Toggle sidebar

Akateemisuus ja

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja raskaushaaveet?
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
Hei,

Tällaistahan se akateemisen nuoren naisen elämä on. Jokainen tekee valinnan, joka parhaiten sopii itselle.

Me olemme miehen kanssa odottaneet ja ""tehneet uraa"". Olen 29 vuotias ja ollut työelämässä kuitenkin jo 4 vuotta, vakituisen työpaikan sain 2 vuotta sitten. Nyt alkaa olemaan perheen perustamisen aika, ja tiedän että siihen voi mennä aikaa ja olen valmis odottamaankin. Työni on minulle erittäin tärkeää, mutta jossain pitää se lojaalisuudenkin raja mennä eli ei voi itse odotella, että kaikki saavat lapset vuorollaan.

Maria
 
mutta hyvin tienaava, mieluisassa työssä. Lapseni sain 19 v. ja 24 v. Ohessa opiskelin, ja nyt 30 -v. en voi kun sääliä teitä jotka kolkuttelette lapsettomuusklinikoiden ovia itku kurkussa. Aikoinaan sain teiltä sääliä, nyt nauran teille :0))
 
ei niin akateeminen, sillä yleensä korkeakoulussa ihminen oppii ajattelemaan kokonaisvaltaisemmin ja monesta eri näkökulmasta. Ei voi koskaan tietää, mitä syitä lapsettomuuden taustalla on. Tulen hyvin surulliseksi lapsiesi puolesta, jos kasvatat heidätkin ilkkumaan toisten pahaa oloa.
Terv. humanistiäiti
 
Naura pois vaan jos se helpottaa katkeruuttasi...saat edelleen säälini ja etenkin lapsesi, kun joutuvat noin epäkypsän ja suppeasti ajattelevan ihmisen kanssa elämään... johtuneeko siitä koulutuksen puutteesta vai sydämen sivistymättömyydestä?
 
No kuka on katkera kellekki. Ite sain omat muksuni nuorena (alle 20) enkä jatkanu koulujani. Tai siis hankin itelleni ammatin mutta en menny yliopistoon vaikka olin lukio-aikana lahjakas ja mulla oli jo tietyt opiskeluaineetkin selvillä... suunnitelmat kariutui siihen, kun menin yksiin silloisen (ja yhä nykyisen) mieheni kanssa ja aloin odottaa esikoista.... siihen jäi haaveet kunnollisesta opiskelusta... tietystikin rakastan lapsiani enkä heidän tekemistään kadu, mutta olishan tuota voinu odottaa vielä muutaman vuoden. meillä on ihan hyvin toimeen tuleva perhe ja myös itelläni hyvä ammatti mutta koko ikäni olen tehnyt työtä, joka ei tunnu sisimmässä ""omalta"". myöskään en ole päässyt niin paljon matkustelemaan yms. kun on ollut pienet lapset, ja aika ja rahat on menny perheen ylläpitoon.
Mielenkiinnolla luin tämän ketjun enkä kyllä tunne että mulla olisi varaa sääliä ketään. Teillä jotka olette saaneet opiskella ja olla mielenkiintoisissa töissä (pelkkä ""hyvä palkka"" ei aina riitä) ja vaikka tehdä väitöskirjaa, niin olkaa siitä kuitenkin onnellisia. Ei sitäkään ole kaikille suotu. Toivottavasti saatte myös perheen!
 
Täällä myös yksi akateeminen, alana kasvatustiede. Meillä esikoinen syntyi 12/03 toivottuna ja 7 kk:n yrittämisellä tehtynä. Olin tuolloin 24 ja mies 27. Lapsen syntymän aikaan sain kandin paperit. Opinnot jatkuivat hiljatellen äitysloman aikana. Kotona olin vuoden päivät. Nyt maaliskuussa saan vihdoin maisterin paperit.

Lapsen teko opintojen aikana oli taloudellisesti täysin kannattamatonta, mutta oman lapsen mukana tuomaa iloa ja onnellisuutta ei voi mitata euroissa. Muutamat vuodet olen seurannut lähipiirissäni neljän kutakuinkin meidän ikäisemme pariskunnan lapsentekoyrityksiä- yhtä ""koeputkivauvaa"" lukuunottamatta tuloksetta. Murhe ystävien kamppailusta on suuri ja välillä oma onni tuntuu väärältä, kun muilla lapsia ei ole. Välillä olen jopa ajatellut, etten ole oikeutettu toisen lapsen tekemiseen ennen kuin jollakin pariskunnista tärppää.

