Alistuvat vaimot, onko meitä muita?

[aviossa 10 v]

Meillä eletään kuta kuinkin samalla tavalla, ja olemme molemmat onnellisia.

 

[vieras]

Minne ap katosi vastaaasta?

 

[vieras]

oon pari vuotta sitten jäänyt kotiäidiksi kymmenen vuoden työuurastuksen jälkeen. Alkuun oli hankalaa ja ahdisti kun piti jäädä kotiin ja muut lähti töihin ja kouluun, mutta nyt hirvittää että joudunko vielä palaamaan siihen oravanpyörään,jossa ei välillä muistanut edes omaa nimeään kun säntäili ympäriinsä päättömästi. Saakohan sitä kirjastosta lainata?

mutta eihän sen työpaikan tarvitse olla maailman stressaavin ultrasuuren firman johdossa vaikka työelämässä onkin. ei minullakaan mitään nokiapomon tasoisia haaveita ole vaikka työelämässä haluan olla koska perhettä pidän tärkeämpänä kuin työtä.

juu ei ollut pomon paikka vaan kolmevuorotyötä tekevän duunarin. Tän iltatähden teko vasta avasi mun silmät. Kaksi vuotta meni ymmärtääkseni että olen yhtä tärkeä ihminen,äiti ja vaimo vaikken olekaan puolikuollut ns. perheen eteen ahkeroinut marttyyri liian vähillä yöunilla.

No mutta löytyyhän sulle varmasti jotain päivätyötäkin sitten kun haluat palata työelämään? Vaikka joltain toiselta alalta...

Mua kolmivuorotyö on stressannut ihan ilman perhettäkin niin, etten lähtisi sitä enää tekemään.

 

[hivenenhullu]

jaah, ei musta olis tohon... mä tykkään olla itsenäinen, tehdä omat päätökset, ilmaista oman mielipiteeni ja pitää siitä kiinni, tykkään tienata omat rahani, ahdistun jos mun pitää antaa muiden maksaa mun eläminen... eikä msuta olis kotirouvaks... olen liian vapaudenkaipuinen,hälläväliä ihminen, en todella ole kodinhengetär ja mun pää leviää jos mua siihen muottiin yritetään tunkea...
niin ja tykkään tehdä asioita joista pidän, ja teenkin niitä, enkä suostu taipumaan muottiin jonka mukaan mun tulee olla tietynlainen, tykätä tietyistä asioista haluta tiettyjä asioita vain siksi että olen nainen

 

[Raitalankakäärme IV]

Ei kaikkea amerikkalaista hömppää tarvitse tuoda Suomeen Pohjoismainen hyvinvointi on hyvin pitkälti rakennettu sen päälle, että naiset eivät ole olleet mitään heikkoja, kuihtuvaisia kukkasia, vaan vahvoja amazoneja, jotka eivät ole pelänneet tarttua työhön kuin työhön.

Entäs miehet.. miehet kuihtuu, alkoholisoituu, voi pahoin. Mutta kukapa niitä enää nykyään ajattelisi, ei kukaan.

Eiköhän se muutos lähde ihan miehistä itsestään. Ei voi kukaan alkoholistia pakottaa hoitoon, eikä masentunutta ottamaan lääkkeitä. Itse on pakko ottaa vastuu elämästä. Ja pyytää apua, jos sitä tarvitsee.

 

[hmm]

Voisko joku vastaavasta elämäntyylistä tietävä kertoa, mitä tuo nyt niinkun tarkoittaa? Ap:n elämästä tuskin nyt tietää muut kuin ap itse, mutta jos jollain toisella on vastaavia tuntemuksia, miten arki siis toimii ja mitkä päätökset mies tekee?

