Alenin toiseksi naiseksi :(

[kymysys]

Taloudellinen turvaaminen ja huonojen suhteiden välttelykin voi mennä sairauksiin asti. Ap on joka tapauksessa todella sairas päästään.

 

[tsemppiä]

Ap:n miesystävä oli käyttänyt luvatta ap:n tiliä. Se on ihan ihka oikea rikos. Koko suhde muutenkin on silkkaa hyväksykäyttöä, ja siitä irtaantumisella ei tosiaankaan ole mitään tekemistä itsekkyyden kanssa.

Yllä on hyviä neuvoja ap:lle. Yritä noita kotikonsteja, ja jos tuntuu, etteivät ne auta, hae ammattiapua. Tärkeintä on, että saat nyt heti katkaistua yhteydenpidon mieheen.
Nyt ei ole aika itseruoskintaan sen vuoksi, että asiat ovat päässeet tuohon pisteeseen.

 

[totteemus]

Ap:n miesystävä oli käyttänyt luvatta ap:n tiliä. Se on ihan ihka oikea rikos. Koko suhde muutenkin on silkkaa hyväksykäyttöä, ja siitä irtaantumisella ei tosiaankaan ole mitään tekemistä itsekkyyden kanssa.

Yllä on hyviä neuvoja ap:lle. Yritä noita kotikonsteja, ja jos tuntuu, etteivät ne auta, hae ammattiapua. Tärkeintä on, että saat nyt heti katkaistua yhteydenpidon mieheen.
Nyt ei ole aika itseruoskintaan sen vuoksi, että asiat ovat päässeet tuohon pisteeseen.

No mutta kyllä pittää ap:n ajatella sitäkin, miksi??? hän on hakeutunut tuollaiseen suhteeseen. Itseruoskinta on ihan hyväksi, kun elämässä mokailee totaalisesti. Se on vaan tervettä vastuun kantoa omista tekemisistään.

 

[totteemus]

Ap:n miesystävä oli käyttänyt luvatta ap:n tiliä. Se on ihan ihka oikea rikos. Koko suhde muutenkin on silkkaa hyväksykäyttöä, ja siitä irtaantumisella ei tosiaankaan ole mitään tekemistä itsekkyyden kanssa.

Yllä on hyviä neuvoja ap:lle. Yritä noita kotikonsteja, ja jos tuntuu, etteivät ne auta, hae ammattiapua. Tärkeintä on, että saat nyt heti katkaistua yhteydenpidon mieheen.
Nyt ei ole aika itseruoskintaan sen vuoksi, että asiat ovat päässeet tuohon pisteeseen.

No mutta kyllä pittää ap:n ajatella sitäkin, miksi??? hän on hakeutunut tuollaiseen suhteeseen. Itseruoskinta on ihan hyväksi, kun elämässä mokailee totaalisesti. Se on vaan tervettä vastuun kantoa omista tekemisistään.

Lisäys: jos ihminen ei tiedä miksi??? hän tekee itselleen haitallisia valintoja elämässään niin hän ei parane eikä opi virheistään. Toisia voi syyttää omista virheistään vaan aika vähän loppujen lopuksi. Itse on niistä vastuunsa kannettava kukin ihminen: "olet itse oman onnesi seppä".

 

[Maarit76]

Pieni itsekkyys on oikeasti terveellistä ja kaikki saisi vähän harrastaa sitä. Pitäkää itsestänne huolta ja olkaa mieluummin yksin kuin sairaassa suhteessa. Uskaltakaa olla yksin !

Itsekkyys? Kutsutko sinä huonojen suhteiden välttelyä ja esim. taloudellisesta tilanteen turvaamista ITSEKKYYDEKSI?? Jo on tytöt kilteiksi opetettu...

Tarkoitin tällä ettei naisten tarvitse olla "pelastamassa" lurjuksia vain koska omatunto soimaa vähän jos ei välitä rentuista. Niin monilla naisilla on aina tuo hoivatarve joka vie sitten ojasta allikkoon.

 

[tsemppiä]

Lisäys: jos ihminen ei tiedä miksi??? hän tekee itselleen haitallisia valintoja elämässään niin hän ei parane eikä opi virheistään. Toisia voi syyttää omista virheistään vaan aika vähän loppujen lopuksi. Itse on niistä vastuunsa kannettava kukin ihminen: "olet itse oman onnesi seppä".

Selvähän se, että nuo asiat pitää miettiä viimeistään ennen kun alkaa edes miettiä uuteen suhteeseen ryhtymistä. Nyt akuuttina asiana on tästä tilanteesta irtaantuminen ja elämänhallinnan rakentaminen. Miksi-kysymyksille on aikaa sitten, kun pahimmasta on selvitty.

Ketään ei vielä tarvitse syyttää mistään. Sen aika on myöhemmin.

 

[Ikuinen pimeys]

Miten lohdullista, että olen saanut näin paljon vastauksia! Kiitokset teille! Samassa veneessä, tuo kuulostaa niin tutulta! Olen laihtunut kun ruoka ei maita, viinaa menisi varmasti enemmän jos olisi rahaa. Ennen juoksin tai kävin kävelyllä joka päivä vähintään tunnin. Nyt en tee mitään. Itken yksin kotona. Toivoisin, että ansaitsen parempaa...

 

[tsemppiä]

Eivät asiat toivomalla parane. Keskitä nyt kaikki voimat siihen, että saat katkaistua kaikki yhteydet tuohon mieheen.

Et tarvitse nyt kotona itkua vaan terveellistä ruokaa, unta, liikuntaa ja mielekästä tekemistä. Tiedän, että se ei nyt välttämättä tunnu tärkeältä tai siltä, että olosi voisi parantua siitä, mutta kokeile silti. Yritä miettiä sellaista tekemistä johon kuluu paljon aikaa, ja jonka aikana et voi itkeskellä tilannettasi.