Vakipaikkaa en todellakaan aio alkaa odottamaan toista lasta tekemään lähdettäessä. En edes halua urautua yhteen paikkaan näin nuorena. Töitä uskon kyllä saavani lapsen teon jälkeenkin 100% varmasti. Toisesta lapsesta olemme kovasti keskustelleet ja mieli tekisi jo kovasti kaveria pikkuneidillemme. Toistaiseksi yritys ei ole vielä päällä...:)

Itse en halua tuomita ketään sen perusteella, jääkö odottamaan vakituista työpaikkaa ja rakentaa ""valmiin"" pohjan elämälle. Omat kokemukseni vain puoltavat sitä, että kaikki ei aina valitettavasti mene suunnitelmien mukaan ja lapsi ei tule tilauksesta silloin kun sen sopiva aika olisi. Jokaisen on vain punnittava asioita omassa mielessään ja oltava valmis ratkaisun mukana tuomiiin seurauksiin- olivatpa ne sitten myönteisiä tai kielteisiä.
 
Mä olin aina jotenkin ajatellut mielessäni, että lapsia joskus valmistumisen jälkeen. Nyt olen (toivottavasti..) puolen vuoden sisällä valmistumassa yo:sta, mutta samalla jo aloittanut jatkotutkinnon tekemisen nykyisessä työpaikassani.

Toivon, että nyt puolen vuoden yrittämisen jälkeen kohta tärppäisi. Täytän loppuvuodesta 29, joten en enää halua odottaa. Ja kuten joku muukin on maininnut, ei sitä ""täydellistä"" ajankohtaa ehkä koskaan tulekaan. Väikkäri valmistunee joskus n. viiden vuoden kuluttua, jolloin olen jo reippaasti kolmen- ja neljänkympin välissä...

Kaikenkaikkiaan ei olisi todellakaan ollut mikään katastrofi, vaikka lapsi olisi tullutkin jo kesken opintojen, sillä yliopisto-opiskelu on niin joustavaa että välivuoden pitää helposti, tai vaan tenttii silloin tällöin jotain. Näin siis ainakin mun alalla.
 
Olen 27v. kaksivuotiaan pojan äiti. Valmistun vasta kandiksi mutta jatkan tästä pikku hiljaa maisteriopintoja. Keskustelu on ollut hyvää ja jotkut ovat esittäneet sen niin oleellisen pointin näistä vauvahaaveiluista. Eli lapsia saadaan. Haluan vielä lisätä oman ajatukseni ketjuun. Eli itse olen yrittänyt ottaa (elämän kolhujen opettamana) motoksi ajatuksen, että ""minulle on annettu vain tämä päivä"". Tottakai tulevaisuutta saa ja pitää suunnitella mutta vain tulevaisuuden vuoksi ei kannata elää. Jos elämä menee oman selustansa turvaamiseen niin harva itseään voi myöhemmin onnitella antoisasta elämästä. Itse löydän itseni vielä liian usein siitä ""sitten kun"" ajattelusta (Taitaa tämä jatkuva järkeily olla ""meidän"" akateemisten ammattitauti). Toivon pääseväni siitä eroon ja pian. Onni on tässä hetkessä! Tämän oivaltaminen on omalla kohdallani ollut elämisen arvoisen arjen avain.
 
nala, kirjoitit
""Itse löydän itseni vielä liian usein siitä ""sitten kun"" ajattelusta (Taitaa tämä jatkuva järkeily olla ""meidän"" akateemisten ammattitauti). Toivon pääseväni siitä eroon ja pian. Onni on tässä hetkessä!""

Usein tuli ajateltua että sitten kun sitä ja tämä, niin sitten näin ja näin... mutta olen itse ainakin huomannut sen, että en enää ajattele koko ajan että sitten kun työelämässä on asiat hyvin, niin sitten perhe. Nyt mulla on siis ollut vakituinen työsuhde jo pari vuotta.

Olen todella tyytyväinen työhöni ja elämääni mieheni kanssa, ja vaikka olemmekin jättäneet ehkäisyn pois, ei ajatusmaailma ole muuttunut sellaiseksi, että ""sitten kun meillä on lapsia niin sitten näin..."", vaan oikeastaan me nautimme elämästämme ihan koko ajan. Lapset eivät tällä hetkellä ainakaan tunnu olevan se ainoa asia, joka olisi meidän onnemme edellytyksenä. Toki toivon hartaasti, että niitä joskus saamme.

