A
avun tarpeessa todellakin
Vieras
Toivottavasti joku jaksaa lukea ja kommentoida (asiallisesti, kiitos) En tiedä kelle tästä voisin puhua tai mistä voisin apua enää pyytää. :/
Meidän 8kk ikäisellä vauvalla on nyt muutaman kuukauden ollu yöt tosi levottomia. Välillä ihan suoraa itkua, kuten viimekin yönä itki puolilta öin kahteen asti. Ei huolinut maitoa, ei rauhoittunut kun nostin viereen, ainoastaan sylissä viihtyi kun istuin sängyn reunalla. Ja kun olin kuunnellut sitä huutoa, en enää yksinkertaisesti jaksanut pitää sylissä (en uskaltanut, kun tuntui että voisin tehdä ihan mitä vaan että saan huudon loppumaan...)
Neuvolassa olen asian koittanut ottaa puheeksi, aloittaen huonosta nukkumisesta ja omasta väsymyksestä asian johdosta, mutta th kuittaa vaan sanomalla ihan pirteältähän sä näytät. Ja siinäpä se.
Käytiin tk:ssa lääkärissä kun vauvalla ollut myös pulauttelua ja mahavaivaa viljojen takia, mutta eipä sekään osannut muuta kuin laittaa lähetteen keskussairaalaan, joten sitä aikaa tässä odotellaan (voiko muuten mistään tiedustella miten pitkät jonot on, ei paljon naurata jos tässä pitää puolikin vuotta odotella
)
Jos on muuten jotain suolistoperäistä allergiaa tms. niin voiko se oireilla näin yölevottomuutena ja itkuisuutena?
Mulla on oikeesti yöllä pää täynnä ihan kauheita ajatuksia, kun kuuntelen tuota itkua. Pelottaa jos joku yö pimahdan ihan totaalisesti. Vaikka tiiän että toinen on mahdollisesti kipeä, ei se paljon lohduta kun pitäis isommatkin lapset hoitaa ja päivällä nukkuminen on mahdotonta (enkä varmaan osais ees nukkuakaan)
Vauva on päivisin usein kiukkuinen ja väsynyt (no ymmärtäähän sen, kun yöt menee valvoessa) mietin sitäkin että miten haitallista vauvan kehitykselle on nämä repaleiset yöt.
Nyt on eilisillasta lähtien syönyt tosi huonosti, esim. tänä aamuna en saanut menemään maitoa ollenkaan, sosetta otti pari lusikallista ja nekin "puoliväkisin" ja kovasti houkuttelemalla. Meni siis nyt jo päiväunille kun itki vaan koko ajan eikä sylissäkään rauhoittunut. Viides lapsi kyseessä, eikä ole tämmöistä ollut aiemmin kenenkään lapsen kanssa. Sen takia onkin nyt sellainen olo että nostan kädet pystyyn ja luovutan, en vaan osaa enkä tiedä mitä tässä pitäis tehdä.
:'(
Meidän 8kk ikäisellä vauvalla on nyt muutaman kuukauden ollu yöt tosi levottomia. Välillä ihan suoraa itkua, kuten viimekin yönä itki puolilta öin kahteen asti. Ei huolinut maitoa, ei rauhoittunut kun nostin viereen, ainoastaan sylissä viihtyi kun istuin sängyn reunalla. Ja kun olin kuunnellut sitä huutoa, en enää yksinkertaisesti jaksanut pitää sylissä (en uskaltanut, kun tuntui että voisin tehdä ihan mitä vaan että saan huudon loppumaan...)
Neuvolassa olen asian koittanut ottaa puheeksi, aloittaen huonosta nukkumisesta ja omasta väsymyksestä asian johdosta, mutta th kuittaa vaan sanomalla ihan pirteältähän sä näytät. Ja siinäpä se.
Käytiin tk:ssa lääkärissä kun vauvalla ollut myös pulauttelua ja mahavaivaa viljojen takia, mutta eipä sekään osannut muuta kuin laittaa lähetteen keskussairaalaan, joten sitä aikaa tässä odotellaan (voiko muuten mistään tiedustella miten pitkät jonot on, ei paljon naurata jos tässä pitää puolikin vuotta odotella
)Jos on muuten jotain suolistoperäistä allergiaa tms. niin voiko se oireilla näin yölevottomuutena ja itkuisuutena?
Mulla on oikeesti yöllä pää täynnä ihan kauheita ajatuksia, kun kuuntelen tuota itkua. Pelottaa jos joku yö pimahdan ihan totaalisesti.
Vaikka tiiän että toinen on mahdollisesti kipeä, ei se paljon lohduta kun pitäis isommatkin lapset hoitaa ja päivällä nukkuminen on mahdotonta (enkä varmaan osais ees nukkuakaan)Vauva on päivisin usein kiukkuinen ja väsynyt (no ymmärtäähän sen, kun yöt menee valvoessa) mietin sitäkin että miten haitallista vauvan kehitykselle on nämä repaleiset yöt.
Nyt on eilisillasta lähtien syönyt tosi huonosti, esim. tänä aamuna en saanut menemään maitoa ollenkaan, sosetta otti pari lusikallista ja nekin "puoliväkisin" ja kovasti houkuttelemalla. Meni siis nyt jo päiväunille kun itki vaan koko ajan eikä sylissäkään rauhoittunut. Viides lapsi kyseessä, eikä ole tämmöistä ollut aiemmin kenenkään lapsen kanssa. Sen takia onkin nyt sellainen olo että nostan kädet pystyyn ja luovutan, en vaan osaa enkä tiedä mitä tässä pitäis tehdä.
:'(
Toivottavasti syy löytyy ja yöt helpottavat! Tsemppiä ja voimia!