 

[juupasenkyllä.]

Kukaan mies ei ole rääkymisen, ryyppäämisen, roikkumisen, masentumisen ja syömättömyyden arvoinen!

Miehiä on maailmassa pilvin pimein, joten otetaanpas nyt itseä niskasta kiinni ja jatketaan elämää!

Kuten joku tuossa sanoi, ei ne asiat toivomalla parane, vaan itse pitää tehdä muutoksia!

Sydänsuruja tässä on itse kukin kokenut, mutta ei niihin ole vielä kukaan kuollut, ja moni meistä on sen tajunnut, että jonkun säälittävän luuserin ja hyväksikäyttäjän perään ei enää aleta itkemään. Siinähän tekee itsestään ihan naurunalaisen.

Mietippä, ap. tarkkaan, niin ei se mies loppujen lopuks niin ihana oo. Sulla on vaan joku kieroutunu haavekuva siitä, mitä rakastat, ei sitä ihmistä.

 

[Ikuinen pimeys]

Olette oikeassa, kaikki, myös sinä joka sanoit että ap. on päästään sairas. Kun luen vastauksianne, ymmärrän sen itsekin. Minä olen antanut kaikkeni, uhrannut henkisen ja fyysisen terveyteni, hyvän avioliiton ja katsonut läpi sormien, kun hän käyttää rahani omiin menoihinsa. Hän osaa olla hyvin viehättävä ja lirkutella, mutta sydämeni murtui lopullisesti, kun hän eilen lähetti vahingossa minulle sille toiselle tarkoitetun viestin. Selvää on, että hän ei rakasta minua, vaan sitä toista ja minä vain roikun mukana. Ja kärsin. Hän on kohdellut minua huonosti, en ansaitse tällaista. Olen tehnyt virheitä ja ollut liian kiltti ja sinisilmäinen. Pelkään jääväni loppuiäksi yksin jos luovun hänestä, mutta pakkohan se on, en jaksa tällaista enää.

Olen jo alkanut paikkailla välejä entisiin ystäviini. Kerron heillekin tämän tilanteeni ja toivon heidän ymmärtävän. Samoin olen lähestynyt sukulaisiani, etten jäisi yksin. Katselen asuntoa toiselta paikkakunnalta, missä siskoni perhe asuu. Tuskaa tekee, sillä olen ollut vain hänen kanssaan niin kauan. Miksiköhän? Varmaan siksi, että hänen ollessaan huonossa jamassa, hän uhkaili kahta kauheammin itsemurhalla jos menisin muiden kavereiden kanssa ja jättäisin hänet yksin. Puhelutkin saivat tämän reaktion aikaan ja tekstiviestini hän halusi lukea. Lopulta en vastannut puheluihin enkä viesteihin enkä mennyt mihinkään. Hän halusi minut yksin itselleen. Ja nyt joudun rakentamaan elämäni uudestaan sirpaleista.

 

[uhkailu on tyhjää.]

Pieni välitiedotus: Ihminen joka oikeasti harkitsee itsemurhaa, harvemmin siitä toitottaa ja uhkailee. Oikeasti itsemurhaa harkitseva pyörittelee ajatusta hiljaa ja omassa päässään, mutta ihminen joka toitottaa että teen itsarin ja uhkailee itsarilla, on vain huomionhakuinen, omistushaluinen, katkera ja pirullinen ihminen.

Miettikääpä nyt itsekin, jos lähipiirissänne on itsemurhan tehneitä, kuinka moni sellaisen tehnyt on tekoaan ennen siitä höpissyt ja uhkaillut? Minun lähipiirissäni ei ainakaan kukaan. Ja lähipiirissä on pari jotka ovat poistuneet oman käden kautta.

 

[näin juuri]

Ap, tuollainen lötjäke kuin sinulla ei varmasti saa aikaiseksi itseään tappaa. Jonkun muun pitää sekin hänen puolestaan hoitaa ;O)

 

[tsemppiä]

En minäkään usko, että mies itseään tappaisi. Ja nythän se on löytänyt jo uuden hyväksikäytettävän.

Muutto toiselle paikkakunnalle ja sukua lähemmäs kuulostaa hyvältä ajatukselta. Nyt on tilaisuus luopua vanhasta ja järjestää elämää uuteen malliin muuttoa valmistellessa.

 

[Olen ollut samassa veneessä...]

Ap, lue ajatuksella nimimerkin "Olen ollut samassa veneessä..." kirjoitus. Hienosti kirjoitettu, hienosti kuvattu tunteita, joita tuossa tilanteessa herää. Itse en ihan yhtä syvässä suossa ole ollut, mutta varsin matalalla kuitenkin. Se helpotuksen tunne, kun itse päästää toivottomasta suhteesta irti, se on sanoinkuvaamaton.

En ymmärrä, miksi yleensäkään pitää takertua noin sairaalla tavalla toiseen ihmiseen.

Et ehkä ole nähnyt ja kokenut elämässäsi tarpeeksi, jotta voisit sitä ymmärtää ja olen siitä pahoillani. Toiseen ihmiseen takertuminen on ehdottomasti henkisen sairauden merkki, mutta toki sellaista sairastumista voi silti ymmärtää.