Nyt tuntuu vaan olevan sen aika ettei se olisi liian myöhäistä.

Maria


 
Näistä asioistahan ei kinastella voi, koska ihmisten kunnianhimo ja elämälle asetetut odotukset vaihtelevat valtavasti.

Näyttää olevan yleistä, että akateemisesti koulutetut naiset heräävät lapsenhankintaan muita myöhemmin. Näin oli omallakin kohdallani. Syystä tai toisesta pidin itsestäänselvyytenä tutkinnon hankkimista ennen lapsia. Kyse oli varmaan myös luonnollisesta kypsymisestä. Itse tunsin olevani valmis äitiyteen vasta nyt kolmenkympin kynnyksellä. Usein mieleeni tulee, että sellaiselle, joka asiaan olisi henkisesti valmis, voisi varsinainen opiskeluaika olla hyvinkin järkevä aika saada lapsi.

Tällä hetkellä teen väitöstutkimusta. Palkka ei tietenkään ole kummoinen eikä alalla ole edes vakipaikkoja, mutta kaikkea tätä en ole kokenut lapsen hankintaan hankaloittavaksi asiaksi. Olen huomannut, että taloudellisia asioita painotetaan varsin paljon, vaikka laskelmat eivät välttämättä ole aina realistisia. On aika paljon omasta elintasosta kiinni, kuinka paljon lapsen saaminen kukkarossa tuntuu.

Minusta rahaa tärkeämpää on vanhempien antama aika ja muut henkiset resurssit. Pieni vauva ei tarvitse luksusta - ja jos itse sitä kaipaa, on siihen varaa sitten myöhemminkin!
 
Olen 30 vuotias 2,5 vuotiaan lapsen äiti. Toinen lapsi on ollut tilauksessa jo viime vuoden toukokuusta...ei ota vaan tullakseen? Olen Opiskellut koko ""pienen"" ikäni. Aloitin akateemisen ""urani ""vuonna 1996 ja sen jälkeen opiskelussa ei ole ollut taukoa.Kirjoilla olen ollut kolmessa eri yliopistossa Pätkätöitä tehdessä aika on vierähtänyt ja vakivirasta ei ole tietoakaan. Mutta töitä on kyllä riittänyt niin paljon kun on jaksanut tehdä.Yliopistoelämässä on se hyvä puoli, että etänä kotoa käsin pystyy tekemään paljon. Järjestelyitähän se vaatii,mutta hoituu, jos lapsen isä on täysillä mukana ja opettajat joustavia. Äitiyslomalla suoritin vaan pakollisia kursseja muutaman, jotka onnistuin suorittamaan esseen muodossa avoimessa yliopistossa, koska jos olet kirjoilla yliopistossa niin äitiysraha tippuu minimiin. Pyhitin pitkälti äitiysloman lapsen hoivaamiselle ja otin rennosti. Illat teen/tein hommia, kun lapsi nukkuu. Tasapuolisuuden nimissä koitan olla myös mieheni seurana :)...eihän sitä toista muuten koskaan kuulu :)
En kyllä suosittele kenellekkään tätä yhdistelmää jos on heimankin herkempi stressaamaan asioista! Silloin ei mistään tule mitään ja moni asia jää keskeneräiseksi...parisuhde, lapsi, koulut ja työelämä. Vaatii organisointikykyjä ja erittäin pitkää pinnaa :) Kannustan tekemään lapsia ""ajoissa"" sitä vakivirkaa ei kannata odotella, mutta koulut kannattaa käydä loppuun ensin, jos ei ole valmis erittäin kovaan työntekoon...
Itse olen saamassa koulutusputkeeni tänä keväänä ensimmäisen huilitauon, vaikka suunnitelmissa siintää jo seuraavat haasteet :) Jos vaikka se toinenkin lapsi ilmoittaisi tulostaan kun koulukiireet hellittää?

 
Nimimerkki ""Lisää lapsia?"" kirjoitti: ""jos olet kirjoilla yliopistossa niin äitiysraha tippuu minimiin.""

Tämä ei pidä (enää?) paikkansa. Äitiyslomalla voi opiskella niin paljon kuin haluaa, vanhempainraha tippuu minimiin vasta jos nostat opintotukea. Siinäkin on nykyään jokin juju, että voit sanella melko tarkkaan milloin nostat mitäkin tukea.
 