 

[just]

tuossa työntekijän ja äidin roolin yhdistämisessä tulee helposti vauhtisokeus. Se kuuluisa huono omatunto kun en ole ehtinyt tekemään lapsieni kanssa sitä enkä tätä. Onko se perheelle tuleva muutama satanen enempi sen arvoista? Sitten kun on se perheen yhteinen lomaviikko kerran vuodessa niin älyttömät paineet laatuajalle, mutta rahaahan on kiertää vaikka maapalloa se viikko ja seuraavana kesänä uusiksi.. Jos mies on jo työstä yliväsynyt niinkuin monessa perheessä tähän aikaan on sohvalla koisaamassa niin eikö ole hienoa että vaimo on laittanut ruoan ja leivoin tuossa iltakahville mokkapalojakin. Kohta kun mies elpyy mennään käymään kävelyllä tai hiihtämässä eli yhteistä aikaa joka pitää liittoa kasassa. Siitäkään en saisi nauttia jos olisin töissä.

 

[aviossa 10 v]

Voisko joku vastaavasta elämäntyylistä tietävä kertoa, mitä tuo nyt niinkun tarkoittaa? Ap:n elämästä tuskin nyt tietää muut kuin ap itse, mutta jos jollain toisella on vastaavia tuntemuksia, miten arki siis toimii ja mitkä päätökset mies tekee?

Voin kertoa meidän elämästämme.
Mies tuo leivän pöytään niin sanotusti, kantaa siis taloudellisen vastuun.
Minä olen vastuussa kodin siisteydestä ja ruuan laittamisesta.
Meillä on yhteinen tili, en joudu neuvottelemaan miehen kanssa ostoksista paitsi jos ne ovat suuria (uudet huonekalut yms) enkä joudu selittämään miehelle mitä olen ostanut.
Lastenhoitovastuu on pääasiassa minulla, mies ei käy lasten kanssa neuvolassa tai hammaslääkärissä, eikä herää yöllä vaihtamaan vaippaa tai antamaan maitoa, mutta viettää aikaa lasten kanssa joka päivä.
Minulla on harrastuksia ja omaa vapaa-aikaa 2-3 kertaa joka viikko.

 

[just]

Voisko joku vastaavasta elämäntyylistä tietävä kertoa, mitä tuo nyt niinkun tarkoittaa? Ap:n elämästä tuskin nyt tietää muut kuin ap itse, mutta jos jollain toisella on vastaavia tuntemuksia, miten arki siis toimii ja mitkä päätökset mies tekee?

no mitä sulle tulee mieleen 50-luvun kotirouvista?

 

[Raitalankakäärme IV]

Voisko joku vastaavasta elämäntyylistä tietävä kertoa, mitä tuo nyt niinkun tarkoittaa? Ap:n elämästä tuskin nyt tietää muut kuin ap itse, mutta jos jollain toisella on vastaavia tuntemuksia, miten arki siis toimii ja mitkä päätökset mies tekee?

Täällä lisää tietoa: http://www.surrenderedwife.com/surrendered_wife_books_surrendered_wife.html

 

[realismia]

tuossa työntekijän ja äidin roolin yhdistämisessä tulee helposti vauhtisokeus. Se kuuluisa huono omatunto kun en ole ehtinyt tekemään lapsieni kanssa sitä enkä tätä. Onko se perheelle tuleva muutama satanen enempi sen arvoista? Sitten kun on se perheen yhteinen lomaviikko kerran vuodessa niin älyttömät paineet laatuajalle, mutta rahaahan on kiertää vaikka maapalloa se viikko ja seuraavana kesänä uusiksi.. Jos mies on jo työstä yliväsynyt niinkuin monessa perheessä tähän aikaan on sohvalla koisaamassa niin eikö ole hienoa että vaimo on laittanut ruoan ja leivoin tuossa iltakahville mokkapalojakin. Kohta kun mies elpyy mennään käymään kävelyllä tai hiihtämässä eli yhteistä aikaa joka pitää liittoa kasassa. Siitäkään en saisi nauttia jos olisin töissä.

Hyvä että oot löytänyt omat rajasi ja sulle sopivan elämäntyylin, mutta...