Miksi joku tappaa itsensä? Miksi joku pilaa hyvän perheelämän alkoholisoitumalla? Miksi joku antaa hakata itseään? Miksi joku antaa itsensä lihoa 200 kiloiseksi? Miksi joku ei uskalla päästää ketään lähelleen? Miksi joku kiusaa koulukaveriaan? Miksi joku teeskentelee aina iloista, vaikka on oikeasti onneton? Miksi joku polttaa tupakkaa, vaikka tietää sen olevan myrkyllistä? Miksi joku pelkää hissillä matkustamista? Miksi joku tekee töitä niin paljon, ettei ehdi viettää aikaa omien lapsiensa kanssa? Miksi, miksi, miksi...???

Ihmiset ovat erittäin monimutkaisia olentoja, eikä kenenkään käytös ole täysin järjenmukaista. Meihin vaikuttavat niin monet pienet ja isot asiat... Lapsuuden kokemukset, omien vanhempien kyky tai kyvyttömyys opettaa meitä käsittelemään ja ilmaisemaan omia tunteitamme terveellä tavalla, ympäristö, geenit, traumat, opitut asiat, järki ja järjettömyys, tunteet ja tunteettomuus, pelko, rakkaus, toiset ihmiset, omat unelmat, pettymykset, uskon puute, väärät uskomukset, aivokemia.......... Luettelo on loputon. Ihminen ei aina toimi jokaisessa tilanteessa parhaalla ja järkevimmällä mahdollisella tavalla ja mielestäni se on melko inhimillistä ja ymmärrettävää.

Jos sinä et sitä ymmärrä, olen surullinen puolestasi.

 

[Olen ollut samassa veneessä.....]

Tajuan tuon toivottomuuden tunteen niin hyvin. Elin itse todella kuluttavassa suhteessa kaksi vuotta. Mies kohteli minua kuin paskaa ja piti koko ajan kierroksessa muita naisia ja jopa asui välillä toisen naisen kanssa ja minä roikuin hänessä kuin hullu, en kyennyt näkemään mitään muuta, olin valmis tyytymään vaikka rippeisiin. Tunsin silloin, että hän on elämäni suuri rakkaus, eikä toista niin suurta voi olla olemassakaan... Kuinka väärässä olinkaan. Ystäväni hokivat minulle jatkuvasti, että päästä irti siitä miehestä ja löydät jotakin paljon parempaa. En uskonut heitä. En voinut, koska en silloin edes halunnut mitään "parempaa", halusin vain hänet, hinnalla millä hyvänsä.

Vajosin todella onnettomaan tilaan. Masennuin vakavasti, en syönyt, laihduin 10 kiloa, en kyennyt tekemään töitä, koko elämäni mureni... Ainut lohtu oli tupakka ja alkoholi. Mikä tietysti vain pahensi tilaani. Ja kun päästin itseni niin huonoon kuntoon, olo oli vain entistä kurjempi.

Minun neuvoni sinulle ihan näin ensiapuna on seuraava: Keskity pitämään itsestäsi hyvää huolta, vaikka väkisin! Jos nyt juuri tuntuu mahdottomalta ajatukselta henkisesti irtaantua tuosta miehestä, niin tee se vaikka sitten hieman myöhemmin. Mutta älä jätä itseäsi heitteille! Se on ihan ensiarvoisen tärkeää. Käy kaupassa, osta terveellistä ja hyvää ruokaa. Kokkaa itsellesi joka päivä. Jos siltä tuntuu, palkitse itsesi vaikka herkuillakin, syö suklaata ja jäätelöä. Mutta ennen kaikkea, syö joka ikinen päivä terveelinen aamiainen, tee itsellesi joka päivä lämmin ateria ja syö paljon hedelmiä ja marjoja ja juo paljon vettä. Älä hoida murheitasi alkoholilla, vaan liikunnalla. Aloita lenkkeily. Juokse pitkin metsiä ja huuda ja paha olo ulos. Lenkkeily antaa uskomatonta voimaa; juostessa saat purettua ahdistustasi terveellä tavalla ja lenkin jälkeen elimistössäsi virtaa runsaasti endorfiiniä, joka tekee olon väistämättä paremmaksi. Itse asiassa, mitä masentuneempi ihminen on, sitä voimakkaampi on endorfiinin purkaus juoksulenkin jälkeen. Nuku tarpeeksi, mutta älä liikaa. Pakota itsesi ulos ja tekemään asioita; käy elokuvissa, uimahallissa, kävelyllä, taidenäyttelyssä tai missä tahansa. Se saattaa nyt tuntua täysin yhdentekevältä ja turhanpäiväiseltä, mutta se auttaa, kun jatkat sinnikkäästi elämäsi elämistä. Jos jäät tuleen makaamaan, ahdistus vain syvenee.

Ja arvaappas mikä on kaikista parasta itsestään huolehtimisessa tässä tilanteessa? Se saa sinut väistämättä voimaan paremmin, se saa sinut tuntemaan itsesi vahvemmaksi ja nostaa itsetuntoasi ja sen myötä olet vahvemmilla myös tämän miehen suhteen. Mitä ankeampaan tilaan annat itsesi vajota, sitä kipeämmin koet tarvitsevasi sitä miestä. Mitä parempaa huolta pidät itsestäsi, sitä paremmin voit ja sitä vähemmän koet tarvetta pitää sitä surkeaa luuseri miestä elämässäsi.

Ohje numero kaksi: opettele tuntemaan vihaa miestä kohtaan. Älä keskity niihin muutamiin herkkiin hetkiin, joita olet hänen kanssaan kokenut. Keskity niihin kusipäisiin temppuihin, joita hän on sinulle tehnyt ja vielä kehtaa soitella perään! Kuka helvetti se jätkä oikein luulee olevansa?!?! Älä sääli miestä, äläkä sääli itseäsi. Vihaa miestä ja rakasta itseäsi.

