Ja miehelle olen sanonut, että vaikka jään kotiin, niin turha odottaa että koti olisi tiptop! Sitten ehkä - toivottavasti- joskus hoitovapaalla saisin alettua tekemään sitä gradua ja tenttimään. Äippälomallahan ei tietääkseni saa edes opiskella, ettei tipu minimiin. En ole kyllä aivan varma..

Mä ajattelin nyt lähteä ulos tekemään pihahommia, kun näyttää tulevan kiva päivä. Vähän kyllä toi helle kiusaa. Pitää käydä välillä aina kylmässä suihkussa.

Kivaa työ/lomaviikon alkua kaikille!

 

[Amelie 39+3]

Huh hellettä. On ihanaa kun on kunnon kesäkelit, mutta lämpö yhdistettynä viimeiseen raskausviikkoon ei saa oikein täysiä pisteitä. Lisäksi olo alkaa olla niin malttamaton, kun uutta tulokasta ei kuulu mutta olotila ei oikein enää salli kuin aurinkotuolissa lueskelun. No viikon päästä voin jo kaipailla tätäkin tekemättömyyttä.

Lapsensaanti tulee varmasti muuttamaan hieman odottamattakin ajatusmaailmaa, kuten Zion on osuvasti tuonut esiin. Tähän saakka sitä on tarkkaa säädellyt tekemisiään, mutta yhtäkkiä joukossa on yksi lisää joka vaatii täyttä huomiota ja jota ei pysty ylipuhumaan suuntaan eikä toiseen. Taitaa siis pehmetä meistä yhden sun toisen mieli vielä matkan varrella. Olen kyllä sanonut miehelleni, että minua saa hieman ravistaa sitten, kun päätarinani koskee kakkavaipan väriä. Kauhukuvanani on, että ajaudun vauvahöyryissä siihen pisteeseen saakka. Pienpahan se nähdään mihin tarinani tässä matkan varrella muuttuvat.

 

[äitiyden akatemiassa]

Ei musta akateeminen tutkinto uraäitiä tee. Itse olen viittä vaille psyk.lis. ja on ollut ihanaa unohtaa opinnot ja työelämä kun vuosi sitten syntyi tuo ihana tytöntyllerö. Ja marraskuussa on toisen laskettu aika Mietin minäkin äippälomalle jäädessäni, että vanhempainvapaalla varmana teen opinnot loppuun mutta enpä ole tikkua ristiin asian hyväksi laittanut. Olen antanut itselleni luvan nauttia tästä mitä nyt on ja myöhemmin on aikaa miettiä taas jatko-opintoja ja töitä. Olenhan kuitenkin vasta 32-v ja työelämässä ehdin raataa lähes 8- vuotta kun nopeana valmistuin ja vakityökin ehti olla jo 5 vuotta. Ehkä se on niin, että jos lapsi olisi tullut heti valmistuttua niin into olisi ollut toinen - ja pelko saako jalkansa oven väliin ja vakityön yms. Nyt on tajunnut, että töitä ja uraa ehtii - lapset taas ovan pieniä vain hetken. Sitäpaitsi päivät on niin täynnä touhua, että missä välissä sitä ehtisi? Esikoinen kävi rinnalla 9 kk saakka öisin, usein vielä 2-3 kertaakin yössä niin ei siinä edes mehua olisi ollut. Ja nykyään tuntuu, että kun lapsen saa unille niin jo pannaan pötyä pöytään, siivotaan sotkuja, ulkoillaan/leikitään ja vaihdetaan vaippaa jonka jälkeen sama kierros ympäri....
Mutta silti opiskelemani ammatti ja työ ovat nminulle tärkeitä, totta kai, mutta nyt on kivaa vaan olla äiti . Mieluusti tuolla leikkipuistossa en halua edes alkaa keskustelua siitä mitä teen työkeseni tai joku muu tekee. äiteinä siellä liikutaan näiden muksujen kanssa.