Kyl meillä ainakin on aikaa käydä kävelyllä tai hiihtämässä joka viikonloppu, vaikka käydäänkin molemmat töissä...ja eiköhän toi sun kirjoitus ollut muutenkin kärjistys. Pitää vaan valita molemmille semmoiset työpaikat, joista jää voimia muuhunkin. Ei se välttämättä pudota tuloja ja perheen elintasoa sen enempää, mitä toisen jääminen kokonaan työelämästä pois. Kivempi musta näin, ettei kummankaan tartte raataa itseään henkihieveriin kuin että mies joutuis tekemään ylipitkää työpäivää tai useampaa työtä maksaakseen mun kotona olemiseni.

 

[Mrs Shillelagh]

Perinteisestihän se menee niin, että nainen määrää sisäpoliittisista asioista, ja mies ulkopoliittisista asioista. Nainen määrää kotona, ja mies suojelee kotia ulkopuolisilta uhilta. Koti on miehelle lepopaikka, ja naiselle työpaikka. Ja seksihän on ollut iät ja ajat naisilla vallankäyttöväline. Olisi liian yksinkertaista väittää jomman kumman olevan alisteisessa asemassa.

 

[Ria]

Miksi tästä asiasta on käytettävä juuri tuota termiä ALISTUVAT vaimot? Minulla tulee siitä ainakin hyvin negatiivinen kuva.

Itse en tuollaiseen suostuisi milloinkaan, jo ihan käytännön syistä, sillä minulla on perintönä saatu talo, ja tahdon että se myös yksin minulla pysyy. Saatan kuulostaa kylmältä mutta yhdelläkään miehellä ei koskaan tule olemaan minkäänlaista osuutta minun talooni.
Myös raha-asioissa olen aina ollut tiukka, kun yhdessä ollaan ja saman katon alla eletään, niin ruokakulut sun muut puoliksi, jotka yhtälailla molempia koskevat. Mutta molemmat pitävät silti omat rahansa ja tekevät yhteisten, välttämättömien menojen jälkeen jäävillä rahoilla mitä parhaaksi näkevät. En ikinä suostuisi ottamaan miehen kanssa yhteistä tiliä.

 

[vieras]

Selvästi miehen kirjoittama teksti. Toivon lämpimästi, että fantasiasi toteutuu.

 

[ev]

Katsoin joskus dokumentin joka käsitteli aihetta..

 

[just]

tuossa työntekijän ja äidin roolin yhdistämisessä tulee helposti vauhtisokeus. Se kuuluisa huono omatunto kun en ole ehtinyt tekemään lapsieni kanssa sitä enkä tätä. Onko se perheelle tuleva muutama satanen enempi sen arvoista? Sitten kun on se perheen yhteinen lomaviikko kerran vuodessa niin älyttömät paineet laatuajalle, mutta rahaahan on kiertää vaikka maapalloa se viikko ja seuraavana kesänä uusiksi.. Jos mies on jo työstä yliväsynyt niinkuin monessa perheessä tähän aikaan on sohvalla koisaamassa niin eikö ole hienoa että vaimo on laittanut ruoan ja leivoin tuossa iltakahville mokkapalojakin. Kohta kun mies elpyy mennään käymään kävelyllä tai hiihtämässä eli yhteistä aikaa joka pitää liittoa kasassa. Siitäkään en saisi nauttia jos olisin töissä.

Hyvä että oot löytänyt omat rajasi ja sulle sopivan elämäntyylin, mutta...

Kyl meillä ainakin on aikaa käydä kävelyllä tai hiihtämässä joka viikonloppu, vaikka käydäänkin molemmat töissä...ja eiköhän toi sun kirjoitus ollut muutenkin kärjistys. Pitää vaan valita molemmille semmoiset työpaikat, joista jää voimia muuhunkin. Ei se välttämättä pudota tuloja ja perheen elintasoa sen enempää, mitä toisen jääminen kokonaan työelämästä pois. Kivempi musta näin, ettei kummankaan tartte raataa itseään henkihieveriin kuin että mies joutuis tekemään ylipitkää työpäivää tai useampaa työtä maksaakseen mun kotona olemiseni.