Ja sitten vielä kolmas pointti: Sinä haluat rakkautta. Haluat tasapainoisen ja onnellisen parisuhteen, joka perustuu molemminpuoliselle rakkaudelle, kunnioitukselle ja luottamukselle. Tämä suhde on kaukana siitä. Hän ei kertakaikkiaan voi olla sinun elämäsi suuri rakkaus ja se oikea; se on vielä vasta tulossa elämääsi, kunhan tästä tokenet. Rakkaus on välittämistä, huolenpitoa ja kunnioitusta. Tämä mies ei anna sinulle mitään. Hän käyttää sinua hyväkseen mitä törkeimmällä tavalla ja mitä se kertoo hänestä? Onko hänen tekonsa kypsän, älykkään, vastuullisen, selkärankaisen miehen tekoja, vai ovatko ne säälitävän pellen tekoja? Ja kummanlaisen miehen sinä haluat? Todellisen miehen, joka seisoo omilla jaloillaan ja kunnioittaa naista, vai raukkamaisen lapamadon, joka kusettaa naisia, kun ei itsekseen pärjää? Ala nähdä se mies hänen tekojensa kautta, eikä sinun haavekuviesi kautta. Tämä mies ei ole unelmiesi mies, hän on pahin painajaisesi, jonka haluaisit uskoa olevan jotakin muuta. Tämä mies on tehnyt sinulle valtavat määrät pahaa, kuinka paljon olet valmis ottamaan sitä lisää? Sillä paremmaksi tuo ei tule koskaan muuttumaan, sen voin vannoa.

Minulle kävi niin, että yhtenä päivänä päätin, että nyt riittää. Sydämeeni sattui vieläkin ja kaipasin miestä, mutta minun oli pakko rakastaa enemmän itseäni, kuin toista ihmistä, joka ei tee muuta kuin tuhoa elämässäni. Kirjoitin miehelle pitkän kirjeen. Purin kirjeeseen kaiken tuskan, vihan ja sydänsurun, jota hän oli minulle aiheuttanut ja toisalta itse olin sallinut hänen minulle aiheuttaa... Kerroin kirjeessä, että kaikki väliltämme on lopullisesti loppu, emmekä voi enää koskaan ikinä olla missään tekemisissä toistemme kanssa, se oli viimeinen jäähyväis kirje. Kirjeen kirjottaminen auttoi minua puhdistumaan isosta tuska-lastista, jota olin kantanut sisälläni. Ja sen lähettäminen miehelle tuntui myös puhdistavalta; sainpahan sanottua kaiken, eikä mitään jäänyt hampaan koloon. Lähetin kirjeen ja sillä hetkellä tunsin, kuinka tuskastani ja riippuvuudestani tätä miestä kohtaan 90% olisi vain haihtunut taivaan tuuliin. Vielä jäi se pieni kipu sydämeen, mutta se oli niin pieni, etten enää koskaan kaivannut häntä takaisin ja sekin kipu ropisi sieltä omia aikojaan pois muutamassa kuukaudessa.

Ja kuinka ollakaan! Ystäväni olivat olleet oikeassa; kun päästin irti tuosta miehestä, tapasin uuden miehen. Aloin tapailla tuota uutta miestä ja rakastuimme. Ja sain hänen kanssaan aivan ihanan suhteen! Olin niin onnellinen ja kun tämän uuden miehen kuvioihin tultua muistelin tuota edellistä miestä, jota joskus kuvittelin rakastavani enemmän, kuin elämää tai itseäni, niin yhtäkkiä tuntuikin, että se oli ollut joku kummallinen sairauden kaltainen harhakuvitelma. Ajattelin minua satuttanutta miestä ja suoraan sanottuna ihmettelin, että miten koskaan saatoinkaan rakastua moiseen loiseen. Säälin häntä aina silloin, jos häntä vaivaudun ajattelemaan. Säälin ja helveksin. Muita tunteita ei ole enää jäljellä häntä kohtaan. Eikä pienintäkään kipua sydämessäni, se parantui nopeasti ja täysin melkein heti, kun vaan USKALSIN päästää miehestä irti ja alkaa elää itselleni.

Toivotan sinulle voimia ja olen täällä tukenasi, jos vain tahdot.

Olet ollut todella sairaasti riippuvainen. Surullinen tarina.

Kyllä, olin todella sairaasti riippuvainen. Mielestäni tarina ei kuitenkaan ole surullinen, päin vastoin. Mielestäni tarinani voi olla opettavainen ja toivoa antava, sitä paitsi siinä on onnellinen loppu. En koskaan kadu tuota sairasta riippuvuus-suhdettani. Se on vienyt minut pohjamutiin, se on pakottanut minut kohtaamaan omat heikkouteni ja se on pakottanut minut käymään läpi omia traumojani tavalla, joka on opettanut ja kasvattanut minua enemmän, kuin mikään muu koko elämäni aikana. Selvisin vaikeasta elämänkoulusta voittajana, olen tasapainoisempi ja onnellisempi, kuin koskaan ja elän lämpimässä ja kunnioittavassa rakkaussuhteessa upean ihmisen kanssa. Minusta se on voitokas, toiveikas ja onnelinen tarina.

 

[joo ja lässyn lässyn]

Tajuan tuon toivottomuuden tunteen niin hyvin. Elin itse todella kuluttavassa suhteessa kaksi vuotta. Mies kohteli minua kuin paskaa ja piti koko ajan kierroksessa muita naisia ja jopa asui välillä toisen naisen kanssa ja minä roikuin hänessä kuin hullu, en kyennyt näkemään mitään muuta, olin valmis tyytymään vaikka rippeisiin. Tunsin silloin, että hän on elämäni suuri rakkaus, eikä toista niin suurta voi olla olemassakaan... Kuinka väärässä olinkaan. Ystäväni hokivat minulle jatkuvasti, että päästä irti siitä miehestä ja löydät jotakin paljon parempaa. En uskonut heitä. En voinut, koska en silloin edes halunnut mitään "parempaa", halusin vain hänet, hinnalla millä hyvänsä.

Vajosin todella onnettomaan tilaan. Masennuin vakavasti, en syönyt, laihduin 10 kiloa, en kyennyt tekemään töitä, koko elämäni mureni... Ainut lohtu oli tupakka ja alkoholi. Mikä tietysti vain pahensi tilaani. Ja kun päästin itseni niin huonoon kuntoon, olo oli vain entistä kurjempi.

Minun neuvoni sinulle ihan näin ensiapuna on seuraava: Keskity pitämään itsestäsi hyvää huolta, vaikka väkisin! Jos nyt juuri tuntuu mahdottomalta ajatukselta henkisesti irtaantua tuosta miehestä, niin tee se vaikka sitten hieman myöhemmin. Mutta älä jätä itseäsi heitteille! Se on ihan ensiarvoisen tärkeää. Käy kaupassa, osta terveellistä ja hyvää ruokaa. Kokkaa itsellesi joka päivä. Jos siltä tuntuu, palkitse itsesi vaikka herkuillakin, syö suklaata ja jäätelöä. Mutta ennen kaikkea, syö joka ikinen päivä terveelinen aamiainen, tee itsellesi joka päivä lämmin ateria ja syö paljon hedelmiä ja marjoja ja juo paljon vettä. Älä hoida murheitasi alkoholilla, vaan liikunnalla. Aloita lenkkeily. Juokse pitkin metsiä ja huuda ja paha olo ulos. Lenkkeily antaa uskomatonta voimaa; juostessa saat purettua ahdistustasi terveellä tavalla ja lenkin jälkeen elimistössäsi virtaa runsaasti endorfiiniä, joka tekee olon väistämättä paremmaksi. Itse asiassa, mitä masentuneempi ihminen on, sitä voimakkaampi on endorfiinin purkaus juoksulenkin jälkeen. Nuku tarpeeksi, mutta älä liikaa. Pakota itsesi ulos ja tekemään asioita; käy elokuvissa, uimahallissa, kävelyllä, taidenäyttelyssä tai missä tahansa. Se saattaa nyt tuntua täysin yhdentekevältä ja turhanpäiväiseltä, mutta se auttaa, kun jatkat sinnikkäästi elämäsi elämistä. Jos jäät tuleen makaamaan, ahdistus vain syvenee.

Ja arvaappas mikä on kaikista parasta itsestään huolehtimisessa tässä tilanteessa? Se saa sinut väistämättä voimaan paremmin, se saa sinut tuntemaan itsesi vahvemmaksi ja nostaa itsetuntoasi ja sen myötä olet vahvemmilla myös tämän miehen suhteen. Mitä ankeampaan tilaan annat itsesi vajota, sitä kipeämmin koet tarvitsevasi sitä miestä. Mitä parempaa huolta pidät itsestäsi, sitä paremmin voit ja sitä vähemmän koet tarvetta pitää sitä surkeaa luuseri miestä elämässäsi.

Ohje numero kaksi: opettele tuntemaan vihaa miestä kohtaan. Älä keskity niihin muutamiin herkkiin hetkiin, joita olet hänen kanssaan kokenut. Keskity niihin kusipäisiin temppuihin, joita hän on sinulle tehnyt ja vielä kehtaa soitella perään! Kuka helvetti se jätkä oikein luulee olevansa?!?! Älä sääli miestä, äläkä sääli itseäsi. Vihaa miestä ja rakasta itseäsi.

Ja sitten vielä kolmas pointti: Sinä haluat rakkautta. Haluat tasapainoisen ja onnellisen parisuhteen, joka perustuu molemminpuoliselle rakkaudelle, kunnioitukselle ja luottamukselle. Tämä suhde on kaukana siitä. Hän ei kertakaikkiaan voi olla sinun elämäsi suuri rakkaus ja se oikea; se on vielä vasta tulossa elämääsi, kunhan tästä tokenet. Rakkaus on välittämistä, huolenpitoa ja kunnioitusta. Tämä mies ei anna sinulle mitään. Hän käyttää sinua hyväkseen mitä törkeimmällä tavalla ja mitä se kertoo hänestä? Onko hänen tekonsa kypsän, älykkään, vastuullisen, selkärankaisen miehen tekoja, vai ovatko ne säälitävän pellen tekoja? Ja kummanlaisen miehen sinä haluat? Todellisen miehen, joka seisoo omilla jaloillaan ja kunnioittaa naista, vai raukkamaisen lapamadon, joka kusettaa naisia, kun ei itsekseen pärjää? Ala nähdä se mies hänen tekojensa kautta, eikä sinun haavekuviesi kautta. Tämä mies ei ole unelmiesi mies, hän on pahin painajaisesi, jonka haluaisit uskoa olevan jotakin muuta. Tämä mies on tehnyt sinulle valtavat määrät pahaa, kuinka paljon olet valmis ottamaan sitä lisää? Sillä paremmaksi tuo ei tule koskaan muuttumaan, sen voin vannoa.

Minulle kävi niin, että yhtenä päivänä päätin, että nyt riittää. Sydämeeni sattui vieläkin ja kaipasin miestä, mutta minun oli pakko rakastaa enemmän itseäni, kuin toista ihmistä, joka ei tee muuta kuin tuhoa elämässäni. Kirjoitin miehelle pitkän kirjeen. Purin kirjeeseen kaiken tuskan, vihan ja sydänsurun, jota hän oli minulle aiheuttanut ja toisalta itse olin sallinut hänen minulle aiheuttaa... Kerroin kirjeessä, että kaikki väliltämme on lopullisesti loppu, emmekä voi enää koskaan ikinä olla missään tekemisissä toistemme kanssa, se oli viimeinen jäähyväis kirje. Kirjeen kirjottaminen auttoi minua puhdistumaan isosta tuska-lastista, jota olin kantanut sisälläni. Ja sen lähettäminen miehelle tuntui myös puhdistavalta; sainpahan sanottua kaiken, eikä mitään jäänyt hampaan koloon. Lähetin kirjeen ja sillä hetkellä tunsin, kuinka tuskastani ja riippuvuudestani tätä miestä kohtaan 90% olisi vain haihtunut taivaan tuuliin. Vielä jäi se pieni kipu sydämeen, mutta se oli niin pieni, etten enää koskaan kaivannut häntä takaisin ja sekin kipu ropisi sieltä omia aikojaan pois muutamassa kuukaudessa.

Ja kuinka ollakaan! Ystäväni olivat olleet oikeassa; kun päästin irti tuosta miehestä, tapasin uuden miehen. Aloin tapailla tuota uutta miestä ja rakastuimme. Ja sain hänen kanssaan aivan ihanan suhteen! Olin niin onnellinen ja kun tämän uuden miehen kuvioihin tultua muistelin tuota edellistä miestä, jota joskus kuvittelin rakastavani enemmän, kuin elämää tai itseäni, niin yhtäkkiä tuntuikin, että se oli ollut joku kummallinen sairauden kaltainen harhakuvitelma. Ajattelin minua satuttanutta miestä ja suoraan sanottuna ihmettelin, että miten koskaan saatoinkaan rakastua moiseen loiseen. Säälin häntä aina silloin, jos häntä vaivaudun ajattelemaan. Säälin ja helveksin. Muita tunteita ei ole enää jäljellä häntä kohtaan. Eikä pienintäkään kipua sydämessäni, se parantui nopeasti ja täysin melkein heti, kun vaan USKALSIN päästää miehestä irti ja alkaa elää itselleni.

Toivotan sinulle voimia ja olen täällä tukenasi, jos vain tahdot.

Olet ollut todella sairaasti riippuvainen. Surullinen tarina.

Kyllä, olin todella sairaasti riippuvainen. Mielestäni tarina ei kuitenkaan ole surullinen, päin vastoin. Mielestäni tarinani voi olla opettavainen ja toivoa antava, sitä paitsi siinä on onnellinen loppu. En koskaan kadu tuota sairasta riippuvuus-suhdettani. Se on vienyt minut pohjamutiin, se on pakottanut minut kohtaamaan omat heikkouteni ja se on pakottanut minut käymään läpi omia traumojani tavalla, joka on opettanut ja kasvattanut minua enemmän, kuin mikään muu koko elämäni aikana. Selvisin vaikeasta elämänkoulusta voittajana, olen tasapainoisempi ja onnellisempi, kuin koskaan ja elän lämpimässä ja kunnioittavassa rakkaussuhteessa upean ihmisen kanssa. Minusta se on voitokas, toiveikas ja onnelinen tarina.

just

 

[Olen ollut samassa veneessä...]

Tajuan tuon toivottomuuden tunteen niin hyvin. Elin itse todella kuluttavassa suhteessa kaksi vuotta. Mies kohteli minua kuin paskaa ja piti koko ajan kierroksessa muita naisia ja jopa asui välillä toisen naisen kanssa ja minä roikuin hänessä kuin hullu, en kyennyt näkemään mitään muuta, olin valmis tyytymään vaikka rippeisiin. Tunsin silloin, että hän on elämäni suuri rakkaus, eikä toista niin suurta voi olla olemassakaan... Kuinka väärässä olinkaan. Ystäväni hokivat minulle jatkuvasti, että päästä irti siitä miehestä ja löydät jotakin paljon parempaa. En uskonut heitä. En voinut, koska en silloin edes halunnut mitään "parempaa", halusin vain hänet, hinnalla millä hyvänsä.

Vajosin todella onnettomaan tilaan. Masennuin vakavasti, en syönyt, laihduin 10 kiloa, en kyennyt tekemään töitä, koko elämäni mureni... Ainut lohtu oli tupakka ja alkoholi. Mikä tietysti vain pahensi tilaani. Ja kun päästin itseni niin huonoon kuntoon, olo oli vain entistä kurjempi.

Minun neuvoni sinulle ihan näin ensiapuna on seuraava: Keskity pitämään itsestäsi hyvää huolta, vaikka väkisin! Jos nyt juuri tuntuu mahdottomalta ajatukselta henkisesti irtaantua tuosta miehestä, niin tee se vaikka sitten hieman myöhemmin. Mutta älä jätä itseäsi heitteille! Se on ihan ensiarvoisen tärkeää. Käy kaupassa, osta terveellistä ja hyvää ruokaa. Kokkaa itsellesi joka päivä. Jos siltä tuntuu, palkitse itsesi vaikka herkuillakin, syö suklaata ja jäätelöä. Mutta ennen kaikkea, syö joka ikinen päivä terveelinen aamiainen, tee itsellesi joka päivä lämmin ateria ja syö paljon hedelmiä ja marjoja ja juo paljon vettä. Älä hoida murheitasi alkoholilla, vaan liikunnalla. Aloita lenkkeily. Juokse pitkin metsiä ja huuda ja paha olo ulos. Lenkkeily antaa uskomatonta voimaa; juostessa saat purettua ahdistustasi terveellä tavalla ja lenkin jälkeen elimistössäsi virtaa runsaasti endorfiiniä, joka tekee olon väistämättä paremmaksi. Itse asiassa, mitä masentuneempi ihminen on, sitä voimakkaampi on endorfiinin purkaus juoksulenkin jälkeen. Nuku tarpeeksi, mutta älä liikaa. Pakota itsesi ulos ja tekemään asioita; käy elokuvissa, uimahallissa, kävelyllä, taidenäyttelyssä tai missä tahansa. Se saattaa nyt tuntua täysin yhdentekevältä ja turhanpäiväiseltä, mutta se auttaa, kun jatkat sinnikkäästi elämäsi elämistä. Jos jäät tuleen makaamaan, ahdistus vain syvenee.