 

[Pilvi]

Hei vaan taas kaikille! Täällä odotellaan loman alkua, muutama päivä enää töitä. Upeaa kun on helle (paitsi Amelialle, pahoittelut), toivottavasti se ei ihan heti lopu kun itse pääsen lomailemaan...

Tuli mieleen, että miten te muut olette odotusaikana voineet? Minulla on mennyt tosi helposti, välillä vaikeaa uskoa että on raskaanankaan, kun ei ole ollut mitään pahoinvointia eikä väsymystäkään. Lähinnä sitä mietin, että monella on varmaan niin vaativa työ, ettei sitä posliinia halaillessa helposti hoideta. Ja pääsääntöisesti pitkiä päiviä, niin ei voi pahemmin löysäilläkään.

Mies välillä toppuuttelee, että pitäisi rauhoittua, kun teen töitä ja harrastan entiseen malliin. Mutta kun tuntuu hyvältä, niin ei osaa vielä rauhoittuakaan. Ehtiihän sitä sitten, kun masu alkaa kasvamaan (nyt siis menossa rv 12).

 

[Ap]

Moikka,

Sama juttu Amelie, vaikka viikkoja vasta 28, niin kyllä tuo helle kiusaa. Ahdistaa todella pahasti ja tekee pahaa. Tuntuu että sykekin olisi tosi korkealla..Itse teen niin että käyn välillä viileässä suihkussa ilman että kuivaan ja sitten menen takaisin aurinkoon. Se helpottaa edes vähän oloa. Ja tietenkin juon kokoajan kylmää vettä. Ja sisällä olen bikineissä tai aatamin asussa =) Taitaa olla aika jännää, kun olet jo noin pitkällä ja voit saada vauvelin jo näillä päivillä. Varmaan itse en edes nuku enää noilla viikoilla, kun olo olisi jo niin malttamaton ja odottelisi alkavia supistuksia. Mihin Amelia ajattelit mennä synnyttämään?

Juteltiin juuri tuosta asiasta kaveripiirissä, että kun nainen saa lapsen, niin se ei enää juttele paitsi siitä lapsesta. Niin yksi kaveri, jolla 1 kk lapsi sanoi, että kun elämässä ei ole muuta kuin se lapsi ja imetys, niin ei välttämättä itse osaa puhua muusta kuin siitä. Mutta tärkeintä onkin juuri kuunnella kavereita. Siis ettei aina vaihda puheenaihetta omaan vauvaan, vaan on ainakin halukas kuuntelemaan myös muuta. Mäkin sanoin kavereille, että mulle saa myös sanoa, jos en muusta puhu kuin vauvasta. Lupasivat hienovaraisesti vaihtaa välillä puheenaihetta =)

Vointi raskauden aikana on ollut vaihtelevaa. Alku oli kamalaa aikaa, todella pahoinvointinen ja kuvottava olo. Oksentanut en, mutta muuten olo oli todella huono. Keskivaiheessa olo oli loistava, taas jaksoi tehdä hommia ja nähdä kavereita. Nyt kun helteet alkoi, niin olo taas vähän muuttunut.. En kestä ollenkaan olla esim. kuumissa kaupoissa, kerran juoksin ulos oksentamaan, kun alkoi niin paljon heikottamaan. Muuten siis olo hyvä, mutta tuo helle ei ole kiva. Onhan sitä kaikkea muuta "kivaa" välillä, kuten ummetusta, närästystä, kramppeja, iskiasta, nenän tukkoisuutta yms yms. Mutta nämä on niin pieniä juttuja ja ne kestää kyllä kun tietää että tuolla kaverilla mahassa on kaikki hyvin =)

Aijotteko tehdä jotain erikoista lomallanne vai ihan vain rentoutua? Itse olen miettinyt ulkomaanmatkaa, mutta olen vähän kahden vaiheilla. Jaksaako sitä mennä, jaksaako kävellä, jaksaako kuumuutta, mitä jos jotain sattuu jne. Jos johonkin lähtisin, niin ehkä johonkin pohjois-eurooppalaiseen kaupunkiin pitkäksi viikonlopuksi. Ehdotuksia otetaan vastaan =)

Mutta nyt pitää ottaa imuri käteen ja alkaa siivota, koska kavereita tulee huomenna grillaamaan. Sitten ulos bikineissä ja kirja käteen

 

[Amelie]

Tsemppiä teille perässä tulijoille! Minulla koko raskausaika on ollut melko helppo. Alkuraskaus oli henkisesti hankalin, kun ei ollut vielä kertonut kenellekään ja työmaalla oli vuoden hektisin aika menossa. Kerroin raskaudesta perheelle jouluna 12. rv:lla ja töissä tammikuussa 15 rv.llä. Sen jälkeen oma olo helpotti, kun ei tarvinnut enää miettiä pomon reaktiota ja samalla sai hieman ymmärtämystä kollegoilta. Mietinkin tuossa, että onkohan Pilvi jo julkaissut uutisensa?

Täällä aamulla mietittiin jo sairaalaan lähtöä, kun supistuksia tuli säännöllisesti muutama tunti. Sitten ne yhtäkkiä loppuivat eikä muitakaan merkkejä ollut, joten sairaalakäynti jäi väliin. Ap:lle vastauksena, että kotipaikkakunnallani on vain yksi sairaala mihin mennä, joten synnytyspaikan valinnalla ei ole tarvinnut päätänsä vaivata. Onneksi tuokin synnytysosasto vaikutti vierailukäynnillä oikein mukavalta, joten ihan positiivisin mielin odotan synnytystä.

Ap:lle vielä kommenttina sen verran, että lähdehän toki matkaan, jos sinusta yhtään tuntuu siltä. Näillä loppumetreillä en ole mitään muuta niin lujaa kaivannut kuin pientä ulkomaanmatkaa. Lentäminen kiellettiin jo melko aikaisessa vaiheessa eikä laivallekaan otettu loppuraskaudesta. Matkaan siis ihmeessä nyt kun vielä ehdit!

 

[Pilvi]

Amelie, tsemppiä sinne, hurjaa että ihan viime metreillä menet jo Käythän sitten kertomassa meille kokemuksia!

Minä kerroin töissä jo pari viikkoa sitten. Paljon aikaisemmin kuin oli tarkoitus, mutta oli pakko, kun tiedossa on sellaisia henkilö/organisaatiomuutoksia, jotka vaikuttavat olennaisesti omaan työhöni. Ts. en oikein voinut lupautua ottamaan vastaan suunniteltuja lisävastuita kuin lyhyeksi ajaksi Vastaanotto uutiselle oli todella hyvä, en voisi toivoa ymmärtäväisempää/tukevampaa esimiestä.

Minullakin suunnitelmissa kolmisen reissua tuossa keskiraskauden aikana, tuntuu että nyt on pakko mennä kun vielä helposti pääsee. Kummasti piristää jo pelkkä ajatus reissusta!

 

[Ap]

Huomenta kaikille,

Ollaan miehen kanssa vähän kahden vaiheilla tuon matkan kanssa, joko lähdetään äkkilähdöllä etelään tai sitten johonkin kaupunkilomalle. Itseä kiinnostaisi tällä hetkellä Kööpenhamina, jotenkin ajattelin että se olisi "turvallinen" kaupunki, ainakin suht viileä verrattuna etelä-euroopan kaupunkeihin. Se etelänmatka mietityttää vaan sen vuoksi, että miten ne helteet jaksaisi, kun ei oikein näitä suomenkaan jaksaisi. Tosin jos olisi meren rannalla, niin siellä varmaan tuulisi ja varjoonkin pääsisi. Pitää vielä miettiä...