Hei.

Minä valmistuin 2002 ja siitä lähtien työelämässä. Samalla jatko-opntoja tehnyt koko ajan. Vakipaikkaa ei ole kuulunut, enkä sitä ole edes odottanut, kun tiedän kunta-alan käytännöt vakinaistamisen suhteen. Alun perin olen ajatellut, että vakipaikka tulisi olla ennen lasta. Nyt viimeisne vuoden aikana olen totalisne kyllästynyt elämään ""työnantajia varten"" ja olen tullut siihen tulokseen, että lapsi saa tulla. Kuitenkin ikää alkaa olla jo niin paljon (28) ettei enää ole järkevää odottaa ""parempaa aikaa"" . Sitä ei välttämättä koskaan tule. Yhden keskenmenon olen puolen vuoden raskautumisyritysten aikana kokenut, ja se menetys vahvisti ajatusta, että lasten saaminen/ajoitus ei ole itsestä kiinni. Ja vauvahaaveita ei ole syytä lykätä enää yhtään tulevaisuuteen. Työtilanteesta riippumatta. Uskon, että asioilla on tarkoitus järjestyä.
 
Maria: Tarkoitin juuri tuota (ja itse siitä haaveilen), että jokainen osaisi elää sillä omalla tavallaan ja olla siinä tilanteessa onnellinen. Eli lasten kanssa tai ilman, työssä tai opiskeluissa, yksin tai yhdessä...Oma ""sitten kun"" ajatteluni ulottui siihenkin aikaan, kun elelin yksikseni ja miehen kanssa kahdestaan. Ja sama on jatkunut edelleen lapsen kanssa. Tosin nyt olen edes tiedostanut ja oivaltanut tämän ""onnen avaimen"". Onnea vauvahaaveiden toteuttamiseen!
 
Aikalailla tyrmistyttävää kökkötietoutta lauot ""ei niin akateeminen""! Vai mihin oikein perustat tuon väitteesi, että naisen hedelmällisyys ""putoaa"" kun tulee 22 (!) vuotta täyteen. Kyllä se on niin että hedelmällisyyden merkittävä lasku tapahtuu siinä vaiheessa kun nainen saavuttaa 35:n vuoden iän.
 
Hyvä ""ei niin akateeminen"",

miksi ihmeessä meistä moni olisi tehnyt abortin uran/koulutuksen vuoksi? En tunne yhtään ihmistä, joka olisi siihen päätynyt. Itse asiassa tunnen ainoastaan ihmisiä, jotka tietävät miten perhesuunnittelu toimii ja osaavat käyttää ehkäisyä, ja sitten niitä, joille on käynyt vahinko, mutta jotka ovat ottaneet lapsen vastaan. Jälkimmäiset ovat selvinneet opinnoistaan hyvin lapsesta huolimatta.

Aika mautonta puhua enkelilapsista tällaisen keskustelun aikana. Onneksi keskustelu on muuten asiallista. On tosiaan kurjaa, että annat täällä harhaanjohtavia ""tietoja"" hedelmällisyydestä - miksi sinulle muuten on niin tärkeää, että muut tekevät lapsia?



 
Mina teen vaitoskirjaa projektirahoituksella, jokka loppuu reilun vuoden paasta. Jos vaitoskirja ei ole siina vaiheessa valmis, voin anoa apurahaa jatkoa varten. Lasta en voi ajatella nyt, silla rahoitus ei siirry eteenpain vaan loppuu kun prokjekti loppuu. Projektin loputtua voi hyvinkin miettia lasten tekemista, onneksi sentaan saan kunnollisen aitiyspaivarahan. Voin myos yrittaa saada toita ""aikapommina"". Juuri valmistuneena minua ei kannata ottaa toihin koska saatan jaada pian aitiyslomalle. Jos teen lapsen ensin ja haen sitten toihin, minua ei kannata ottaa toihin, koska saatan jaada pian uudelleen aityslomalle... plaah, hyvalta nayttaa. Kylla kannattaa verovaroja syytaa meidan nuorten naisten kymmenen vuoden koulutukseen, niin etta voidaan sitten tohtorin ammattitaidolla hoitaa lapsia kotona.
 