Ja arvaappas mikä on kaikista parasta itsestään huolehtimisessa tässä tilanteessa? Se saa sinut väistämättä voimaan paremmin, se saa sinut tuntemaan itsesi vahvemmaksi ja nostaa itsetuntoasi ja sen myötä olet vahvemmilla myös tämän miehen suhteen. Mitä ankeampaan tilaan annat itsesi vajota, sitä kipeämmin koet tarvitsevasi sitä miestä. Mitä parempaa huolta pidät itsestäsi, sitä paremmin voit ja sitä vähemmän koet tarvetta pitää sitä surkeaa luuseri miestä elämässäsi.

Ohje numero kaksi: opettele tuntemaan vihaa miestä kohtaan. Älä keskity niihin muutamiin herkkiin hetkiin, joita olet hänen kanssaan kokenut. Keskity niihin kusipäisiin temppuihin, joita hän on sinulle tehnyt ja vielä kehtaa soitella perään! Kuka helvetti se jätkä oikein luulee olevansa?!?! Älä sääli miestä, äläkä sääli itseäsi. Vihaa miestä ja rakasta itseäsi.

Ja sitten vielä kolmas pointti: Sinä haluat rakkautta. Haluat tasapainoisen ja onnellisen parisuhteen, joka perustuu molemminpuoliselle rakkaudelle, kunnioitukselle ja luottamukselle. Tämä suhde on kaukana siitä. Hän ei kertakaikkiaan voi olla sinun elämäsi suuri rakkaus ja se oikea; se on vielä vasta tulossa elämääsi, kunhan tästä tokenet. Rakkaus on välittämistä, huolenpitoa ja kunnioitusta. Tämä mies ei anna sinulle mitään. Hän käyttää sinua hyväkseen mitä törkeimmällä tavalla ja mitä se kertoo hänestä? Onko hänen tekonsa kypsän, älykkään, vastuullisen, selkärankaisen miehen tekoja, vai ovatko ne säälitävän pellen tekoja? Ja kummanlaisen miehen sinä haluat? Todellisen miehen, joka seisoo omilla jaloillaan ja kunnioittaa naista, vai raukkamaisen lapamadon, joka kusettaa naisia, kun ei itsekseen pärjää? Ala nähdä se mies hänen tekojensa kautta, eikä sinun haavekuviesi kautta. Tämä mies ei ole unelmiesi mies, hän on pahin painajaisesi, jonka haluaisit uskoa olevan jotakin muuta. Tämä mies on tehnyt sinulle valtavat määrät pahaa, kuinka paljon olet valmis ottamaan sitä lisää? Sillä paremmaksi tuo ei tule koskaan muuttumaan, sen voin vannoa.

Minulle kävi niin, että yhtenä päivänä päätin, että nyt riittää. Sydämeeni sattui vieläkin ja kaipasin miestä, mutta minun oli pakko rakastaa enemmän itseäni, kuin toista ihmistä, joka ei tee muuta kuin tuhoa elämässäni. Kirjoitin miehelle pitkän kirjeen. Purin kirjeeseen kaiken tuskan, vihan ja sydänsurun, jota hän oli minulle aiheuttanut ja toisalta itse olin sallinut hänen minulle aiheuttaa... Kerroin kirjeessä, että kaikki väliltämme on lopullisesti loppu, emmekä voi enää koskaan ikinä olla missään tekemisissä toistemme kanssa, se oli viimeinen jäähyväis kirje. Kirjeen kirjottaminen auttoi minua puhdistumaan isosta tuska-lastista, jota olin kantanut sisälläni. Ja sen lähettäminen miehelle tuntui myös puhdistavalta; sainpahan sanottua kaiken, eikä mitään jäänyt hampaan koloon. Lähetin kirjeen ja sillä hetkellä tunsin, kuinka tuskastani ja riippuvuudestani tätä miestä kohtaan 90% olisi vain haihtunut taivaan tuuliin. Vielä jäi se pieni kipu sydämeen, mutta se oli niin pieni, etten enää koskaan kaivannut häntä takaisin ja sekin kipu ropisi sieltä omia aikojaan pois muutamassa kuukaudessa.

Ja kuinka ollakaan! Ystäväni olivat olleet oikeassa; kun päästin irti tuosta miehestä, tapasin uuden miehen. Aloin tapailla tuota uutta miestä ja rakastuimme. Ja sain hänen kanssaan aivan ihanan suhteen! Olin niin onnellinen ja kun tämän uuden miehen kuvioihin tultua muistelin tuota edellistä miestä, jota joskus kuvittelin rakastavani enemmän, kuin elämää tai itseäni, niin yhtäkkiä tuntuikin, että se oli ollut joku kummallinen sairauden kaltainen harhakuvitelma. Ajattelin minua satuttanutta miestä ja suoraan sanottuna ihmettelin, että miten koskaan saatoinkaan rakastua moiseen loiseen. Säälin häntä aina silloin, jos häntä vaivaudun ajattelemaan. Säälin ja helveksin. Muita tunteita ei ole enää jäljellä häntä kohtaan. Eikä pienintäkään kipua sydämessäni, se parantui nopeasti ja täysin melkein heti, kun vaan USKALSIN päästää miehestä irti ja alkaa elää itselleni.