Todella jännä tuo Amelien tilanne. Itse ei ihan vielä osaa kuvitella, koska la on vasta syyskuun lopussa. Mutta mielettömän nopeasti tämä reilu puoli vuotta on mennyt! Varsinkin kun on töissä, niin viikot hurahtelevat ohi aivan kiitäen. Joten eiköhän se syyskuu sieltä aika nopeasti tule =)

Tässä odottelen kokoajan äitiyspakkauksen tuloa. Lievä pettymys aina, kun avaa postilaatikon, eikä vieläkään lappua postista. Kaikki muu melkein on jo hankittu, mutta olisi kiva päästä hypistelemään pieniä vauvanvaatteita..Huomenna olisi tarkoitus taas käydä Hietaniemen kirppiksellä katsomassa, josko sieltä löytyisi jotain kivaa. Viimeksi löytyi vaikka kuinka paljon, vauvanvaatteet menevät vaan niin nopeasti, että siellä pitäisi olla niin aikaisin aamusta.

EI muuta kuin hauskaa keskiviikon jatkoa. Lähden nyt hakemaan postista OHOa (aivot narikkaan ja sitten alan tekemään mansikkakakkua iltaa varten =)

 

[Amelie]

Uraäidit ovat tainneet olla kesälomilla, sillä aikaa kun minä olen ollut laitoksella

Synnytys lähti tosiaan käyntiin aika pian viimeisimmästä viestistäni. Ponnistin poikavauvan keskiviikko-iltana 5.7. Kyllä täytyy sanoa, että sellaista urheilusuoritusta en ole eläissäni tehnyt, vaikka yhtä sun toista onkin tullut treenattua. Minulle lisähaasteen asetti pojan suuri koko, joksi ilmeni 4265 g ja 54 cm. Nyt on sitten haarojen välissä niin monta tikkiä, että tätäkin viestiä pitää kirjoitella seisaalleen.

Mutta täytyy sanoa, että tunnelmat ovat olleet synnytyksen jälkeen uskomattomat. Tuntui aivan älyttömän hienolta kuulla lapsen parkaisu pitkän ponnistuksen jälkeen. Sen jälkeen olen tuijotellut lumoutuneena pojan silmiä. Lauantaista lähtien on totuteltu täällä kotosalla toistemme tavoille. Onneksi lapsi on kiltti, eikä älähtele turhista.

Tunnustetaan, että täällä ollaan siis kuin vastarakastuneita. Synnytyksen myötä arvostus äitiyttä kohtaan on lisääntynyt tuntuvasti, mutta se ei tarkoita että kerralla pitäisi heittäytyä hössöksi. Jotenkin sitä vain katselee asioita ikäänkuin toisten silmälasien lävitse.

Nyt täytyy nauttia tästä hetkestä, sillä rankan synnytyksen jälkeen ei tule mieleen heti palata vastaavaan josko koskaan. Mutta en kuitenkaan unohda teitä. Palaan keskusteluihin aina, kun saatan vain tuolille istua

PS: tyttölapselle olisin antanut nimeksi Amelie Annabella, mutta nyt täytyi laittaa pojan nimi kovaan etsintään. Olisiko jollain ehdotuksia?

 

[Pilvi]

Hurjasti ONNEA Amelie!!! Aivan upeaa! Todella potra poika. Hienoa, että voitte molemmat hyvin!

Upeaa, että jaksat laittaa myös kuulumisia, vaikka sitten seisaaltaan

Minulla tänään np-ultra, toivottavasti kaikki menee hyvin. Viime aikoina ollut taas niin "ei-raskaana" -olo, että välillä ihmetyttää. Mutta ehkä siellä on kaikki kunnossa kuitenkin.

 

[Ap]

Paljon onnea Amelielle!!=)

Todella hienoa että sait noin potran pojan, toivottavasti meni hyvin synnytys. Ihanaa, perästä tullaan parin kk päästä

 

[kira]

Paljon onnea, Amelie! Ihanaa, että kerroit meille tuntemuksistasi Oikein hyviä vointeja koko perheelle! Olen nimien miettimisen kanssa sen verran alkutekijöissä, että en osaa vielä heitellä ehdotuksia ilmaan...

Ap, joko on toivottu lappunen löytynyt postilaatikosta?