Koska tämä Suomen yhteiskunnan rakenne on mennyt siihen suuntaan juuri, että koulutus-vakipaikka-....ja ehkä se perhe ja lapset, mutta kun nykyään naiset, jotka haluavat kouluttautua pitkälle, heille ei jätetä vaihtoehtoja kuin se että lapsen saadaan myöhemmin, 30-kieppeissä, koska työpaikoista kilpaillaan liian kanssa. Itse opiskelen yliopistossa vasta ensimmmäistä vuotta,mutta en aio viivyttää lastensaantia yhteiskunnan ehdoilla, vaan aion yrittää saada vauvan jo nyt, vaikka se tarkoittaakin sitä, että opintoni viivästyvät, mutta mitä sitten! Lapsi on lahja.
 
Meillä taas on hieman toisinpäin, kuin useimmilla kirjoittajilla, minulla on ollut vakipaikka ""aina"", siirryin täysipäiväiseen työelämään ihan opiskelujen alussa ja tein opinnot loppuun töiden ohessa.

Meillä taas vauvantekoa on siirretty mm. siitä syystä, että olen halunnut mieheni saavan opintonsa päätökseen ja vakipaikan ennen lasten tuloa. Osittain siksi, että pelkään miehen opintojen viivästyvän tosi paljon perhe-elämän vaatimusten takia, osittain siksi, että tulot romahtavat tosi paljon, jos itse olen äitiyslomalla ja perhe pitää elättää avustuksilla ja miehen osa-aikatyön tuloilla. Toisaalta mies myös haluaisi jäädä hoitovapaalle, ja siinä vaiheessa olisi toki kiva, jos olisi vakityö olemassa...

No, nyt keväällä olisi joka tapauksessa tarkoitus jättää ehkäisy pois ja katsoa mitä tuleman pitää. Miehen opinnot ovat loppusuoralla ja vaikka alalla työtilanne ei erityisen hyvä ole, niin onhan tässä aikaa hakea työtä, vaikka vauvan kanssa sattuisi tärppäämään nopeastikin.

Ai niin, olen itse 31 ja mies 29.
 
Olen lähes akateeminen, mitä lie tarkoittaneekaan :)
Sain esikoisen 27v. samana vuonna tosin täytin 28v- kumpikin siis käypä ikä. Mies saman ikäinen.
Olen pyrkinyt tekemään elämässä tavoitteita, johon haluaisin päästä. Yksi niistä on tulla mummoksi jonakin päivänä :) Sinänsä hullua, mutta se oli jo ennen kuin oli lapsia, ja se on asia, mihin tietysti itse en hirveesti voi vaikuttaa.

Toivomuksena minulla oli, että saan lapsen ennen kuin täytän 30. Minulla kävi tuuri - minulla koulutus ei tosin yliopisto, ja vakituinen duuni, josta pidän jonkun verran - ei siis kuitenkaan unelma duuni. Ja ihana lapsi 9 kk. Sain vielä tehdä töitä pari vuotta, ennen raskautumista. Voin todeta vain, että tämä on aivan ihanaa ja olisin varmasti tehnyt muutaman vuoden ehkä aiemmin, jos olisin päässyt koulutukseen parin väli vuoden sijasta.

Halusin siis ensin koulutuksen ja sitten lapsen - Sain vielä bonuksena vakiduunin, mikä ei ollut pakollinen vain toiveena. Mies tienaa vähemmän ja koulutustakin vähemmän. Sain äitiyspvrahaa melkein saman verran kuin isäntä nettona - vain tiedoksi. Oma Asunto tähtäimessä, mutta säästöön ei ole kertynyt tarpeeksi.

Raskauduin helposti, nyt kakkosta toivotaan, ehkäisy lopetetaan kesän jälkeen.

Haluan vielä sanoa kaikille;
- toivottavasti lapsen saatte - siitä nauttikaa -
 
Ja kummankohan työnantaja palkkaa jos olemme vierekkäin: kolmekymppisiä, saman tasoisia hakijoita mutta toisella lapset jo kouluiässä ja toisella ei vielä hankittu vaikka tosin akateeminen?? Paljonko se painaa tulevien äikkäreiden ja sairaslomien vaakakupissa??
Ja se on biologinen fakta että hedelmällisyys alkaa laskea 23 -vuodesta, tarkistakaa vaikka mistä kun olette niin fiksuja :0)
Minä tiedän useamman joka on tehnyt abortin koska eihän nyt 25 -v. voi vielä saada lapsia kun on luvut kesken...
 

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa