Alan ymmärtää niitä, jotka sulkevat isovanhemmat pois lapsensa elämästä

["vieras"]

täällä haukutaan jatkuvasti naamapunaisena niitä mummoja. ne tekee niin ja ne tekee näin. samalla voivotetaan sitä, kun ei ole tukiverkkoja, ja mummot ei hoida lapsenlapsiaan tarpeeksi. kun mummot ei suostu elämään pelkästään lapsenlapsilleen, vaan niillä on omakin elämä. moni valittaja sais kuitenkin katsoa molemmissa tapauksissa peiliin

Mä olen onnellinen siitä että anoppi on normaali ihminen, ja oikeen hyvin toimii yhteistyö hänen kanssaan.

Mutta toivoisin kovin että omakin äiti olisi sellainen, että häneen voisi luottaa ja lapset antaa hoidettavaksi. En yhtään yritä arvostella, mutta ihan pienten lasten kanssa ei toimi sellainen että ei ole ruoka-aikoja, ei välttämättä koko päivänä syödä lämmintä ruokaa. Mun äiti on vain, miten sen nyt sanoisi, kovin huoleton. Kiertää kirppareita ja ostaa sieltä paljon tavaraa, myös mun lapsille. Harmi vain että vaatteessa saattaa olla jo valmiiksi isoja reikiä. Kiitän kauniisti, mutta eihän sellaista voi lapselle laittaa päälle, mikä on jo valmiiksi rikki?

Sellainen joka ei ole kokenut elämää tällaisessa perheessä ei välttämättä tiedä miten paljon kaipaa sitä että voisi luottaa siihen että aikuinen joka sanoo huolehtivansa mun lapsistani myös sen tekee. En ole isovanhempia kokonaan sulkenut pois, mutta lapset kyläilevät siellä ilman vanhempia vasta sitten kun ovat itse jo riittävän isoja huolehtimaan itsestään.

Olisin tosi onnellinen jos mun perheeni olisi edes hieman normaalimpi.

 

["kahden äiti"]

se on lapselle lomaa olla siellä mummolassa, jossa ei pilkun tarkasti nussita kellonaikoja, vaan mennää rennommin ja lapsen tahdon mukaan. sekään että syö välillä herkkuja, ei sitä lasta tapa.
kun vain mummot tosiaan sen allergiat ynnä muut sellaiset ja sen turvallisuuden ottavat huomioon. kyllä lapset sitten ehtii olla siinä natsi kurissa kotonakin

Ei ruoka-aikojen tartte olla pilkun tarkkaan, mutta lapsen pitää kuitenkin saada säännöllisesti ruokaa. Mun äiti saattaa koko päivän mennä itse yhdellä voileivällä, ja vasta illalla syövät ruokaa. Kun olin lapsi, meillä ei usein ollut aamulla jääkaapissa mitään muuta kuin voita. Olin tosi alipainoinen, ja vasta jälkikäteen tajunnut että se ehkä johtui siitä että meillä 4 hengen perhe (2 aikuista, 2 lasta) söi yhteensä 10 kalapuikkoa.

Jos menemme sinne perheenä kylään, ja olen sopinut että tulemme syömään, äiti saattaa tunnin päästä saapumisesta kysyä että onko meillä nälkä, haluttaisiinko syödä? Ja tämä siis tarkoittaa että alkaa siinä kohdalla katsella jotain ruoaksi laitettavaa. Ihmettelen, koska mielestäni olen ihan erikseen varmistanut että kyllä, tulemme syömään.

Mummolassa saa kyllä syödä karkkia ja riippua verhoissa jos se mummosta on mukavaa, ei se minua haittaa. Lapsen perustarpeista kuten uni, riittävä ruoka ja turvallisuus ei kuitenkaan mun mielestä voi tinkiä.

 

[ei oo helppoa]

Minun anopilla taas on mielenterveyssairaus ja joudutaan sen takia rajoittamaan näkemisiä ja lapsia ei anneta siitä syystä tälle mummolle yksin hoitoonkaan. Tilanne on todella rasittava ja monet kerrat ollaan mietitty, että katkaistaanko välit sinne kokonaan. Appiukkokin on niin käsittämättömän itsekäs eikä näe tilanteessa mitään ihmeellistä vaan hänen mielestä meidän pitäisi vaan sietää. Niin, pitäiskö tässä sitten mieluummin menettää oma mielenterveys ja jatkaa vaan samaa rataa.

 

["joo"]

[QUOTE="Sanna";26465693]Taitavat kuitenkin olla eri ihmisiä nämä valittajat.[/QUOTE]

Ei nää sitä älyä, toi sama laulu soi asiassa kuin asiassakin.

 

[Eedla]

Ei helvetti vie jaksa sitä että AINA pitää annettuja ohjeita rikkoa. Oli kyseessä lapsen allergiat tai turvallisuus niin aina pitää tehdä eri tavalla kuin mitä äiti on ohjeistanut ja salaa tietenkin. Sitten surusilmäiset mummat itkee täällä kun ei nää lapsenlastaan. No eipä näe ei jossei kasvatusvastuussa olevia vanhempia suostu hoitoasioissa uskomaan! Elämä lasten kanssa on rankkaa muutenkin niin tähän tarvitaan vain sellaisia aikuisia jotka vetävät yhtä köyttä. Ei mitään sooloilija-mummeja!!

Meillä oli tuo ongelma esikoisen kanssa. Sillä oli paha maitoallergia ja lääkärin ohje oli että yhtään tippaa ei saa antaa maitoa sisältävää ruokaa tai maitoa, se pitää tapahtua lääkärin valvonnassa. Sitä anoppi ei voinu käsittää ja siitä väännettiin erinäiset kerrat. En kyllä kaipaa niitä aikoja.