I
Ikuinen pimeys
Vieras
Meidän juttu alkoi ystävyydestä. Hänellä ei ollut monta muuta ystävää, minulla oli ystäviä ja aviomies, jonka kanssa olimme onnellisia. Tapasin hänet työpaikallani ja kun meillä oli sama urheiluharrastus näin häntä vapaa-aikanakin. Jossain vaiheessa hän sairastui henkisesti ja takertui minuun. Hän uhkasi itsemurhalla, jäi pois töistä omalle lomalle ja lopulta sairaslomalle. Hän lähetteli satoja viestejä, joissa uhkasi tappaa itsensä ja lopulta olin häntä tukemassa joka ilta. Valehtelin jopa olevani sairas, että saatoin olla päivätkin hänen luonaan, ettei hän vaan tappaisi itseään. Jätin mieheni yksin, ei ollut aikaa muille ystäville, työni kärsi suuresti. Lopulta mieheni halusi eron, sain lopputilin ja ystäväni joutui suljetulle osastolle. Menetin myös kontaktin muihin ystäviini.
Muutin omileni, kituuttelin ansiosidonnaisella. Hän pääsi hoidosta, asui vanhempiensa luona mutta käytännössä kuitenkin minun luonani. Jos tein pätkätöitä hän oli päivät kotona ja tuli riippuvaiseksi netistä ja nettipeleistä etenkin. Hän onnistui saamaan verkkopankkini tunnukset ja salasanan selville ja tuhlasi rahani nettipeleihin ja verkkokaupan ostoksiin. Visalaskut olivat huimia ja jouduin ja joudun yhä elämään suunnilleen makaronilla selvitäkseni. Hän kertoi rakastavansa minua ja minäkin olin huomaamattani rakastunut häneen. Olimme kokeneet kovia, minäkin sairastuin masennukseen ja se yhdisti jollain oudolla tavalla meitä. Meillä ei ollut kummallakaan muita ystäviä, vain toisemme ja olin hyvin rakastunut ja riippuvainen hänestä.
Hän kuntoutui niin, että meni töihin ja kaikki muuttui. Hän osteli edelleen kaikkea myös minun rahoillani. Uusia vaatteita jne, minulla ei ole sellaiseen ollut varaa yli puoleen vuoteen. Sitäpaitsi olin ja olen edelleen masentunut lääkkeistä huolimatta. Nyt hän sitten viime viikolla ilmoitti, että työkaveri oli pyytänyt häntä ulos ja nyt he sitten seurustelevat. Ja voin vaikka tappaa itseni, jos en sitä kestä tai sitten olla salassa pidettävä, toinen nainen. Minä rakastan häntä eikä minulla ole työtä eikä ystäviä, yhteydet sukulaisiin ovat etäiset. Minulla on vain hänet, joten suostuin toiseksi naiseksi. Uhrasin hänelle kaiken mitä uhrata voin ja hän tekee minulle näin :`( Olen jatkuvasti yksin, masentunut ja kohta alan harkita sitä toista vaihtoehtoa. Mitä järkeä on elää, jos olen vain toisen rahapussi ja panopuu. Olen liian väsynyt lähtemään ja yhä hyvin rakastunut.
Miten saan hänet yksin itselleni? Haluan olla taas hänelle se ainoa niinkuin hänkin on minulle. Mitä ihmettä voin tehdä?
Muutin omileni, kituuttelin ansiosidonnaisella. Hän pääsi hoidosta, asui vanhempiensa luona mutta käytännössä kuitenkin minun luonani. Jos tein pätkätöitä hän oli päivät kotona ja tuli riippuvaiseksi netistä ja nettipeleistä etenkin. Hän onnistui saamaan verkkopankkini tunnukset ja salasanan selville ja tuhlasi rahani nettipeleihin ja verkkokaupan ostoksiin. Visalaskut olivat huimia ja jouduin ja joudun yhä elämään suunnilleen makaronilla selvitäkseni. Hän kertoi rakastavansa minua ja minäkin olin huomaamattani rakastunut häneen. Olimme kokeneet kovia, minäkin sairastuin masennukseen ja se yhdisti jollain oudolla tavalla meitä. Meillä ei ollut kummallakaan muita ystäviä, vain toisemme ja olin hyvin rakastunut ja riippuvainen hänestä.
Hän kuntoutui niin, että meni töihin ja kaikki muuttui. Hän osteli edelleen kaikkea myös minun rahoillani. Uusia vaatteita jne, minulla ei ole sellaiseen ollut varaa yli puoleen vuoteen. Sitäpaitsi olin ja olen edelleen masentunut lääkkeistä huolimatta. Nyt hän sitten viime viikolla ilmoitti, että työkaveri oli pyytänyt häntä ulos ja nyt he sitten seurustelevat. Ja voin vaikka tappaa itseni, jos en sitä kestä tai sitten olla salassa pidettävä, toinen nainen. Minä rakastan häntä eikä minulla ole työtä eikä ystäviä, yhteydet sukulaisiin ovat etäiset. Minulla on vain hänet, joten suostuin toiseksi naiseksi. Uhrasin hänelle kaiken mitä uhrata voin ja hän tekee minulle näin :`( Olen jatkuvasti yksin, masentunut ja kohta alan harkita sitä toista vaihtoehtoa. Mitä järkeä on elää, jos olen vain toisen rahapussi ja panopuu. Olen liian väsynyt lähtemään ja yhä hyvin rakastunut.
Miten saan hänet yksin itselleni? Haluan olla taas hänelle se ainoa niinkuin hänkin on minulle. Mitä ihmettä voin tehdä?
ehkä olisi hyvä jutella jonkun kanssa, kieltäydyin aikanaan minulle tarjotusta terapian mahdollisuudesta, olisi varmaan pitänyt siihen tarttua.
Aloin tapailla tuota uutta miestä ja rakastuimme. Ja sain hänen kanssaan aivan ihanan suhteen! Olin niin onnellinen ja kun tämän uuden miehen kuvioihin tultua muistelin tuota edellistä miestä, jota joskus kuvittelin rakastavani enemmän, kuin elämää tai itseäni, niin yhtäkkiä tuntuikin, että se oli ollut joku kummallinen sairauden kaltainen harhakuvitelma. Ajattelin minua satuttanutta miestä ja suoraan sanottuna ihmettelin, että miten koskaan saatoinkaan rakastua moiseen loiseen. Säälin häntä aina silloin, jos häntä vaivaudun ajattelemaan. Säälin ja helveksin. Muita tunteita ei ole enää jäljellä häntä kohtaan. Eikä pienintäkään kipua sydämessäni, se parantui nopeasti ja täysin melkein heti, kun vaan USKALSIN päästää miehestä irti ja alkaa elää itselleni.