Kerroin raskaudesta töissä viikko sitten (Rv 17+). Kolme ihmistä tiesi ennestään: kahdelle lähimmälle työkaverille olin kertonut ja yksi arvasi ennen lomalle jäämistäni. Kaikki ovat suhtautuneet uutiseen aidon iloisen oloisesti, myös pomoni. Muisteli omien lapsiensa syntymää hymyssä suin ja kertoili kuinka tärkeitä lapset ovat hänelle. Kyseli paluuaikeistani ja kerroin niin kuin asia on, että paluuaika on avoin. Hän kiitti siitä että kerroin äitiyslomasta ajoissa, jotta tarvittavia järjestelyitä ehditään tehdä (ihan kuin tätä mahaa pystyisi salailemaan, heh!). On harmillista, että raskaudesta kertominen ei saa kaikissa työpaikoissa yhtä lämmintä vastaanottoa! Mukavaa Pilvi, että sinunkin työpaikalla ollaan ymmärtäväisiä.

 

[Ap]

Huomenta kaikille,

Ei ole vieläkään ollut lappusta postissa. Olisi kyllä kiva saada jo pakkaus, että pääsisi hypistelemään pieniä vaatteita =) Tosin olen jo jonkin verran ostanutkin niitä. Mutta talvivauvoille tulee varmaan enemmän tarjontaa syksyllä, nyt on paljon kesävaatteita tarjolla, eikä niitä ole paljonkaan järkeä ostella. Tai voihan sitä varautua ensi kesää varten..

Kiva Kira, että sinunkin työpaikallasi otettiin tuleva äitiys hyvin vastaan. Ei ole kiva, jos tulee syyllinen olo siitä, että saa lapsen. Itselle oli ainakin tärkeää, että äitiyslomaan suhtauduttiin asiallisesti enkä saanut kuulla mitään ilkeää. Tosin yhdeltä ikäiseltäni naiselta sain kuulla jotain outoa, mutta en jaksa sitä miettiä, kun en tiedä syitä siihen, jos vaikka itse eivät saa lasta..

 

[Amelie]

Heissulivei "kollegat" pitkästä aikaa!

Täällä pystytään taasen istumaan tuolilla, joten pistän muutaman ajatuksen tulemaan. Reilut kaksi viikkoa vauvaperheen arkea on takana ja täytyy todeta, että uusi perheenjäsen on työllistänyt huomattavasti enemmän kuin olin ikinä pystynyt kuvittelemaan. Välissä tuntuu, että vessassakin täytyy käydä juosten.

Älkää kuitenkaan säikähtäkö, sillä tämä ei varmasti toteudu kaikilla. Meillä poika on kärsinyt ilmavaivoista ja taitaa koliikinpoikastakin olla ilmassa. Jos muuta ei tätä myötä opi, niin ainakin hurjasti kärsivällisyyttä. Meinaan vain, että kuuden tunnin suunnattoman iltahuutamisen jälkeen ei pinna saa vieläkään pettää.

Huolimatta näistä episodeista, niin minun täytyy kuitenkin todeta, että tällä hetkellä ei elämässäni asiat voisi olla paremmin. Kauan odotettu poika, ihana mies ja koti sekä mukava työ. Lisäksi pääsykokeissa tärppäsi ja sain paikan oikeustieteelliseen. En enää keksi, miten asiat voisivat tästä parantua. Täytyy siis kiittää eikä aina vain valittaa, niin kuin monesti on tapana.

Ap oli miettinyt Köpistä lomakohteeksi ja suosittelenkin sitä lämpimästi ellet ole jo matkakohdetta lyönyt lukkoon. Kävimme kaupungissa viime kesänä ja siellä oli mukavan välitön ilmapiiri ja mukavia kauppoja. Lisäksi tivolialue ravintoloineen on näkemisen arvoinen. Bongasimme siellä jopa Tanskan prinssi Frederikin Mary-puolisoineen. Jos vain saatat vielä pyöräillä, niin kaupunkiin on mukava tutustua polkien.

Nyt poika alkaa ähkimään päiväunilta, joten täytyy lopettaa. Palataan!