Alan vaihto kampaajaksi 35-vuotiaana. Onko järkeä?

[Miettii miettii...]

Olen tilanteessa, että ilmeisesti täytyisi alkaa katselemaan uutta työpaikkaa tai kokonaan uutta koulutusta. Tätä "työuraa" on nyt katseltu 15 vuotta ja se menee kokoajan vain hullunpaan suuntaan (toisaalta samaa valitusta kuulee monen muunkin ammatin puurtajalta). Monet kehoittavat jatkamaan oman alani opintoja, kun on jo niin paljon työkokemustakin, mutta en usko löytäni tältä alalta enää töitä joita haluaisin tehdä..
Aina välillä olen haaveillut luovasta alasta jossa tehdä käsillä jotain. Kampaajan työ ei varmasti ole helpoimmasta päästä, mutta aina jotenkin ajatukset siihen palaavat.

Kaipaisin nyt rehellisiä kommentteja asiasta tietäviltä (kokemusta tai muuten tietoa)...
Onko aivan hullua 35-vuotiaan lähteä opiskelemaan parturikampaajaksi? Mitkä ovat alan huonoja ja hyviä puolia?
Pyörittelen mielessä haavetta, että tekisin osa-aikaisesti kampaajan hommia ja lisäksi ehkä tekisin keikkahommaa nykyisellä alallani. Kuulostaako yhtään realistiselta, että tekisi kampaajan hommia vain esim.2-3päivänä viikossa?
Aikuispuolella opiskellessa lyhentääkö koulutusta yhtään se, että taustalla on jo yksi ammattikoulutus?

 

[hmph]

Ei ole typerää uudelleen kouluttautua tuon ikäisenä. Sullahan on vielä n. 30v työaikaa jäljellä.

Onhan kampaajan työ rankkaa fyysisesti mutta myös palkitsevaa mikäli se on se mitå haluaa tehdä.

Hiusalalla ei oikeastaan ole aikuislinjaa muualla kuin yksityisissä kouluissa. Taitaa tuolla Tampereella olla joku lyhyempi koulu... Helsingissä on myös Unika jossa koulu kestää 18kk. Oppisopimus on sitten myös yksi vaihtoehto.

 

[Miettii miettii...]

Kiitos vastauksesta.
Katselin, että ainakin Vantaalta löytyy kampaajaksi opiskeluun aikuislinja. On iltaopiskelua. Kai tuohon voisi saada aikuisopiskelutukea tai opintotukea?

 

[n28]

Luulenpa että voisit olla loistava kampaaja, tiedät varmasti jo mitä itse haluat. Itse olen peruskoulun jälkeen opiskellut parturi-kampaajaksi, tajusin ettei se ole ollenkaan mun juttu ja valmistumisen jälkeen en ole tehnyt päivääkään pa-ka töitä.
Olen hoitoalalla nyt, mutta meno tuntuu menevän siihen suuntaan etten ole varma haluanko jatkaa ko. alalla enään. Täällä mietitään mahdollisia uusia koulutuksia, mutta kun kaikkea ei tosiaan löydy muutakuin nuorille. Ja itse en enään ihan niin nuoresta mene.

 

[dddd]

Riskinä on varmaan kemikaaleille altistuminen ja allergisoituminen. Toinen mietittävä asia on, kestääkö kädet rasitusta.

Itse ajattelin juuri omia hiuksia laittaessani, ettei minusta tulisi ikinä kampaajaa, kun kädet tulivat kipeiksi jo muutamassa minuutissa niitä ylhäällä pidettyäni.

 

[Miettii miettii...]

Hyviä pointteja.Kiitos.
Työikää tosiaan vielä jäljellä, mutta jaksaako kampaajan hommia eläkeikään? Kuitenkin monesti jotain nivelvaivoja, käsien tärinää yms iän myötä tulee...täytyykö sitten kuitenkin hankkia jossain kohden taas uusi ammatti... Ja kemikaaleille herkistymisestä olen kuullut itsekkin. En haluaisi kyllä sairastua työn vuoksi. Puuh...

Ikävää kun omalla alalla ei enää löydy työpaikkoja, joissa voisi toteuttaa ammattiaan eettisesti oikein. Sosiaalipuolella olen ja takki alkaa olla aika tyhjä suoraan sanottuna. Tuntuu hullulta heittää hukkaan kaikki tietotaito, jota on tältä alalta kerännyt jo paljon, mutta tämän alan jatko-opiskelujen pelkkä ajattelu saa ahdistuksen nousemaan pintaan.

Hassua kun lähihoitajiksi nykyään lähtee vuosittain opiskelemaan aikuisia alan vaihtajia sankoin joukoin..ja samaan aikaan hoitajat uupuu kentällä kun eivät voi toteuttaa sitä mihin ovat opiskelleet. Jotain hassua tässä on...
Pelkään kai, että lähden itse opiskelemaan jotain missä väsyy muista syistä (työaika, kemikaalit tms) ja löydän taas itseni miettimästä alan vaihtoa.
No, mitään ei voita jos ei joskus pelaa