Toivotan sinulle voimia ja olen täällä tukenasi, jos vain tahdot.

Olet ollut todella sairaasti riippuvainen. Surullinen tarina.

Kyllä, olin todella sairaasti riippuvainen. Mielestäni tarina ei kuitenkaan ole surullinen, päin vastoin. Mielestäni tarinani voi olla opettavainen ja toivoa antava, sitä paitsi siinä on onnellinen loppu. En koskaan kadu tuota sairasta riippuvuus-suhdettani. Se on vienyt minut pohjamutiin, se on pakottanut minut kohtaamaan omat heikkouteni ja se on pakottanut minut käymään läpi omia traumojani tavalla, joka on opettanut ja kasvattanut minua enemmän, kuin mikään muu koko elämäni aikana. Selvisin vaikeasta elämänkoulusta voittajana, olen tasapainoisempi ja onnellisempi, kuin koskaan ja elän lämpimässä ja kunnioittavassa rakkaussuhteessa upean ihmisen kanssa. Minusta se on voitokas, toiveikas ja onnelinen tarina.

just

Mitä "just" ?

 

[Kysymys nimimerkille "Joo ja lässyn lässyn"]

Mitä tarkkaan ottaen haluat ilmaista tokaisemmalla rehellisen avautumiseni jälkeen, että "just" ? Mielestäni on täysin turhaa ja merkityksetöntä tulla antamaan yksisanaisia kommentteja ikävään sävyyn vihjailevalla nimimerkillä. Jos haluat kritisoida jotain sanomisiani, tee se niin kuin aikuinen ihminen ja tuo mielipiteesi rehdisti ja perustellusti esiin. Jos et kykene kantaasi esittämään tuon paremmin, on varmasti ihan yksi ja sama, vaikka jättäisit turhat kommenttisi sitten kokonaan sanomatta.

Tämä on keskustelupalsta, siis keskustele. Jos osaat.

 

[Ei kai hänellä]

enää ole pääsyä tilillesi ja rahapussiisi? Sellaisenhan voi helposti estää. Rumasti ajatellen hän on käyttänyt sinua astinpuuna oman elämänsä kohentamiseen. Hyväksikäyttö ei näytä edes hävettävän, tai ehkä häntä hävettää vain se, että on ollut naisen avusta riippuvainen. Ehkä hän koettaa peitellä tätä häpeää sinut nolaamalla. Kunnioitusta hän ei ilmeisesti tunne sinua kohtaan, vaan pitää selkärangattomana itsestäänselvyytenä, jollaisten kanssa seurustellaan vain kun oma itsetunto on nollassa. Nyt sitten on voimia päästä sosiaalisessa asteikossa korkeammalle, mutta ei vieläkään ilman sinun varantojasi. Itse en tietenkään jäisi, vaan nyt olisi huikea mahdollisuus pesäeroon. Joka päivä voi ottaa yhden ratkaisevan askeleen, soittaa vaikka ensin sinne sukulaisiin ja etsiskellä siltä alueelta asuntoa netitse. Pakkailla voi ja tehdä erilaisia listoja muuttoa ja uutta elämää varten sekä säästää rahaa (huonekaluja voi saada ilmaiseksikin joltakulta, vaikka sukulaisilta, tai kirpparilta edullisesti). Eipähän tarvitse enää olla niin masentunutkaan, kun hyväksikäytöstä aiheutunut viha helpottaa. No, nämä ovat vain minun ajatuksiani.

 

[Ei sillä, että]

pystyisin toisen ihmisen ajatuksia lukemaan. Varmasti monenlaista ajatusta ja tunnetta sekaisin sielläkin ja "hyviä" ja "huonoja" tunteita. Mutta tuo, että "tee vaikka itsemurha" vain niin viittaisi siihen, että hän koettaa nostaa itsetuntoaan toisen kustannuksella panemalla toisen siihen asemaan, jossa itse vielä hetki sitten oli. Onneksi ja toivottavasti sinulla ei kuitenkaan ole sensuuntaisia ajatuksia. En kyllä anelisi sinuna yhtään peräänsä. Jospas tästä päivästä lähtien tekisitkin sellaisia asioita, jotka nostavat itsekunnioitustasi. Toki on ollut hatunnoston arvoinen asia se, että olet auttanut häntä, kun hänellä on ollut vaikeaa. Se vain on kaikesta päätellen ylittänyt sinun terveet rajasi.

 

[Mitä ap:lle kuuluu?]

Kuinka voit? Löysitkö ratkaisun ja miten asiat etenevät? Kaikkea hyvää sinulle ja voimia kamppailuusi!

 

[Ikuinen pimeys]

Minä lähdin siitä suhteesta. Lähdin enkä enää palaa. Olen ilman miestä, mutta löysin kauan kadoksissa olleen yhteyden sukuuni ja ystäviini. Tämä voi olla vain keskustelupalsta, täynnä provoja ja pilkkaajia, mutta minua tämä auttoi. Kiitokset kaikille teille! En olisi pystynyt tähän ilman apuanne!

 

[Sudenmarja]

Hyvä ap!! Onnea matkaan!

Ja jos jostain ihmeen syystä tulisi sitä lurjusta ikävä, niin mieti vaikka sitä tyhjennettyä pankkitiliä tai jotain muuta täysin anteeksiantamatonta tekoa. Ansaitset jonkun, joka kohtelee sinua ihmisenä.

Provoihin ja pilkkaamiseen pitää varautua jos tänne kirjoittaa, unohda ne.