Nyt meillä on viikolla samanlaista kuin ennen viikonloppuisin. Siis mikä elämänlaadun kohennus. Ja mies tekee ihan vaan kahdeksasta neljään eikä joudu enempää henkihieveriin kuin ennenkään, parannus on miehen kohdalla että se saa reilusti ottaa päikkärit. Jos oltais vaikka molemmat tultu töistä niin jompi kumpi laittais ruokaa ja toinen sitten katsois taaperoa ja olis passissa lähteä viemään koululaisia harrastuksiinsa. Koululaiset odottaa kovasti vielä uutta pikkusisarusta ja sanoo että sitten ainakin olisit kotona, mutta uudesta tulokkaasta ei olla vielä keskusteltu. Ja sen takia mä tästä niin vouhkaankin kun se tuli mulle monien tunteiden jälkeen luvalliseksi hienoksi asiaksi.

 

[Raitalankakäärme IV]

Miksi tästä asiasta on käytettävä juuri tuota termiä ALISTUVAT vaimot? Minulla tulee siitä ainakin hyvin negatiivinen kuva.

Ihan tasan vastaavaa sanaa kuin englannin "surrendered" ei taida suomessa olla, siinähän on sivumerkityksenä se, että asettaudutaan jonkun toisen armoille, jonkun toisen hoitoon, tavallaan...

Huomaa kuitenkin ero käsitteissä "alistuva" ja "alistettu". Eli vapaaehtoista toimintaa kuitenkin.

 

[Suzyanne]

Sana "alistua" saa niskavillani pystyyn. Itse olen tasa-arvon kannattaja, niin että sekä mies ja nainen ovat täysin samanarvoisia, ja kumpikin tekee taloudessa ne asiat jotka osaa paremmin.

Meillä on ihan luonnostaan niin että minä teen enemmän ruokaa, hoidan enemmän lasta, hoidan siivoukset, ruoka-ja vaatehankinnat sekä pyykkihuollon. Mies ilman muuta auttaa minua noissa em. asioissa sen minkä pystyy. Mutta minä olen noissa jutuissa ns. pomo. Mutta kun esim. päätän että nyt siivotaan, niin käytännössä se tehdään ilman muuta yhdessä, mies kysyy minulta työnjaon, ja yleensä matot yms. raskaammat jutut ovat hänen heiniään. Yksin minun ei siis missään nimessä tarvitse kaikkia kotihommia hoitaa.

Miehellä taas on oma vastuualueensa. Hän korjaa meidän automme itse, hoitaa kaikki remonttihommat itse, sekä hoitaa isommat korjaukset sekä myös isommat hankinnat. Minä autan häntä noissa tarvittaessa, mutta niissä hän on se pomo. Meillä tämä toimii täydellisesti.

Mutta loppujen lopuksi, jos ap on onnellinen, niin sittenhän kaikki on hyvin. Tuom järjestely ehkä sopii teille, ja se on pääasia. Minusta jokaisen pitäisi olla ja elää niinkuin itselle ja omalle perheelle parhaiten sopii. Mutta tuo ap:n esittämä ns. arvojärjestys on nykyään suht harvinainen, ja epäilenpä ettei enää moni nykynainen tuohon suostuisi. (en minä ainakaan)

 

[Afrikannorsu]

Jokainen on oman onnensa seppä joten ihan niinku haluat,,kunhan ei tulla tuputtamaan tuota aikansa elännyttä meidän isäntä on jumala-soopaa.

 

[Pikku virkarouva]

Mukavahan se olisi kotona hääräillä ja iltaisin passata miestä. Mutta joidenkin meistä on myös tehtävä oikeasti vastuullista työtä ja hankittava sitä rahaa asuntolainan lyhennykseen. Minä satun olemaan hyvä työssäni, ja miehelläni on niin hyvä itsetunto, ettei se horju, vaikka minä olenkin perheessä se paremmin palkattu.

 

[se sama]

Voisko joku vastaavasta elämäntyylistä tietävä kertoa, mitä tuo nyt niinkun tarkoittaa? Ap:n elämästä tuskin nyt tietää muut kuin ap itse, mutta jos jollain toisella on vastaavia tuntemuksia, miten arki siis toimii ja mitkä päätökset mies tekee?

no mitä sulle tulee mieleen 50-luvun kotirouvista?

