B
Blue
Vieras
Pahiten masentaa rahatilanne, joka on todella huono. Laskut kasaantuvat ja huonoin juttu tässä on se, että olen alkanut tulemaan välinpitämättömäksi noiden laskujen suhteen ts. en maksa niitä ajallaan kun ei ole rahaa. Ennen olen tunnollisesti huolehtinut niistä. En enää edes halua katsoa tilini saldoa, koska ahdistun niin pahasti, kun näen, että tilillä on enää xx euroa. Meillä ei ole enää mitään laskuja, mistä voisi enempää karsia pois. Olen opiskelija.
Toinen masennuksen aihe on työtön peliaddikti-mies, jota kuitenkin jostain ihmeen syystä rakastan ainakin jollain tasolla. Seksiä en ole hänen kanssaan halunnut enää vuosiin. Mies on valmistunut ammattiin nyt alkusyksystä, muttei ole saanut töitä. Olisi voinut aloittaa työt jo keväällä, muttei ole edes etsinyt mitään eikä siten ole saanut mitään rahaa toukokuun jälkeen. Kaikissa työpaikkailmoituksissa on jotain vikaa, mistä syystä niitä ei voi hakea. Opiskeluajankin mies lusmusi. Kävi koulussa silloin tällöin ja pelasi yöt. Valmistuminen lykkääntyi syksyyn sen takia. Oli kursseja rästissä ja mies sai keväällä kahteen kertaan lisäaikaa niiden suorittamiseen, eikä kuitenkaan pannut tikkua ristiin niiden eteen. Laiska, saamaton mies siis.
Näistä asioista johtuen olen hyvin ahdistunut. Koulussa viihdyn oikein hyvin ja siellä olo on hyvä. Kotona taas melko usein itkeskelen, varsinkin jos lasten kanssa ei hommat suju. (Lapset ovat hoidossa vaikka tuo nahjus on kotona. En ala sitä enempää selittää, näin on parempi.) Tiuskin helposti lapsille ja ärsyynnyn miehelle. Kaikki miehen tekemä ärsyttää. Minulla ei juurikaan ole omaa aikaa, on yksi harrastus kerran viikossa ja siitä nautin. Odotan jo kauhulla pian alkavaa syyslomaa, jolloin joudun olemaan koko viikon kotona. En halua olla kotona. Ahdistaa ja masentaa. Ei kiinnosta tehdä kotitöitä tai koulutehtäviä kotona.
En mielellään haluaisi mitään lääkitystä, tuntuu, että se hoitaa vain seurausta, ei syytä. Uskoisin, että kaikki muuttuisi, jos mies saisi töitä. Mutta tällä menolla hän istuu tuossa koneensa ääressä vielä 4-kymppisenä. Hän puhuu, että haluaisi kyllä töihin muttei kuitenkaan tee mitään sen eteen. Tyhjiä lupauksia vuosikaudet. Miksi olen jäänyt tähän? Miten saan miehen liikkeelle? Erolla uhkailin 1,5 vuotta sitten ja se hiukan paransi asioita hetkeksi. En haluaisi viedä lapsilta isää. Mitä teen?
Tulipa pitkä purkaus. Kiitos, jos jaksoit lukea.
Toinen masennuksen aihe on työtön peliaddikti-mies, jota kuitenkin jostain ihmeen syystä rakastan ainakin jollain tasolla. Seksiä en ole hänen kanssaan halunnut enää vuosiin. Mies on valmistunut ammattiin nyt alkusyksystä, muttei ole saanut töitä. Olisi voinut aloittaa työt jo keväällä, muttei ole edes etsinyt mitään eikä siten ole saanut mitään rahaa toukokuun jälkeen. Kaikissa työpaikkailmoituksissa on jotain vikaa, mistä syystä niitä ei voi hakea. Opiskeluajankin mies lusmusi. Kävi koulussa silloin tällöin ja pelasi yöt. Valmistuminen lykkääntyi syksyyn sen takia. Oli kursseja rästissä ja mies sai keväällä kahteen kertaan lisäaikaa niiden suorittamiseen, eikä kuitenkaan pannut tikkua ristiin niiden eteen. Laiska, saamaton mies siis.
Näistä asioista johtuen olen hyvin ahdistunut. Koulussa viihdyn oikein hyvin ja siellä olo on hyvä. Kotona taas melko usein itkeskelen, varsinkin jos lasten kanssa ei hommat suju. (Lapset ovat hoidossa vaikka tuo nahjus on kotona. En ala sitä enempää selittää, näin on parempi.) Tiuskin helposti lapsille ja ärsyynnyn miehelle. Kaikki miehen tekemä ärsyttää. Minulla ei juurikaan ole omaa aikaa, on yksi harrastus kerran viikossa ja siitä nautin. Odotan jo kauhulla pian alkavaa syyslomaa, jolloin joudun olemaan koko viikon kotona. En halua olla kotona. Ahdistaa ja masentaa. Ei kiinnosta tehdä kotitöitä tai koulutehtäviä kotona.
En mielellään haluaisi mitään lääkitystä, tuntuu, että se hoitaa vain seurausta, ei syytä. Uskoisin, että kaikki muuttuisi, jos mies saisi töitä. Mutta tällä menolla hän istuu tuossa koneensa ääressä vielä 4-kymppisenä. Hän puhuu, että haluaisi kyllä töihin muttei kuitenkaan tee mitään sen eteen. Tyhjiä lupauksia vuosikaudet. Miksi olen jäänyt tähän? Miten saan miehen liikkeelle? Erolla uhkailin 1,5 vuotta sitten ja se hiukan paransi asioita hetkeksi. En haluaisi viedä lapsilta isää. Mitä teen?
Tulipa pitkä purkaus. Kiitos, jos jaksoit lukea.