Joo kyllä sen verran tietoa löytyy että osaan ajatella mitä tulee mieleen 50-luvun kotirouvista, mutta ei käytännössä KAIKKI nämä esimerkit niin elä, kuten tuli ilmi jo tuosta mitä "10 vuotta aviossa" kertoi. Eli voi käyttää tililtä rahoja vapaasti, eipä 50-luvun kotirouvilla sellaista etua ollut. Eikä välttämättä ollut oikeutta harrastaa useita kertoja viikossa, vaan pääsääntöisesti kyllä nainen sen arjen pyöritti ja mies meni missä meni oman mielensä mukaan.
Tuo aviossa 10-vuotta esimerkki ei kuulosta ollenkaan pahalta.

 

[aiheeseen tutustunut]

^ Musta 10 v esimerkki kuulosti ihan normiperheeltä, jossa nainen hoitovapaalla, lapset ei erityisen vaikeahoitoisia ja mies tekee täyttä työpäivää. En siis pitäisi minään esimerkkinä alistuvasta vaimoudesta, vaan lähinnä perheestä, jossa työnjako on aika perinteinen.

Mitä selailin tietoa tuosta kirjasta, siinähän alistuvalla vaimoudella ei tarkoiteta kotirouvuutta. Vaan vaimo voi käydä töissä, mutta kotiin tultuaan hänen on jätettävä ulko-ovelle se auktoriteetti, asiantuntemus ja valta, joita hän työssään joutuu käyttämään, ja annettava miehen nalkuttamatta päättää asioista luottaen, että miehen tekemä ratkaisu on oikea, oli se mikä tahansa.

Esim. ymmärsin tuosta niin, että jos miehen mielestä on perheelle paras, että lapset laitetaan hoitoon ja nainenkin menee töihin, niin näin sitten tehdään, koska naisen täytyy pystyä luottamaan miehen harkintakykyyn perheen edun suhteen. Hän voi kyllä tuoda oman kantansa esiin, mutta hänen on silti hyväksyttävä miehen päätös. Muuten miehen ja naisen välinen suhde kärsii.

 

[minttu]

Meidän perheessä ei toteuteta tätä ap:n mainitsemaa "luonnollista järjestystä", vaan eletään täysin nyrjähtäneesti, mutta onnellisia ollaan juuri näin. Me käydään molemmat töissä, hoidetaan laskut fifty-fifty omilta erillisiltä tileiltä, hoidetaan about yhtä paljon lasta jne., eikä kumpikaan meistä edes voisi kuvitella toisenlaista elämää. Jokainen tavallaan.

 

[vieras]

mun mies varmaan tykkäisi asetelmasta. meille tuskin ostettaisiin sen jälkeen mitään muuta kuin lisää autonraatoja ja tietokonepelejä, tekishän vaimo duunia niska limassa ja kaikki kotityöt ja hoitaisi tenavat. ukko pystyisi periaatteessa heittäytymään vaikka työttömäksi koska mun palkka riittäisi kyllä. lisäksi epäilen, että se hävittäisi välittömästi mun koirat viemästä mun aikaani. hyvästi elämä kodin ulkopuolella. joo-o, toi on ehkä worst case scenario, mutta mulla on vaan semmonen epäilys, että kun ihminen saa valtaa niin sitä helposti käyttää väärin. tykkään mieluummin niin, että omat rahat ja erilliset elämät, eipä tarvitse selitellä mitään minne rahat menee.

toisekseen, kiva olis olla jonkun pikku narsistin kotiorja. ei kaikkia miehiä kertakaikkiaan kiinnosta muu kuin oma perse muutenkaan.

 

[vieras]

Minun mies on surrended wife minä käyn töissä, mies opiskelee ja hoitaa siinä sivussa kodin... olinhan minäkin kotona lapsen kanssa yhdessä vaiheessa, mutta inhoan kotitöitä ja tykkään työstäni, joten meille on tämä järjestely kyllä paras.